Basisti Ulf Krokfors ja kosketinsoittaja Iro Haarla ovat olleet hyvin tunnettuja nimiä suomalaisen jazzin piirissä jo Edward Vesalan Sound and Fury kokoonpanon ajoilta asti. Iro on tunnustettu ja palkittu säveltäjänä, mutta Tampereen Jazz Happeningin sunnuntai-iltapäivän konsertissa yleisölle tarjottiin pääasiassa "Uffen" kynästä kirjoitettua sävellystuotantoa kuultavaksi.

Sävellyksissä mentiin hyvinkin irtonaiseen ja laaja-alaiseen jazzilliseen ilmaisuun, jossa mikään tyylilaji ei ollut korostuneesti esillä, vaan orkesteri maalaili varsin vapaasti rytmillisen äänimaailman koko kirjon.

 

Iron ja Ulfin sekä heidän luottorumpalin Markku Ounaskarin ympärille oli koottu varsin erikoinen kokoonpano, missä olivat mukana freen kiemuroihin erikoistunut pasunisti Jari Hongisto, rock-piireistä tunnettu kovan linjan kitaristi velho Jukka Orma sekä uutta nuorta polvea edustava perkussionisti Juuso Hannukainen. Vastakkainasettelu oli melko hurja. Olemme tottuneet kuulemaan Iron, Uffen ja Markun yhteistyössä syvällisen sielukasta balladinomaista tunnelmointia. Muut kokoonpanon jäsenet ovat taas rytmimusiikin toiselta laidalta. Näillä vahvistuksilla voitiin odottaa syntyvän jotain erikoisempaa musiikillista ilmaisua. Olisiko se vaikka progressiivista free jazzia.

Liikkeelle lähdettiin taitavan rullaavalla ja hyvin etenevällä rytmillä. Välillä siirryttiin Irolle tyypilliselle alueelle, hitaasti ja hartaasti sävel säveleltä edeten, kunnes

Hongiston pasuuna ja Ounaskarin rummut yhtyivät soittoon raa'alla vastaiskulla. Oli aika jättää "hyvästit laululle" rohkealla pelittämisellä, jossa Iro kiusasi Hammondia hänelle epätyypilliseen tapaan rajusti rypistäen vastauksena muiden ankaraan soittimiensa kiusaamiseen. "Rautapallo" vyöryi uhmakkaasti, vuoropuhelut seurasivat toinen toisiaan räväkästi, elettiin avantgardistisessa maailmassa. Mutta kuka hallitsee "valtakuntaa"? Tuntui siltä, että herra vinguttaja Orma, jonka kitara pauhasi armottoman tulisieluisesti, käänteli ja väänteli nuotit kippuralle räjähtävällä voimalla, mutta suurella tunteella ja sielun palolla.

 

Palataanpa kuitenkin nykyhetkeen. Iro ammentaa paljolti sävellystensä luomisen luonnosta ja linnuista. Niinpä "kiireinen viesti" onkin äiti maan hätäinen huuto. Siinä Ulfin ja Iron rauhanomaista afrobeat tyylistä vuoropuhelua pyrki häiritsemään muiden nopeat vastaisku rääkäisyt osoittaen, etteivät luonto ja nykyinen maailmanmeno kulje käsi kädessä. Luonto itkee täyttä kurkkua ja lopulta tulee jäähyväiset, jota ei pysty edes "loputon meri" valtaisuudellaan estämään.

Ulf Krokforsin Orkesterin esitys oli omalaatuisen erilainen ja siten kiinnostavaa kuunneltavaa. Ryhmä esiintyi nyt toisen kerran tässä kokoonpanossa ja tarkoitus on jatkaa samaan tyyliin, jos vain soittotilaisuuksia tulevaisuudessa ilmaantuu. Toivottavasti uusia mahdollisuuksia löytyy.

 

 

 

 

 

Jaa tämä Twitter Myspace Digg Yahoo Netvouz Spurl Googlize this Blinklist Facebook Tee PDF Tulosta S-posti