Nyt on valtion kulttuuribudjetissa taas jaossa rahaa, mutta sitä ei näy riittävän liiemmälti huutolaispoika-jazzille. Helsingin kaupunkikaan ei arvosta jazztaidetta. Kaupungin isät eivät voi paukutella henkseleitään ja röyhistellä rintaansa kulttuuritarjonnalla, ellei kaupungissa ole yhtään akustisesti sopivaa paikkaa nimenomaan jazzin soittoon. On se kumma, ettei meillä ei tajuta suomalaisen jazzin taiteellista arvoa, vaikka sille sataa kehuja maailmalla.

Valtion ja kaupungin tulisi koota voimansa, jotta keskustaan saataisi oma klubi, edes väliaikainen, siihen asti, kun ja jos Musiikkitaloon saadaan tilat. Musiikkitalon avajaiset ovat kahden vuoden kuluttua. Siihen on liian pitkä aika. Jazzelämä ehtii siihen mennessä näivettyä tilojen puutteessa.

Helsingin kaupungin ja YLE:n tukema UMO Jazz House oli loistava paikka. Sen sulkeuduttua homeongelmien vuoksi syntyi tyhjiö. Sitä korvataan nyt esikaupunkeihin sijoitetuilla harvahkoilla konserteilla, joihin matkaaminen lisää liikennettä ja päästöjä.

Jazz ansaitsee keskustaan yhden kunnon esitystilan, joka pyhitetään kokonaan jazzille. Siellä voisivat vierailla myös kansainväliset virtuoosit. Jopa jazzin ystävänä tunnettu presidentti Halonen voisi viedä sinne vieraitaan.

Nykyisellään tilanne on muusikoiden ja jazzin harrastajien kannalta katastrofaalinen. Massakonsertit, joissa käydään näyttäytymässä, eivät korvaa intiimiä joka ilta toimivaa jazzklubia. Asialle vihkiytynyt haluaa svengiannoksensa päivittäin. Muusikoillekin on elinehto käydä kuuntelemassa kollegoitaan ja tapaamassa toisiaan.

Konserttien sijoittaminen vieraisiin tiloihin myös maksaa. Musiikkiesitysten hinnat ovat viime vuosina ryöstäytyneet käsistä. Jos kalliit konserttiliput toisivat pelkästään lisätienestin muusikoille, asia olisi ymmärrettävissä, mutta kun rahat menevät muihin tuotantokustannuksiin.

Pääsymaksut ovat samaa tasoa New Yorkin parhaiden klubien kanssa, joissa esiintyvät jazzmaailman kirkkaimmat tähdet. Ei maamme nuorilla alan harrastajilla ole varaa maksaa tällaisia pääsymaksuja - Helsingissä! Jos halutaan suosia pynttäytyvää bisneseliittiä nuorten kustannuksella, ollaan todellakin menossa väärään suuntaan.

Jazzin luonteeseen kuuluu tietty intiimiys. Jazz ei ole suurten massojen viihdykettä kuten rock. Se ei tarvitse jäähalleja. Mahtavaa pytinkiä ei jazz tarvitse. Sen nautinto kasvaa pienistä spontaaneista helmistä, joita soittajat tarjoilevat ja jotka syntyvät ja katoavat hetkessä, mutta onnistuvat koskettamaan kuulijan sielua. Jazzissa pienikin on kaunista.

Meidän jazzihmisten oikeustajuamme loukkaa päättäjien laiminlyönti jazztaiteen suhteen. On suuri häpeä, jos Helsinki profiloi itsensä kulttuuriystävällisenä kaupunkina, muttei investoi jazziin - edes pienen klubin vertaa. Lahjakkaat muusikkomme ansaitsevat kunnon esiintymispaikan. Samalla se olisi heidän taiteelleen kauan kaivattu tunnustus.

Eila Kaarresalo-Kasari

Jazzmuusikot ry:n valitsema v. 2009 Jazzdiggari

Heikki Kasari

osa-aikainen saksofonisti

Helsinki

Jaa tämä Twitter Myspace Digg Yahoo Netvouz Spurl Googlize this Blinklist Facebook Tee PDF Tulosta S-posti