Saksalainen Sid Hille opiskeli pianonsoittoa ja säveltämistä kotimaassaan, mutta lopputyönsä tehtyään hän muutti Suomeen 1994 ja on vaikuttanut täällä jazzpiireissä siitä lähtien. Tällä hetkellä hänen yhtyeistään viisi levyjulkaisua tehnyt Platypus Ensemble on ehkä tunnetuin. Hillen musiikki edustaa rehevää eurooppalaista nykyjazzia. Hänen tyylinsä on seikkailla äänten kiemuroissa hyvin vaistonvaraisesti ja omaehtoisesti.

Hän on tunnettu kokeilevasta tyylistään eikä hänelle ole vierasta yhdistää jazzia ja vaikka sinfoniaorkesterin jousia. Miksei siis huippusuosittua Beatles musiikkia voisi avata jazz musiikin keinoin.

 

Hille oli nuoruudessaan suuri Beatles fani, hän osasi käytännöllisesti katsoen kaikki Beatles kappaleet ulkoa, ja sen pohjalta hänelle tuli ajatus pukea ihannoimansa yhtyeen musiikkia uuteen jazzsilliseen kuosiin. Hille totesi, että hän on työstänyt käytännössä 10 vuotta tätä projektia. Nyt on eräällä tavalla juhlavuosi, sillä John Lennonin traagisesta kuolemasta tulee kuluneeksi 30 vuotta ja, jos hän olisi saanut elää, niin hän olisi täyttänyt tänä vuonna 70. Tämän  sävellystyön tulos saatiin ensi kertaa kuulla viime keväänä Turku Jazzeilla. "Tribute to the Beatles" projektin musiikillisesta annista saatiin nyt nauttia Pori Jazzfestivaalin avauspäivän iltana Klubi-Gardenissa. Yhtyeessä oli pieni muutos aikaisempaan kokoonpanoon, sillä Varre Vartiaisen tilalla kitaran varressa esiintyi tällä kertaa Jere Haakana.  Muuten yhtyeen kokoonpanossa ei ollut tapahtunut muutoksia. Basson varressa oli Platypus yhtyeen Ari Pekka Anttila ja tahdin takoi takuuvarma rumputaiteilija Mika Kallio. Laulusta huolehti Susanna Eronen. Oli lauantai-ilta ja takana kuuma päivä, joten yleisöäkin oli paikalle saapunut runsaasti, mutta "sali" ei ollut kuitenkaan aivan täysi.

Sid Hille sanoi Beatlesin Revolver-albumin olleen jonkinlainen käännekohta yhtyeen tuotannossa.  Siihen saakka se oli ollut rock-painotteista. Hillen sävellystyö ajoittuu tähän aikaan ja siitä eteenpäin.  Muusikoiden oikeanlainen valinta vaikuttaa oleellisesti tekemiseen, painottaa Hille. Ape Anttilan valinta basson varteen on varmaan ollut helppo, koska yhteistyö hänen kanssaan on jatkunut jo pitkään. Mika Kallion pyöritti taustarytmiä taitavasti ja maltilla, joten hänen valintansa oli onnistunut. Mika on vapaan ilmaisun täydellinen mestari, joka osaa eläytyä kokonaisuuteen ja muiden soittoon mestarillisesti.  Jere Haakanan soittoa en ollut koskaan aikaisemmin kuullut, joten oli vähän vaikeata ennakoida hänen sopeutumista tämän kaltaiseen projektiin. Kitaralla oli tässä kokonaisuudessa merkittävä osuus ja mielestäni Jere onnistui vähintäänkin hyvin tunnelmoimaan sooloissa ja luomaan sitä herkkyyttä, mitä tarvittiin.

Konsertti alkoi hienosti sovitetulla "Come together" kappaleella. Se latasi heti alkuun hienon tunnelman, mikä herätti paikalla olijat kuuntelemaan. Kuulijalle tuli heti selväksi se tapa, miten populääri musiikki taivutetaan vaivattomasti jazzin henkeen. Se toimii, kun sen osaa toteuttaa oikein.  Lennon ja McCartney ovat olleet melkoinen pari työstämään ajatonta musiikkia. Mukana oli tuttuja kappaleita, mutta myös melko tuntemattomia, "Bird Can Sing", "The Fool on the Hill". " Things We Said Today" jäi erityisesti mieleen aivan loistavana sovituksena, jossa Apen basso oli hyvin voimakas, mutta kuitenkin hienovarainen ja Mika löi siihen aivan mahtavat tahdit. "For Noone", "And I Love Her", "I'm Only Sleeping" ja "Strawberry Fields Forever" seurasivat toisiaan.

Tämä oli taas yksi niistä mieleenpainuvimmista, hienoista konserteista, joissa olen päässyt olemaan mukana kuuntelijana. Hille on saanut mahtavaa "tatsia" sovituksiinsa, hän tuntuu löytäneen sen nautittavan tien kuunnella Beatles musiikkia jazzin hengessä. Hänellä on loistavat muusikot tässä projektissa mukana. Susanna Erosen laulu vain tuntuu parantuneen ja siihen on tullut hienoja nyansseja ja voisiko sanoa "koukkuja" mukaan, millä on luotu jazzlaulun tunnetta tavallaan populääri musiikin ehdoin. Mika Kallio oli taas kerrassaan loistava, miten hän osaakaan näin hienosti luoda taustan. Hänen kosketuksensa rumpujen kalvoille ja symbaaleille tuntui napsahtavan aina juuri oikea-aikaisesti, eleettömän vaivattomasti. Hänen esittämänsä taidokas soolo oli yksi parhaista, mitä olen pitkiin aikoihin kuullut, niin helppoa tekeminen tuntuu olevan tälle taiturille. Jere Haakana on sulautunut ryhmään hyvin, hänelle suotiin laajasti soolotilaa, jotka hän käytti taiturimaisesti hyväkseen. Ape Anttilan basso jyskytti maanmainiosti kuten ennenkin. Ei ihme, että yleisö vaati "lisää löylyä" ja saimme lopuksi vielä kuulla ylimääräisenä "Tomorrow Never Knows".

Hei, mutta muistakaa ja huomioikaa ne, jotka eivät ymmärtäneet tai tienneet tulla paikalle. Teillä on vielä mahdollisuus kuulla tätä Beatles herkkua tänään Radio Nova Stagella klo 20.00. Olkaa valppaita ja rynnätkää paikalle, sillä tällä kertaa saatte kuulla tätä loistavaa yhtyettä aivan ilmaiseksi. Älkää jättäkö tilaisuutta käyttämättä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Sunnuntain kuvat Mika Parkkali

 

 

 

Jaa tämä Twitter Myspace Digg Yahoo Netvouz Spurl Googlize this Blinklist Facebook Tee PDF Tulosta S-posti