Talvi oli pukenut Suomen kansallismaiseman Kolin kuin morsiamen; valkeaan pitsiin. Massiivisiin tykkylumisulhasiin. Harmaan pilviseen rauhaan, jossa kontrastivaihtelut leikkivät horisontissa. Pielinen pääosin piilotteli itseään pilven lonkien ja ussakan takana. Jostain Ukko-Kolin sisuksista purkautui ilmoille... jazzin ilosanomaa!

 

Suomen jazztaivaan laululintu Johanna Iivanainen duona miehensä, kitaristi Mikko Iivanaisen kanssa sai kunnian käynnistää tämän vuotisen Koli Jazzin. Mikko aloitti setin esittelemällä omaa osaamistaan ja sähkön mukanaan tuomaa monivivahteisuutta, ennen kuin estradille saapui "Johanna Ihanainen", kuten toimittaja Annukka Tapaninen hänet aikoinaan risti. Salin täyteinen yleisö yhtyi varmasti tuohon Annukan nimikkeeseen, sillä se sai kuultavakseen herkän koskettavan ja moni-ilmeisen laulelmakattauksen. Kauniin intensiivisesti. Johannan kaunissisältöiset välispiikit olivat omiaan lisäämään avauksen tunnelatausta.

 

Koli Jazzin taiteellinen johtaja Joke Leppänen sai pistää jälleen kerran sulan hattuunsa, sillä tällainen avaus oli rohkea veto parisatapäiselle, jazzjanoiselle yleisölle. Mutta kaikki toimi loistavasti, yleisön kuunnellessa hiiskumatta Johannan kaunista laulua ja Mikon taiturimaista kiharointia. Lopuksi Johanna sai vielä houkuteltua yleisönkin "joikhaamaan" kanssaan... näin saatiin oiva lopetus hienoon kokonaisuuteen.

 

Todellista jazz -nannaa

Illan toisena bändinä lavalle asettui Jaska Lukkarisen trio. Voitaneen sanoa, että suoraan Thaimaasta sillä Itse maestrolla että basisti Lötjösellä oli takanaan kunnon "kesäloma" Thaimaassa ja liki kuukauden soittotauko. Liekö siitä johtuen molemmat herrat intoutuivat muutamaan hurjaan irtiottoon.

Nykyisin Sibelius-Akatemian jazzosastonjohtajana toimiva, saksofonisti Jussi Kannaste oli maineensa veroinen esittäen taituruuttaan niin tenorilla kuin sopraanollakin. Illan speakerin, Jussi Sierlan etukäteishehkutukset saivat todellista vastinetta.
Jaska Lukkarinen oli tapansa mukaan rumpujen takana takuuvarma tahdittaja. Tosin hänen lämpenemisensä normaaliin suomalaiseen käyntilämpöön otti hieman aikaa setin alkupuolella, mutta se ei haitannut jazzin riemukulkua.
Ehkä kuitenkin ylitse muiden kohosi basisti Antti Lötjönen, jolle oli illan setissä annettu myös reilusti soolotilaa. Oli ihailtavaa seurata hänen tanakkaa työskentelyään ja loistokkaita juoksutuksia. Esityksellään Antti vahvisti taas kerran kuulumistaan suomalaisten jazzbasistien kärkinimiin.
Hieno kolmikko. Loistelias setti. Todellinen jazznautinto. Ehkäpä koko tapahtuman jazzillinen huipentuma. Sinänsä makuasia, mutta...

 

Laura Kangastalo

Ei turhaan Ujosteltu

Wanhassa vara parempi... Illan päätteksi kuultin vanhojen joensuulaisten legendojen, vibrafonisti Juhani Okkosen ja venttiilipasunisti Sakari Nikkasen luotsaamaa Ujo -jazzorkesteria. Tosin yhtye toimii nykyisin Jyväskylän suunnalta käsin. Yhtyeen fonisti Eero Väänänen oli aiempi tuttavuus Suomen levinneimmästä jazzorkesterista AAHOsta, tuosta pohjoisen jazzhelmestä, jonka soittajat ovat aikojen saatossa levinneet ympäri maatamme. Väänäsen tie Jyväskylän piirikuntaan kävi Sallasta.
Juhani Okkonen myhäili tyytyväisyyttään ja pursui soittointoa... liekö sitten jonkinlaista ikäkausi-intoa, kun kahdeksaskymmenesvuosikymmen on alkanut. Mene ja tiedä, mutta vibes soi edelleen upeasti.
Ujo soitti tyypillistä vanhempaa jazzia hyvänmakuisesti. Nautittavasti. Myös tanssittavasti... Makoisa loppusoitto lauantaille kääntyneelle jazzyölle.
Positiivisena yllätyksenä voidaan kirjata yhtyeen laulusolisti, tuuraajana mukaan tullut Laura Kangastalo. Hänen äänenvärinsä ja artikulointinsa maistui erinomaiselta. Häntä olisi mukava kuulla enemmänkin. Toivottavasti siihen avautuu mahdollisuus tulevaisuudessa. Pankaapa nimi muistiin.

 

Kolin kirkossa vas. Eero Koivistoinen, Johanna Iivanainen ja Olli Ahvenlahti

On poskellain kyynel...

Lauantaina iltapäivällä kokoonnuttiin Kolin vaatimattomaan, mutta lämminhenkiseen kirkkoon. Se sijaitsee melkein Ryynäsen kahvilan vastapäätä, jossa hörpättiin makoisat kirkkokahvit jo etukäteen. Muisteltiin Ylläs Jazz Bluesin synninpäästöjä ÄVPK:n paloautohallissa että myös kaipuuta New Orleansiin...

Kirkkokansa täytti Kolin kirkon lähes ääriään myöten. Eeva Ryynäsen karun pahka-ristialttarin eteen astelivat Johanna Iivanainen, Eero Koivistoinen ja Olli Ahvenlahti.
Olli käski talon urkuja että pianoa, Koippa loihti tenoristaan tunnelmaa. Johanna lauloi kuin enkeli. Spiikkasi paremmin kuin kirkkopyhätön pastorit...
In A Sentimental Mood... Nature Boy... Mieleni meri... Pieni sydän... Virsi 354 - Rakkaus sä kuvaksesi... Suru... Kaksi suuta... Round The Midnight... Lord Is My Shepherd... So Many Stars... Imagine ja ylimääräisenä What A Wonderful World, suomeksi.
Kyynelet puristuivat silmäkulmiin. Yhtälailla kuuntelijoille kuin soittajille. Uskomattoman tunnelmallinen ja puhutteleva nautinto.

 

Senni Eskelinen ja Niko Votkin

Hauen leukaluinen soittopeli?

Taisi olla kansalliseepos, joka väitti kanteleen alkuperäiskappaleen olleen hauen leukaluusta väsätyn... Lauantai illan aloittaneella StringPurée Bandin leaderilla, Senni Eskelisellä se oli kuitenkin mittatilaustyönä rakennettu 32-kielinen sähkösellainen.
Usealle kuulijalle salintäyteisestä yleisöstä oli moinen soittovempain täysin tuntematon elementti. Ja kun sen taakse asettui siro nuori neito Kuopion Hirvilahdelta lähtöjään, hämmennys senkuin kasvoi... mitähän Marjatta ja Martti Pokelaa on tulossa?
Mutta ennakkoluulot karisivat jo ensimmäisen kappaleen myötä roskikseen, sillä lavalla oli todellinen herkkupala, yhtye joka yhdisteli taitavasti kansanmusiikin, progen ja jazzin elementtejä... täysin savolaisin lähtövoimin, sillä rumpali Niko Votkin ja basisti Kalle Ylitalo edustavat iisalmelaista osaamista.
Sali hiljeni kuuntelemaan yhtyeen erinomaisen aistikkaita hiljaisia sävelkuvioita, vaikka osalla yleisöstä oli vielä illallinen kesken. Viimeiset palat pisteltiin sitten poskeen massiivisten jazz-progevyörytysten aikana...
Loistavaa musisointia... todellista maailman luokan soittoa!!!
Toivottavasti tälle yhtyeelle löytyy kansainvälisen tason agentti, sillä tässä yhtyeessä on potentiaalia valloittaa maailman estradit. Niinkuin myös suomalaiset tapahtumat... Joten järjestäjät huomioikaa: Sopii myös erinomaisesti jazzfestivaaleille!

 

Ville Herrala

Huippuosaamista

Jääkiekkotermillä illan seuraavaa kolmikkoa voi kuvata Suomen ykkösketjuksi; Kantonen - Herrala - Hassinen. Eli Tokka. Pianotrio, jossa jokainen lenkki on timantinkovaa ammattitaitoa.
Maestro Seppo Kantonen kuljetti Kiiverin Jussin paikalle roudaamaan flyygeliä herkällä kädellä. Tarvittaessa pajavasaran hurjuudella. Mutta koko ajan todellisen ammattimiehen ja virtuoosin otteella.
Herralan Ville oli basson varressa itse varmuus. Taitoniekka, jonka soitossa on mukana sielukkuus ja lämpö. Olikin suurta juhlaa, että molempina iltoina saatiin kuulla jazztrioja, joissa oli näin mahtavat basistit. Siis Ville Herrala ja Antti Lötjönen.
Lyömäsoitintaiteilija Mikko Hassinen esitteli symbaaliarsenaaliaan todella maukkaasti. Hassisen kokonaistyöstö rumpusettinsä takana on erinomaisen hallittua soittamista. Hän poikkeaa ehkä jazzin perusrumpaleista niillä pienillä nyansseilla ja äänimaailman jipoilla, joita hän setistään loihtii. Kovan luokan kaveri kolmen j:n Kajjjaanista... tosin pohjoikarjalaiset väittivät, ettei se ole enää kuin kahden j:n, koska Jojensuu on ottanut niistä yhden j:n  itselleen...
Tämän vuotisen Koli Jazzin toinen huippujazztrio... erilainen kuin edellisiltainen... hyvä näin.

 

Morango

Groovailua

Tämän vuotisten jazzien viimeinen kokoonpano oli Kalle Katzin Hammond B 3:n luotsaama Morango. Lesley vonkui ja homma toi mieleen nuoruuden. Hammondvirtuoosi Jimmy Smithin ja kumppanit...
Yhtyeen kitaristina taituroi Mikko Iivanainen... Scofieldia ja kumppaneita. Mikko osoitti jälleen kerran, nyt Koli Jazzin aikana monipuolisen ja taitavan osaamisensa. Vaatimattoman hillitty ulkoinen olemus pitää sisällään todellisen mestarin, kitaravirtuoosin...
Rumpuosastoa hoiteli tanakasti Mikon entisen yhtyeen Free Controlin alkuperäinen rumpali Thomas "Tumppi" Törnroos. Allekirjoittaneelle hän on ollut pimennossa useita vuosia Porvoon piirikunnassa, mutta ei se mitenkään tahtia haitannut; hän istui yhtyeeseen oivasti.
Yhtyeen solistina oli tenoristi Eero "Koippa" Koivistoinen, joka pääsi irroittelemaan vanhan kunnon Hammond B 3:n säestyksellä. Nostalgiaa...
Hieno päätös tämän vuotiselle Koli Jazzille

 

Näkymä Ukko-Kolilta Pieliselle

Hieno kokemus

Josko alussa mainitsin, että Joke Leppänen saa taiteellisena johtajana pistää sulan hattuunsa jazzien avauksesta. Näin loppulauselmana on ehkä parempi antaa hänelle suoraan intiaanipäällikön sulkapäähine... Ei mitenkään liioiteltuna, vaan erinomaisen maukkaasta ohjelmistosta, jonka hän on vuosi vuoden perään onnistunut rakentamaan Koli Jazziin. Kuin yhtälailla myös syksyn Kolin Ruskabluesiin...
Koli on myös festivaalipaikkana erinomaisen intiimi ja ympäristöltään sykähdyttän kaunis. Kolilla ei tarjoilla pelkkää musiikkinautintoa vaan mahtavaa kansallismaisemaa ja luontoa itsekunkin halujen mukaan.

Kolin etu on myös se, ettei siellä ole mahdollisuutta kasvattaa tapahtumasta liian suurta, vaan Sokos Hotelli Kolin tilat asettavat sille juuri sopivat rajat. Ja sen myötä mahtavan tunnelman...
Tuota tunnelmaa on ollut luomassa myös hienosti hotellin johtaja Tuomo Pesonen, joka siirtyy lähiaikoina Sokoksen organisaatiossa uusiin haasteisiin. Syvä kumarrus ja suuri kiitos hänelle erinomaisen positiivisesta asenteesta jazz- ja bluestapahtumien järjestelyissä.

 

Vuonna 2011 Koli Jazz soitetaan 14. - 15. päivä tammikuuta.

Eikä kannata unohtaa myöskään tämän syksyistä Koli Ruskabluesia, joka soitetaan 24.-25.9.2010

Majoitusvaraukset kannattaa tehdä ajoissa!

 

Koli Jazzeilla oli Jazzrytmit Web Magazinen työryhmä:

Matti I. Korhonen, Jukka Honkio, Soili Vauhkonen, Osku Rajala

Alla olevan kuvagallerian Koli Jazz 2010 on kuvannut Matti Karttunen

 

 

Jaa tämä Twitter Myspace Digg Yahoo Netvouz Spurl Googlize this Blinklist Facebook Tee PDF Tulosta S-posti