Turussa kulttuuripääkaupunkivuosi kääntyy kohti loppua. Merkittävä vuoden ajalle ripoteltu jazztarjonta Flamen merkeissä on taiteellisen johtajan, pianisti-säveltäjä Jussi Fredrikssonin aikaansaannosta.

Kulttuuripääkaupunkisäätiön toimitusjohtajan Cay Sevónin pyynnöstä vuoteen 2011 haluttiin lisää jazzia. Tältä pohjalta Fredriksson lähti ideoimaan jo lähes parisen vuotta sitten 31 konsertin sarjan yhteistyökumppaninaan Suomen Jazzliitto.

- Olen ollut vuoden mittaan vähän joka paikan höylä, Fredriksson tunnustaa

Myös Korppoo Sea Jazzin taiteellisena johtajana toiminut muusikko kertoo Flamen eroavan Korppoon tapahtumasta jo siinä, että Flame on koko vuoden mittainen juttu. Kolmisenkymmentä keikkaa on jo hieman erilainen työrupeama sinänsä.

- Flamen puitteissa olen jokaisella keikalla itse, tarvittaessa raivaan esiintymistilan ja teen vähän kaikenlaista, toki apujoukkojen kera, jotta puitteet ovat kunnossa, mainitsee Fredriksson.

- Aavistin kyllä, että työtä riittää, hän sanoo, vaikka en ihan tiennyt, mitä kaikkea eteen tulee.

Lähes kaikki keikat itse juontanut Fredriksson on pitänyt tärkeänä sitä, että jazzbändi ei vain ikään kuin valu paikalle ja ala soittaa.

- Se tuntuu jotenkin yleisöä aliarvioivalta, hän pohtii. Kunnon esittely luo tietynlaisen tunnelman jo sinänsä ja bändi saa keskittyä soittamiseen. Havainto on tullut oman kokemuksen myötä. Muusikkona tietää itse siitä, miten asioiden ei kuulu mennä.

 

Normipikkupoika

- Viisivuotiaana äidin ohjauksesta aloitin pianonsoiton, hän muistelee ja siirryin kuusivuotiaana Turun konservatorioon oppimaan lisää.

- Veli soittaa kitaraa ja viulua, isä on soittanut viulua ja äiti pianoa, Fredriksson summaa musikaalista lapsuuden perhettään. Minusta viulu kuulosti rasittavalta, hän naurahtaa.

- Piano oli luonteva valinta, koska himassa oli piano, helsinkiläistynyt turkulaissyntyinen muusikko toteaa.

Ammattimuusikoita ovat hän ja hänen isoveljensä, kitaristi Matti Fredriksson. Vanhemmalta veljeltään hän sai arvokasta apua, ohjausta, kenen opettajan pakeille kannattaa yrittää ja on siitä todella kiitollinen.

- En ollut pikkupoikana mikään himoharjoittelija, vaan enemmänkin urheilu veti puoleensa. Harrastin jääkiekkoa, ja jalkapalloakin. Klassiset pianotunnit lopetin 12-vuotiaana, kun tuli täyskyllästyminen. Halusin panostaa jääkiekkoon.

Puolen vuoden kuluttua nuorukainen tuli kuitenkin toisiin aatoksiin, jazz alkoi houkuttaa.

Isoveljen kehotuksesta. Alkuun duona koulukaverin, Jusu Heinosen kanssa vedetyt jazzmusisoinnit johtivat pikkuhiljaa keikkailuun. Turussa mukaan liittyi Ville Herrala. Esikuvina, kipinän antajina hän mainitsee Wynton Kellyn, Chick Corean ja lukiossa tajuntaan iskeneen Keith Jarrettin.

- Häntä kuuntelin varmaan vuoden putkeen, Fredriksson muistelee.

Omaa taivalta miettiessään hän muistaa nostaa yhden tärkeän momentumin esiin.

- Sain tunnin pari opetusta Pessi Levannolta, ja hän antoi tuntien jälkeen minulle pienen paperilapun, jossa oli noin kahdenkymmenen pianistin levyt mainittuna. Ohje kuului: Kuuntele näitä.

V. 2003 tie vei opiskelijana Helsinkiin, Sibelius-Akatemiaan. Nykyään hän toimii siellä sivutoimisena tuntiopettajana. Muusikon leipä syntyy palasista.

- Se on vähän kuin yksityisyrittäjänä toimimista, kiteyttää Fredriksson.

 

Kiireinen kilpikonna vuorovesissä

Vuonna 2009 julkaistu Busy Turtles tuo mieleen nimenä ristiriidan.

- Elämä tuntuu olevan jotenkin kaikkialla niin kiireistä, ja koen itse olevani välillä jälkijunassa tämän tahdin kanssa. Olen luonteenpiirteeltäni sellainen, että haluan miettiä asiat valmiiksi. Syvemmälle. Ja monesti kuitenkin on lähdettävä vaan tekemään, ennen kuin on ihan valmis.

Marraskuun lopulla myyntiin tulee uusi levy, Tidewaters. Julkistamistilaisuus on Helsingissä 1.12.  Akustisen kvartetin muut muusikot ovat Jussi Kannaste, Ville Herrala ja Ville Pynssi. Kivijalkana on Turussa yli kymmenen vuotta sitten perustettu trio. Helmikuussa luvassa on kiertue, jolloin Turku on myös kalenterissa mukana. Muut kaupungit päätetään jatkossa.

- Jazzin organisoinnissa ja markkinoinnissa riittää kehitettävää Suomessa, Fredriksson pohtii. Tiedotuksen ja markkinoinnin osuutta ei voi yhtään aliarvioida. Muusikoilla on tässä oppimista.

Toimijoita ainakin Helsingin suunnalla on tulossa lisää, joten kehitystä on luvassa.

- Surkeinta on, jos tehdään vuosikaudet töitä, ja kukaan ei kuule levyä. Se on organisoinnin puutetta. Tai välinpitämättömyyttä.  Elämässä ylipäätään minua turhauttaa välinpitämättömyys.

Lähiprojektit vievät Fredrikssonia eteenpäin.

- Keikoilla haluan tuottaa itsestäni ulos sen, mikä sisälläni soi. Inspiraatio sävellyksiin tulee yleensä jossain muualla kuin treenikämpällä. Olen huomannut usein matkoilla ollessani, että aivoissa joku kääntyy ja siellä tulee tilaa uudelle. Sitten syntyy ideoita, joita nopeasti kirjaan kuitteihin, lippulappusiin.

Näistä hän kasaa kokonaisuuksia istuessaan työstämään ideoita sävellyksiksi. Se vaihe on sitten raakaa työtä.

Kulttuurivuoden aikana Fredriksson on saanut oppia ihmisten erilaisista toimintamotiiveista. Jatkossa hän aikoo tarkemmin jatkossa valita ihmiset, joiden kanssa tekee töitä.

- Ihmisellä on oltava kipinä, intohimo tähän asiaan, eikä mitään ulkoisia motiiveja, hän vakuuttaa. Raha ei ole tärkeintä, vaan musiikki. Kulttuurin nimeen on helppo rakentaa ulkoisia juttuja, ja unohtaa tärkein, eli sisältö.

 

Flame jatkaa

Flamen aikana tarjonta on ollut monipuolista. Mystisyyttä on tarjonnut Fredator,

- Kyllä tämä bändi on ihan salonkikelpoinen, pukuäijistä koostuva kokoonpano, Fredriksson tietää.

Bändi herättää huomiota musiikin ohella liskomaisella rumpalillaan, joka on kuitenkin ihan herrasmies.

Tältä kokoonpanolta on tulossa levy, Rebirth of The Bad vielä ennen vuoden vaihdetta ja mukana uutena jäsenenä on vibrafonisti Panu Savolainen. Myös saksofonisti on vaihtunut, hän on Joakim Berghäll.

Flame jatkuu vielä vuoden loppuun. Tulevat keikat löytyvät kulttuurivuoden tapahtumasivuilta netistä.

- Tarkoitus on jatkaa työtä jazzin eteen edelleen ja olemme perustamassa Flame-yhdistystä Turkuun. Katsotaan, mitä se tarkoittaa vuodelle 2012, paljastaa Fredriksson.

- Vuodessa ei vielä paljon saada aikaan, mutta juurrutusta on tapahtunut, hän iloitsee.

 

 

 

 

Jaa tämä Twitter Myspace Digg Yahoo Netvouz Spurl Googlize this Blinklist Facebook Tee PDF Tulosta S-posti