Sound Dentistry on Juho Laitisen ja Mikko Hassisen uusi, "karhea elektroakustinen duo", kertoo MySpace: "sävelletyn ja improvisoidun materiaalin lähtökohdista muovaillaan soivaa tilaa ja tilanteita nelikanavaisen äänentoiston avulla, äänilähteinä soittimet, Ableton Live ja Max/MSP".

Uusi tekniikkahan täytyy tietysti aina toivottaa tervetulleeksi ja uudenlaista lähestymistapaa täytyy kunnioittaa. Kysymys onkin siitä, miten sitä toteutetaan. SD-duo on nähtävästi vielä kokeiluvaiheessa, paljon työtä vaaditaan, jotta katu-uskottavuuteen päästään.

Kerava Jazzin perjantai ei SD-duon osalta ollut erityisen innostava ilta; kuultavaksi tarjoutui lähinnä fragmentaarisia ideantynkiä. Tekijöiden ammatillisen taustan huomioon ottaen tuotos oli perin ohjaamattoman tuntuista teknokukkoilua, teknillistä brassailua ja lähinnä hetkellisten mielijohteiden vaikutuksesta tehtyä kahden miehen show'ta; mm. Sello-rumpukone, Hei, Mikko, hei ja Kuu.

Stand-up-koomista näköisjazzia, voisi sanoa. Paitsi että minua ei Keravan teatterissa ainakaan naurattanut yhtään. Itse asiassa tunnelma oli jotensakin ankea ja iloton, ehkei nyt aivan lohduton, mutta ainakin minuun se teki luotaan työntävän vaikutuksen.

Laitinen oli jousisoittajana suorastaan epätyydyttävä tämän tason estradille. Nautittavuuskynnys alittui isosti epävarmaa sellon tai stick basson jousisoittoa kuunnellessa, joka koostui lähinnä hälyäänistä ja flasolettisoinneista, eli huiluäänistä mensuurin helpoiten soivista kohdista.

Duon diletanttimainen ote kuvautui erityisesti "on the spot"-äänitysten käytössä. Vai mitä mieltä on oltava "kun hän hymyilee kuin lapsi"-tyylisistä lausahduksista, jotka sitten jäävät monotoniseen toistoon sadaksi kerraksi? "Karheutta" eivät edusta ainakaan lapsekkaalla äänellä nuotin vierestä lauletut lorut.

Duo ei selvästikään edusta erityisiä lingvistiikan ambitioita, mutta lyriikoitahan voisi tilata runoilijoilta. Ainakin se olisi luotettavampaa kuin perustaa tuotos irrallisiin lausahduksiin. Lyriikalla pitäisi nimittäin olla tärkeä rooli tällaisessa sessiossa.

Laitinen on tietojen mukaan perehtynyt idän ja lännen musiikkiin neljän vuosisadan ajalta, toimittaa verkkolehti Amfionia ja valmistelee tohtoritutkintoakin Sibelius-Akatemiassa. Tätä taustaa vasten hänen tuotoksensa soisi olevan paljon kunnianhimoisempi ja tuhdisti ammatillisempi.

Mikko Hassinen on kokenut muusikko (mm. loistava Tokka-trio); hän säveltää, tuottaa, äänittää ja toimii kapellimestarinakin. UMOn kanssa tehty Traveller oli Jazz-Emma -ehdokkaana 2009. Kuullun perusteella SD-duo on hänelle eräänlainen ammattimiehen vapaapäivä täyttäen löysän irrottelun tarvetta tai mitä lie. Siihen hänellä toki on oikeus, mutta festivaaliyleisön on lupa odottaa parempaa.

Hyvä vihje kuuntelijoille olisi mm. Ekova-yhtyeen tuotanto (tsekkaa MySpace-sivu!). Yhtye teki järisyttävän vierailun Tampere Jazz Happeningiin 2002. Heidän esityksessään vain oli johtoajatus, selkeä jäsentely ja nousujohteinen kaari, joita nyt jäi kaipaamaan.

Järjestäjä on kiusallisessa välikädessä: uutta kotimaista täytyy ottaa mukaan, mutta kun nämä tuotokset ovat usein raakileita ja ne myös jäävät sellaiseksi. Ne täytyy ottaa puolivalmiina festivaaliohjelmistoon, koska puolen vuoden päästä niitä ei enää ole olemassakaan.

Suomalaiset muusikot hajottavat liikaa voimiaan - kokeillaan sitä ja tätä, ja hyvätkin ideat jätetään epäkypsinä puoliväliin ja rynnätään jo uusiin eksperimentteihin. Syvällisempi keskittyminen toisi varmasti antavampia tuotoksia ja kuunteluelämyksiä.

20. Kerava Jazz, Keravan teatteri, 11.6. Sound Dentistry: Juho Laitinen, sello, elektroniikka;
Mikko Hassinen, lyömäsoittimet, elektroniikka.

Jaa tämä Twitter Myspace Digg Yahoo Netvouz Spurl Googlize this Blinklist Facebook Tee PDF Tulosta S-posti