Miten musiikki muutti maailmaa ja miten maailma muutti musiikkia? Siinäpä kysymyspari, joka aina aikaansaa keskustelua että mielipidettä suuntaan a - ö. Tähän porisevaan pataan heittää omat mausteensa ja ajatelmansa nyt Suomen Jazz & pop Arkiston johtaja Janne Mäkelä tämän teoksen myötä.

Heti alkuun on todettava, että Mäkelän tausta populaarikulttuurin tutkijana tulee esiin läpi teoksen. Hän spekuloi ja puntaroi erilaisia asiayhteyksiä tiedemiesmäisellä tyylillään. Asiaa ja asianjuurta on tuhottomattamasti, mutta varsinainen kokonaisuus jää kuitenkin monesti kellumaan ilmaan. Eli mätetään läjään suuri määrä asioita, erilaisia tutkimustuloksia sekä Mäkelän omaa ajatusmallia... haasteeksi lukijalle.

Mäkelä yrittää niputtaa paljon suurempaa kokonaisuutta kuin mitä kirjan sivumäärään mahtuu... ehkäpä paremmalla journalistisella otteella asioita olisi vielä voitu tiivistää ja saattaa myös kokonaisuus osin helpommin luettavaksi. Nyt tuo tutkijamentaliteetti välillä pallottelee asioilla moninaisesti saamatta välttämättä aina aikaan ytimekästä lopputulosta... vai liekö sitä olisi edes olemassakaan.
Myös Mäkelän oma asenteellisuus että suhtautuminen musiikkikirjoon antavat omat vivahteensa kokonaisuuteen, kuten kaikilla muillakin kirjoittajilla. Se antaa myös lisähaastetta lukijalle spekuloida kirjan esittämiä asioita sekä kaivaa esiin nostalgian arkistoista omia muistikuvia että faktoja. Eli katsooko tutkija asioita kuinka erilaisesta näkövinkkelistä kuin itsekukin musiikinkuluttaja...

Mäkelä on jakanut kirjansa 11 eri osaan, joista jokaisen useampaan alaosioon. Käsittelyssä ovat mm. Amerikka, Britannia, Euroviisut, Abba ja Pohjola... Mäkelän kirjaansa käyttämä lähdeaineisto on muhkea, lähdeluettelo kirjan lopussa kertoo siitä kahdeksalla sivullaan. Eli asiapohjaa on vankasti.

Kuvia sen sijaan on taas kerran tällaisessa teoksessa mielestäni liian vähän. Mäkelä itse viittasi tavatessamme siihen, että ne maksavat paljon. Harmillista, sillä lisäkuvitus olisi kovastikin (myös taitollisesti) elävöittänyt tekstiä ja täydentänyt sitä... yksi kuvahan vastaa tuhatta sanaa.

Tämä kirja on kuitenkin tällaisenaankin hyvä näkökulma menneestä nykypäivään. Se kertoo omalla tavallaan populaarimusiikin kehityksestä. Se on meille iäkkäämmille lukijoille oiva nostalgiapaukku ja kertaussopinto eletyistä vuosista. Tämän kirjan oheen kannattaa lukea esimerkiksi Jake Nymanin oivia teoksia, joista on hyvä ammentaa lisäfaktaa ja muistoja 1960 -luvulta, populaarimusiikin alkuvuosilta.

Vaikka tämän kirjan kynnettävä sarka on suuri, onnistuu Mäkelä suurelta osin hyvin urakassaan. Tosin Mäkelän aura ei osunut kyntäessä aarearkkuun eli olisin kaivannut mukaan muutaman käppyrän ja tilaston esim. myyntimääristä, rahavirroista etc, jotka olisivat antaneet vieläkin paremman kuvan, missä kulloinkin mentiin.

Edellä olevista rutinoistani huolimatta kirja on ilman muuta lukemisen arvoinen! Se on hyvä lisä kotimaiseen musiikkikirjallisuuteen, joka painottuu sisällöltään nykyisin monesti vain yhteen persoonaan tai bändiin. Tässä on laajapohjainen ja totuuspohjainen peruskattaus...

Ostakaa ja lukekaa! (OR)

Janne Mäkelä:
Kansainvälisen populaarimusiikin historiaa
224 sivua / valokuvia

Sidottu, pehmeäkantinen

Kirjastoluokka: 78.89
ISBN 978-952-67401-2-6 (sid.)
ISBN 978-952-67401-3-3 (PDF)

Sisältö
• Musiikit ilman rajoja? Ks. näyteluku (pdf-tiedosto)
• Kansainvälisen musiikkijärjestyksen muotoutuminen
• Amerikan pelko
• 1960-luvun britti-invaasio ja sen lapset
• Monta ääntä, yksi maanosa
• Eurovision laulukilpailun Eurooppa
• Amerikan Abba
• Pauhaava Pohjola
• Maailmanmusiikin paikka
• Suomen ääni maailmalla
• Radio Lunan musiikkitarjonnasta
• Lähteet
• Hakemisto

Hinta 20,00 € Jäsenhinta 15,00 €
Tilaukset: Sähköpostiosoite on suojattu roskapostiohjelmia vastaan, Javascript-tuen tulee olla päällä nähdäksesi osoitteen

Tässä yksi esimerkki populaarimusiikin historian merkkipaaluista:

Telstar is a 1962 instrumental record performed by The Tornados. It was the first single by a British band to reach number one on the U.S. Billboard Hot 100, and was also a number one hit in the UK. The record was named after the AT&T communications satellite Telstar, which went into orbit in July 1962. The song was released five weeks later on 17 August 1962. It was written and produced by Joe Meek, and featured a clavioline, a keyboard instrument with a distinctive electronic sound.
This novelty record was intended to evoke the dawn of the space age, complete with sound effects that were meant to sound "space-like". A popular story at the time of the record's release was that the weird distortions and background noise came from sending the signal up to the Telstar satellite and re-recording it back on Earth. It is more likely that the effects were created in Meek's recording studio, which was a small flat above a shop in London. It has been claimed that the sounds intended to symbolize radio signals were produced by Meek running a pen around the rim of an ashtray, and that the "rocket blastoff" at the start of the record was actually a flushing toilet, with the recordings made to sound exotic by playing the tape in reverse at various speeds.
The record was an immediate hit after its release on August 17, 1962, remaining in the UK pop charts for 25 weeks, five of them at number one, and in the American charts for 16 weeks.

(Ylläoleva teksti ei ole Mäkelän kirjasta, joka on kokonaan suomenkielinen)