Nick Hornby (s. 1957) on vakiinnuttanut suosionsa äänilevyfriikkejä, vannoutuneita poikamiehiä ja jalkapalloaddikteja kuvailevilla romaaneillaan. Kirjojen elokuvaversiotkin ovat menestyneet mainiosti. Popmusiikin puritaaniksi julistautunut kirjailija tuntee hyvin sen rytmimusiikin ja Internetin ilmiömaailman, jota hän kuvaa uusimmassa teoksessaan Juliet riisuttuna. Tarina on yhdessäolon perimmäisiä kysymyksiä tarkasteleva, riipaiseva ja samalla hornbymäisen hullunkurinen kolmiodraama.

Kertomuksen keskushahmo Duncan on Tucker Crowe-fani henkeen, vereen ja lompakkoon. Crowe, suurelle yleisölle tuiki outo amerikkalaismuusikko, on aina ollut kypsymättömän aikamiespoika Duncanin sitoutunut harrastus, mille avovaimo Annie puolestaan ei lämpene ollenkaan. Avopuolison yli-intoilevan ja luonnottoman asianharrastuksen "ansiosta" tämä kärpässarjan karitsa ja takametsien tietäjä on kuitenkin muodostunut kompaktiksi osaksi Annien ja Duncanin parisuhdetta.

Joten Annie päättää puuttua peliin ja kirjoittaa Juliet, Naked-arvion fanien keskustelufoorumille Crowen viimeiseksi jääneen albumin akustisesta demoversiosta. Levy on saanut nimensä Crowen suhteesta seurapiirikaunotar Julie Beattyyn. "Crowlogina" Duncan penkoo jo suorastaan pakkomielteisen vimman vallassa Crowen elämänkäänteitä matkustaen mm. Englannista USA:han, sankarinsa asuinsijoille. Eikä aikaakaan, kun amatööriarvostelija alkaa saada rohkaisevaa palautetta lukijoilta - jopa Tucker Croweltakin.

Tarinan tapahtumat etenevät vauhdikkaasti ja käänteet ovat yllättäviä pitäen lukijan mielenkiinnon herpaantumatta otteessaan. Hornbyn imponoiva ja inspiroiva tarina kertoo rytmimusiikin maailmasta - samalla myös alakulttuurien edustajien yksinolosta, syrjäytyneisyydestä ja syvemmistä tunteista.

"Kukaan toinen ei kirjoita musiikista ja sen herättämistä tunteista niin kuin Hornby", sanoo mm. Observer-arvio. Ja tämä pitää paikkansa. Hornby pudottelee yhtä tottuneesti myös rytmimusiikin kliseitä ja kassamagneettien ja brandiliiderien nimiä.

Asianharrastajien "keskustelun" ylläpito aihepiirinsä olemattomista triviatiedoista on myös Hornbyn herkullisen pilailun kohteena. Pop-yhtyeitten tapa raapia toisinaan albuminsa kasaan perin vähäpätöisistä aineksista saa myös osansa. The Napoleon Solos Sing Their Songs and Play Their Guitars - sen nimistä levyä ei vielä ole tullut vastaan, mutta ehkä jonkun pitäisi sellainenkin tehdä.

Fanittaminen on elämäntapa - toisinaan

Juliet riisuttuna on hämmästyttävän kaikinpuolinen tilinteko muusikoiden biografioiden tyyliä mukaillen. Tänä bändimuistelmien luvattuna aikana lukukokemus on maukas. Hornby tekee loistokkaan comebackin kirjallisille kotitanhuvilleen. Sepitteellinen tarina Juliet-albumista ja sen tekijästä on niin ilmeikkäästi ja kouriintuntuvasti kerrottu, että lukija tuntee toistuvasti suurta kiusausta lähteä googlaamaan tarkempia tietoja Internetistä. Eikä olisi lainkaan hassumpaa kuulla hieman Tucker Crowe-bravuureja YouTubesta.

Fanittaminen voi todella jatkua läpi ihmiselämän, ja siitä löytyy luonnostaan koomisia ja tragikoomisia piirteitä, joiden suhteen kirjailija on tarkkana. Antisankari Duncan tunkeutuu hävyttömästi ihmisten yksityiselämään, koteihin ja syyllistyy joukkoon muita rikkeitä ja ehkä suoranaisia rikoksiakin; ihailun rajat paukkuvat siellä ja täällä.

Hornbylle on aina ollut leimallista kuvata valppaasti inhimillistä vuorovaikutusta ja ihmissuhteita yleensä. Hän ottaa huomioon niissä tapahtuvat pienet fuskut ja isommatkin huiputukset, jotka ovat yhtä tavanomaisia kuin ne ovat julkisesti torjuttuja.

Hornby on huomiokykyinen havainnoitsija ja tarkastelee rock- ja nettimaailman toisinaan hyvin surkuhupaisia piirteitä terävästi ja hyvin kypsällä tavalla. Hän ei ole sarkastinen tai ironinen silloinkaan, kun tykittämiseen tarjoutuisi avoin tilaisuus. Karhean hauskaa, kuten hänen tuotantonsa on yleensäkin.

J. Pekka Mäkelän suomennos kulkee jouheasti ja Hornbyn ilmekieltä ja ideaa noudattaen. Hyvin miellyttävää, että Mäkelän teksti saatiin vauhdikkaasti kirjamarkkinoille, alkuteoskin on julkaistu tänä vuonna.

Ehkä jazzin alueella antisankari Duncanin kaltaiset, intohimoiset fanit ovat poikkeus, mutta popparien ja filmitähtien maailmassa heitä riittää. Opettavainen tarina tämä on joka tapauksessa, omalla hilpeällä tavallaan.

Henkilökohtaisesti Hornby kolahti minulle takavuosina koskettavan leikkisällä romaanillaan About a boy. Siitä tehty elokuvaversiokin on varsin hyvä, vaikka hornbylaisen maailman filmatisointi ei ole aivan helpoimpia tehtäviä.

Nick Hornby elää ja työskentelee Pohjois-Lontoossa, Highburyn jalkapallostadionin läheisyydessä.

Nick Hornby: Juliet riisuttuna

(alkuteos Juliet, Naked, suom. J. Pekka Mäkelä, WSOY 2011, 357 s.)

Nick Hornbyn suomennettu tuotanto:
Uskollinen äänentoisto, romaani, 1996
Poika, romaani, 1999
Hornankattila, muistelmateos, 2000
Hyvät ihmiset, romaani, 2002
31 biisiä, esseitä, 2004
Alas on pitkä matka, romaani, 2006
Skeittari , nuortenromaani, 2009
Juliet riisuttuna, romaani, 2011