Suklaasydän, tinakuoret, aina murtuu sulaen.
 Niitä tarjoo miehet nuoret, aitoja vain saa mä en. Bumtsibum, bumtsibumbum.
 Bumtsibum, bumtsibumbum...

Näinhän se meni Brita Koivusen laulamana. Nyt se on kirjana, Ari Poutiaisen ja Risto Kukkosen yksiin kansiin kokoamana. Valitettavasti Kukkonen ei koskaan nähnyt kirjaa valmiina, sillä hän menehtyi yllättäen äkilliseen sairaskohtaukseen kotonaan viime syyskuussa.

Tämä kirja porautuu meille vanhemmille niin tuttuun materiaaliin, iskelmiin vuosilta 1956 - 1963. Siis jazziskelmiin - nimikkeeseen, joka syntyi vasta parikymmentä vuotta sitten yhteiseksi nimittäjäksi kyseisen musiikin osa-alueelle.

- Jazziskelmä oli hyväntahtoinen ja luova liitto. Siinä kahden rytmimusiikkityylin parhaat puolet pääsivät upeasti esiin. Musiikillisesti jazziskelmä oli iskelmää, jota leimasi swingin ja bebopin välimaastoon asettunut svengaava , tanssillinen jazz. Sävelmät olivat usein ilmaisultaan iloisia, melodisesti tarttuvia ja kauniita lauluja, joissa taidokkaasti sovellettiin jazzin rytmiikan, improvisaation ja harmonian aineksia. Jazziskelmissä sointui 1950 -luvun lopun ja 1960 -luvun alussa vallinnut eteenpäin tähyävä, moderni kulttuuri-ilmapiiri -

Tämä Jazz & Pop Arkiston toimesta julkaistu 256 -sivuinen kirja tarkastelee jazziskelmää useasta mielenkiintoisesta näkökulmasta. Se tuo esiin yhtälailla nostalgisia muistoja kuin myös uusia elementtejä jazziskelmä -käsitteeseen. Poutiainen-Kukkonen akselin lisäksi kirjaa ovat työstäneet jazziskelmän eri osa-alueista Vesa Kurkela, Janne Mäkelä, Jari Muikku, Pekka Gronow, Kaarina Kilpiö, Terhi Skaniakos, Tuija Modinos, Janne Poikolainen ja Harri Hirvi.

Teos on jaettu kymmeneen eri osioon, joitten lopussa on ansiokas luettelo kaikista eri lähteistä, joista osioon on materiaalia kerätty, kuten esim. kirjallisuus, haastattelut, lainaukset, äänitteet, elokuvat...
Aluksi Poutiainen selvittelee aluksi käsitettä jazziskelmä ja sen sisältämät peruselementit, sopuisasti ja sulavasti svengaten. Kaiken lähtökohtana on jazz, swingrytmiikka, waslking bass, harmonia, torvet ja pillit... jokainen elementti selväsanaisesti kerrottuna ja lukuisiin esimerkkikappaleisiin viitattuna. Tämä viime mainittu onkin yksi tämän kirjan rikkauksia, sillä etenkin vanhemmat lukijat pääsevät tuttujen kappaleiden myötä helposti "jyvälle" asioista. Toinen asioiden mielenkiintoa lisäävä pointti on suuri nimien määrä ja niiden sisältämien persoonien tekoset.
Kirjan toisessa osiossa Vesa Kurkela selvittelee 1950 -luvun puolivälin jazz -sukupolven "nousua ja tuhoa" . Eli kuinka rillumareista jazzystävälliseen elinpiiriin ja jazziskelmän kukoistuskauteen, joka tyrmääntyi sitten 1960 -luvun alkupuolen tango-, rautalanka- ja brittipopin voimakkaaseen esiintuloon. Rytmi-lehden roolista tuon ajan jazzvalistajana saadaan myös erinomainen kuva.
Eikä sovi Rytmin ohella unohtaa tuon aikaperiodin muitakaan musiikkilehtiä, joita Janne Mäkelä oivasti "ruotii" seuraavassa osiossa, selvitellen jazzin ja iskelmän salasuhteita painetussa sanassa. Merkittävimpiä musiikkilehtiä Rytmin ohella olivat levy-yhtiöiden kustantamat Musiikkiviesti (Fazer), Sähkö ja Sävel (PSO) edeltäjänään Levy-aitta, Levyuutiset (Musiikki Westerlund) ja Musiikki-Revyy (Levytukku). Ainoa itsellinen musiikkilehti em. lisäksi oli Iskelmämusiikki. Ei pidä myöskään unohtaa aikakausilehdistä Ajan Säveltä.

Mielenkiintoinen osio ajalta, jolloin lehdet, radio ja levysoittimet olivat elävän tanssimusiikin ohella lähes ainoat musiikkitarjoajat. Mielenkiintoisten asiayhteyksien joukosta voidaan poimia Suomen kaikkien aikojen myydyimpien single-levyjen top-tenin kolme kärki kappaletta, jazziskelmää: Brita Koivunen Suklaasydän 1956, 35.000 kpl, Helena Siltala Ranskalaiset korot 1959, 20.000 kpl ja Laila Kinnunen Lazzarella 1957, 15.000 kpl.
Seuraavassa osiossa Jari Muikku keskittyy suomalaisen ääniteteollisuuden "Daavidin ja Goljatin taisteluun". Kilpailuasetelma henkilöityi Fazerin tuotantoa vetäneeseen Toivo Kärkeen ja Scandian Harry Orvonmaahan, jotka joutuivat aikaajoin selvittelemään välejään jopa oikeudessa. Mielenkiintoinen osio, tosin valitettavan lyhyt.
Jatkoa tosin saadaan seuraavassa osiossa, kun Kukkosen ja Gronowin ruotivat tarkemmin Scandian toimia ja sen tehokaksikon Harry orvonmaan ja Paavo Einiön toimia. Viime mainittua voitaneen pitää suomalaisen jazzelämän todellisena guruna, niin konserttijärjestäjänä, levytuottajana kuin toimittajanakin. Erinomaisen mielenkiintoinen kappale suomalaista musiikkihistoriaa.
Seuraavassa luodaan katsaus naisnäkökulmaan, huoliteltuihin naisiin valkokankailla ja televisiossa, Kaarina Kilpiön ja Terhi Skaniakoksen myötä. Runsassisältöinen kattaus muodissaolleista musiikkielokuvista, siis paljon suosikkilaulajien kappaleita ja löysä sidostarina ympärillä. Myös pikkuhiljaa käynnistyvän television musiikkitarjionnan alkutaipaleen tarjontaa jazziskelmän suhteen sekä tuolloin muodissa ollut musiikki mainonnassa käsitellään ansiokkaasti. Tässä osiossa esillä myös aikalailla kuvamateriaalia, jota teokseen olisi yleisestiottaen kaivannut enemmän.

Seuraavassa osiossa palataan jälleen median, lähinnä aikakauslehtien suhteeseen jazziskelmien esittäjistä. On ehkä väärin sanoa, että jo tuolloin orasti nykymaailman keltaisen lehdistön siemen, sillä tuon ajan uteliaisuus artistien elämästä ja asioista oli vielä hyvin viatonta. Sensaatiohakuisuus puuttui normaaleista aikakauslehdistä lähes kokonaan. Tässä Tuija Modinosin kirjoittamassa osiossa seurataan mielenkiintoisesti naiskuvan muutosta yhteiskunnassamme jazziskelmätähtien myötä.
Janne Poikolainen paneutuu lopuksi Jazziskelmätähtien ja heidän ihailijoidensa väliseen suhteeseen. Jälleen hauskaa luettavaa... tuolloin ihailijat jopa tivasivat, että miksi kaikki ihailijakirjeet menevät levy-yhtiön kautta, miksei voida suoraan julkaista artistien kotiosoitteita...
Artisteille lähetyissä ihailijakirjeissä oli usein myös kysymyksiä artisteille. Brita Koivuselta ihailija kyseli vuonna 1964 seuraavanlaisia asioita: 1. Minkä väriset ovat silmänne? 2. Miten pitkä olette? 3. Paljonko painatte? .... Laila Kinnuselta kyseltiin mm. Mikä on a) lempiruokanne, b)-asunne, c) -kirjanne... tai Oletteko a)optimisti vai pessimisti, b) realisti vai idealisti, c) matearilisti, d) sentimentaalinen, e) konservatiivinen....

Ennen henkilöhakemistoa ja kirjoittajaesittelyjä on Harri Hirven koostamana luettelo jazziskelmistä 1956 -1963. Luettelo on erittäin mielenkiintoinen. Ja osin yllättäväkin. Mukana on myös suurelle yleisölle oudompia nimiä, kappaleista puhumattakaan.

Eniten jazziskelmiä äänittivät Rita Elmgren, Seija Karpiomaa, Vieno Kekkonen, Laila Kinnunen, Brita Koivunen, Ragni Malmstén, Pirkko Mannola, Irmeli Mäkelä, Eila Pellinen, Eila Pienimäki, Tuula-Anneli Rantanen, Helena Siltala ja Annikki Tähti...
Mielenkiintoinen kirja aiheesta, joka sai nimensä vasta joskus 1980 - 90 -lukujen taitteessa. No parempi myöhään kuin milloinkaan!
Viime vuosikymmenien aikana on väännetty usein peistä siitä, onko jazz tanssimusiikkia vai ei. Nyt tähän soppaan lisätään vielä käsite jazziskelmä.
Itse olen sitä sukupolvea, jonka nuoruudessa vielä tanssiorkesterit soittivat ensimmäisen setin puhdasta jazzia ja vasta sen jälkeen nk. tanssimusiikkia... jazziskelmiä... tangot, rautalanka ja beatlemania tosin jyräsivät edellä mainitut alleen jo ennen allekirjoittaneen Suomen raskaaseen menoa.
Tämä kirja antaa lukijalleen erinomaisen läpileikkauksen aihiosta jazziskelmä. Se on kokonaisvaltaiselta koostumukseltaan mukavassa muodossa kirjoitettua. Asia sisällöltään makoisan kiinnostava. Nostalgisia ajatuksia herättävä. Ainoastaan kuvamateriaalia olisin toivonut lisää. Ja kenties cd-levyllinen jazziskelmiä olisi tukenut kokonaisuutta .

Erinomainen lisä sinänsä harvalukuiseen suomalaiseen musiikkikirjallisuuteen.
Ostakaa ihmeessä itsellenne!

Ari Poutiainen & Risto Kukkonen (toim.)
Suklaasydän, tinakuoret.
Jazziskelmä Suomessa 1956-1963

256 sivua / valokuvia
Sidottu, pehmeäkantinen
ISBN 978-952-67401-1-9
Suomen Jazz & Pop Arkisto

Kirjaa voi tilata osoitteesta   Sähköpostiosoite on suojattu roskapostiohjelmia vastaan, Javascript-tuen tulee olla päällä nähdäksesi osoitteen
Hinta 21,90 € Jäsenhinta 12,00 €