Keravan jazzperjantai teatterilla oli uudenlainen elämys, monessakin mielessä; Pygmi Jazz Trion sinänsä pienimuotoinen sessio oli tulvillaan folklorea, jazzia, Afrikan ehtymätöntä kulttuuria ja häkellyttäviä yksilösuorituksia. Pygmi Jazz Trion seurassa kuulijalla riittää kokemista. Se on todellinen musiikillinen mosaiikki ja mystinen seikkailu afrikkalaisesta pygmilaulusta free jazziin, Lapin joiuista karjalaisiin lehmänkutsuhuutoihin ja mongolialaiseen kurkkulauluun.

Pygmi kuitenkin hallitsee laajan kokonaisuutensa. Tunnettu jazzsaksofonisti ja -pedagogi Jari Perkiomäki ja eri kansanperinteisiin syvällisesti perehtynyt vokalisti Sirkka Kosonen ovat jo vuosia tehneet luovaa yhteistyötä. Trioksi yhtyeen täydentää kitaristi Sami Linna, joka tunnetaan esimerkiksi Unit6-yhtyeestä ja omista yhtyeistään. Kolme artistia yhdistää musisoinnissaan omaleimaisella konventiolla jazzimprovisaatiota ja kansanlauluista omaksuttua ilmaisutekniikkaa.

Olisiko oikeampaa kategorisoida trion tuotos pikemmin maailmanmusiikin genreen kuin jazziin? Ehkä, mutta tämä rajoja rikkova ja uusia perinnäistapoja luova ryhmä oikeastaan karkaa kaikkia määrittely-yrityksiä ja luokituksia tehden ne oikeastaan tyhjiksi.

Yhtyeen avaus- ja samalla lämmittelybiisi oli perinteistä jazzia, jazzvalssi Midnight Waltz. Sitten päästiin itse asiaan. Kososen Karjalasta, tai mistä lienee, tavoittamat lehmien kutsuhuudot sekoittuivat Afrikan pygmien laulutapaan ja luullakseni myös intiaanien ilmaisutekniikoihin.

Kerrassaan huikea kokemus! Myönnän heti, että olin ennakkoluuloinen. Pidin noita lehmien kutsuja epäartistiseen "Muurikki! Mansikki! Tule, tule, ptruii!"-kategoriaan lukeutuvina, taivuttelevina ja arkisina kutsuhuutoina. Silkkaa tietämättömyyttä, mikä meikäläisen tapauksessa tietysti on enempi sääntö kuin poikkeus.

Erikoista, miten yksi "ei-ei!"-hokema kvinttihyppynä alaspäin saa aikaan maagisen olon! Kososen laulutekniikka on omintakeinen yhdistelmä kurkkulaulua, onomatopoeettisia ääni-imitaatioita, huudahduksia, rääkäisyjä, kiekumista ja oikeastaan vaikka mitä. Laulusointi koskettaa ihmisen sisintä tavalla, johon on vaikea yltää totunnaisella tai sovinnaisella laululla.

Luonnonääniä jäljittelevät sanat ja ilmaukset, foneemit ja kaikenlaiset akustiset leikit äänivariaatioilla olivat ihmeellisiä - siinä lintujen kirkuna, joiku, ja luonnonäänet saivat ilmiasunsa. Siis myös huudahduksia tai ilmauksia, jotka matkivat ääntä, mutta eivät sinänsä tarkoita välttämättä mitään esinettä tai konkreettista asiantilaa.

Täytyy myös arvostaa Kososen laajaa äänialaa; falsetista valebassoon mennään kuin itsestään.  Shamaanirumpu ja afrikkalainen sormipiano tukevat vähäeleisesti tätä kokonaisuutta.

Saksofonien lisäksi Perkiömäki soitti sytyttäviä fillejä ja soolo-osuuksia mm. bassoklarinetilla. Sami Linna kehittyy kitaristina jatkuvasti. Nyt lähinnä perussoundein operoinut kitaristi saattaisi löytää joistakin tehosteista lisäarvoa tällaiseen musiikkiin - jo pieni annos delay-efektiä voisi tuoda maukkaan lisän yhteiseen aikaansaannokseen.

20. Kerava Jazz, Keravan teatteri, 11.6. Pygmi Jazz Trio: Sirkka Kosonen, laulu; Jari Perkiömäki, saksofonit; Sami Linna, kitara

Jaa tämä Twitter Myspace Digg Yahoo Netvouz Spurl Googlize this Blinklist Facebook Tee PDF Tulosta S-posti