Viulisti Pekka Kuusisto ja pianisti Iiro Rantala tunnetaan paitsi omien instrumenttiensa huippuina, myös ennakkoluulottomina uuden etsijöinä. Tuore yhteisalbumi Subterraneo vie kaksikon tangon maailmaan modernin jazzin kultakaudelta tutuin keinoin.

Kahden vahvan muusikon kohdatessa uudenlaisessa luomisympäristössä hienoja asioita saattaa tapahtua. Kun henkilökohtaiset visiot johtaavat, viitekehys ruokkii luovuutta enemmän kuin rajoittaa sitä, ja konseptin puitteet ovat kunnossa, yhteistyön potentiaali saa hyvät edellytykset toteutua. Joskus palaset tuntuvat loksahtavan kohdilleen luontevasti, ikään kuin vaivihkaa. Näin juuri kävi  Subterraneo-levyn tapauksessa.

Pekka Kuusisto esitteli ajatuksen duoyhteistyöstä Iiro Rantalalle vuoden 2007 Tuusulanjärven Kamarimusiikkifestivaalia suunnitellessaan. Kohta parivaljakko jo olikin täydessä työn touhussa sovittamassa erilaisista musiikillisista konteksteista tuttuja kappaleita tangoiksi. Konsertti festivaaleilla oli menestys, joten loogista olikin alkaa pohtimaan konseptin levytoteutusta.

Subterraneo-levyn perusidea linkittyy siis tangoon. Toteutus ansaitsee sekin oman huomionsa. Kyseessä on nimittäin vanhaan, jo 1950-luvulla vallinneen modernin jazzin loistokauden aikoihin hyväksi havaittuun malliin äänitetty "studiolive". Kuusisto ja Rantala kokosivat ohjelmiston  kolmeen Kaapelitehtaalla pidettyyn pienkonserttiin ja äänittivät sessiot mm. The Soul Investigators -yhtyeen soul-visionäärinä tunnetun tuottaja Didier Selinin avulla.

Avainsana Subterraneon maailmaan on analogisuus ja sopivassa määrin annosteltu  lo-fi -estetiikka. Vanhat kielet, nastaviritelmän avulla rakennettu "nail piano", ja yleisön spontaanit reaktiot tuovat levylle oman särmänsä. Vanhan  koulukunnan hengen  mukaisesti levylle päätynyttä musiikkia ei myöskään pilkottu eri konserttien palasista. Kolmesta konsertista viimeisin oli kaksikon ja tuottajan mieleen, joten se päätyi levylle sellaisenaan. Valinnassa keskeinen seikka oli konserttiäänityksestä välittynyt tunnelma. 45 minuutin LP-mitasta pidettiin myös tiukasti kiinni ja levy julkastaankin CD:n lisäksi vinyylinä.

Ohjelmisto albumille valikoitui duon omien mieltymysten mukaisesti. Kriitereinä kappalevalinnoille oli uuden näkökulman avaaminen, siksi esimerkiksi Astor Piazzolan sävellysten sijaan levyllä soivat Lievestuoreen Liisan kaltaiset yllätyskappaleet. Tangoiksi Kuusisto ja Rantala ovat toden totta alunperin varsin vaihtelevat sävellykset muuttaneet, joskin taustalla kuuluu pelkän genremääritelmän tuolle puolen ulottuvia piirteitä muusikoiden tutumpaan taustaan linkittyen. Jazzin ja kokeilevan kamarimuusikin sävyt ovat läsnä.

Yleisesti ottaen Subterraneo on epätavallinen levy. Sen potretti on lähes täysin nykymusiikissa usein kuuluvasta studiomeikistä vapaa. Albumi toimii myös esimerkkinä siitä, miten tuorein aikalaismusiikki saattaa ajoittain kummuta yllättävistä lähteistä. Tässä tapauksessa kaksikko Kuusisto-Rantala teki aikamatkan muutaman vuosikymmenen taa historiaan löytääkseen uutta. Pelkästään 1950-luvun metodeihin Subterraneo ei silti pohjaudu: Kaapelitehtaan kolmenkymmenen hengen vahvuinen konserttiyleisö kerättiin Facebookin avulla.

PEKKA KUUSISTO & IIRO RANTALA; Subterráneo

LIV 001 / EAN: 6417698091915, hk = 253, julkaisu: 22.4.2009, jakelu: Töölön Musiikkitukku Oy

BIISIT:

1.      Siks oon mä suruinen

2.      Adios Muchahos

3.      Satumaa

4.      Tango Oún

5.      Maria / Nauoruustango

6.      Lievestuoreen Liisa

7.      Antonia

 

Subterraneo-levyn julkistamiskonsertti:

26.4.2009 klo 17:00 April Jazz, Espoo (Louhisali)

 

Jaa tämä Twitter Myspace Digg Yahoo Netvouz Spurl Googlize this Blinklist Facebook Tee PDF Tulosta S-posti