Laulaja Reija Lang tunnetaan Jazzrytmien lukijoiden keskuudessa ilmaisuvoimastaan ja rohkeasta heittäytymisestä erilaisiin projekteihin, vapaasta improvisaatiosta big band -jazziin. 7. huhtikuuta julkaistiin Reija Lang Trion Soundoscope-uutuuslevy (Hub Productions, HP 1250091), jolla kuullan sekä uusia sävellyksiä että kauniisti tulkittuja standardeja kitaraässä Petri Krzywackin ja eturivin viulu-/kontrabassotaiteilija Mikko-Ville Luolajan-Mikkolan kanssa. Seuraavassa minihaastattelussa Lang kertoo epätavanomaisesta muusikkotaustastaan ja uudesta levystään.

Lukijat ovat olleet kiinnostuneita koulutustaustastasi, joka ei kuulemma ole ihan tavallinen. Voitko kertoa enemmän tästä?

- Eroni muihin muusikoihin on, että olen löytänyt musiikin vasta todella myöhään. Rupesin aikuisiällä kouluttautumaan musiikin saralla ihan nollasta. En soittanut lapsena mitään instrumenttia eikä minulla ollut mitään musiikkiopintoja. Koska olin alun perin muissa töissä ja aloin opiskella musiikkia siinä ohessa, hain erilaisia mahdollisuuksia: yksityistunteja, konservatorion lauluopintojakso, Sibiksen avoimen yliopiston jazz-opintoja. Olen myös opiskellut jazzin estetiikkaa ja teoriaa. Kävin myös ulkomailla workshopeissa ja yksityistunneilla, opettajina mm. Madeline Eastman, Mark Murphy ja Sheila Jordan. Tie on ollut erilainen kuin muilla. En ole ikinä valmistunut mistään - tämä onkin suurin eroni muihin oman ikäpolveni muusikoihin ja nuorempiin muusikoihin.

Uuden levyn tiimoilta Lang nostaa esille lyriikat, joihin ei jazzissa kiinnitetä tarpeeksi huomiota.

- Väitän, että suomalaisessa jazzissa, ja oikeastaan maailmallakin nykypäivänä, tekstin käytöstä sävellyksellisenä elementtinä ei puhuta juuri ollenkaan - ikään kuin sitä ei olisikaan. Olen miettinyt, mistä tämä saattaa johtua, sillä jazz-laulajat kuitenkin tekevät monesti itse lyriikoita. Tekstin merkitys musiikin synnyttäjänä unohdetaan usein. Tämä on mielestäni mielenkiintoinen piirre. Rock- ja pop-lyriikoista sekä oopperoiden libretoista kirjoitetaan juttuja ja mietitään, miten tarinat ovat syntyneet, mihin ne liittyvät ja miten musiikki muovautuu niiden kautta. Ovatko genret niin erilaisia, että tekstin merkitys jazzissa olisi pienemmässä roolissa? Kysyn tätä, koska teen itse tekstejä ja sanoituksilla on minulle merkitystä.

Soundscope-levyllä, kuten viime vuonna julkaistulla Burn Out Maman Out of Office -CD:lläkin, on panostettu tiedoiltaan kattaviin kansivihkoihin. Millaisena näet niiden merkityksen?

- Jos itse ostan levyn, pidän siitä, jos kansissa kerrotaan muusikoista tai musiikista jotain muutakin kuin soittajien ja biisien nimet. Kannet ovat osa kokonaisuutta. Teksteistä on kiva löytää, mitä kukakin haluaa musiikillaan kertoa.

Mitä muuta uudesta levystä haluaisit kertoa lukijoillemme?

-  Tämä levyprojekti on minulle tärkeä, koska se on kypsynyt pitkän ajan kuluessa. Yhdessä vaiheessa päätin, että nyt pitää tehdä tällainen juttu, ettei se ole enää vain idea päässä. Yhtyeen instrumentaatio ja akustinen ilmaisumaailma on ollut hieno kokemus itsellekin - tehdä ja kuulla, miten pieni yhtye löytää erilaisia sävyjä vähäeleisesti mutta moniulotteisesti. Ilmaisumuodon löytäminen ja kokonaisuuden muodostaminen on ollut mielenkiintoinen matka. Minun korvilleni levyssä on jotain kaunista.

 

Jaa tämä Twitter Myspace Digg Yahoo Netvouz Spurl Googlize this Blinklist Facebook Tee PDF Tulosta S-posti