Kvalda on Jyväskylästä lähtöisin olevan suomalainen jazzyhtye. Yhtyeen jäsenet laulaja Aili Ikonen, pianisti Antti Kujanpää, basisti Jori Huhtala ja rumpali Hanne Pulli opiskelivat samanaikaisesti Jyväskylän Ammattiopiston Konservatoriossa ja he alkoivat soitella yhdessä.

Yhtyeen ensi levy julkaistiin 2004  Jyväskylä Summer Jazz festivaaleilla. Samana vuonna Kvalda oli Suomen edustajana Young Nordic Jazz Comets yhtyekilpailussa Tukholmassa ja voitti sen. Tämä olikin merkittävä virstanpylväs yhtyeen uralla.

Voitto poiki esiintymisiä myös rajojemme ulkopuolelle moniin Euroopan maihin. Yhtye on tuttu näky myös monilla suomalaisilla festivaaleilla vuosittain. Rumpali Hanne Pulli valittiin Pori Jazzin vuoden taiteilijaksi vuonna 2005. Hän on myös soittanut viime vuonna, vuosittain aina uusista soittajista koottavassa, European Youth Jazz Orchestran Euroopan laajuisella kiertueella.

Kuulin yhtyettä eilen ensimmäistä kertaa, joten minulla ei ollut oikein selvää kuvaa yhtyeen musiikillisesta suuntauksesta. Laulaja Aila Ikosen tulkinnoissa tuli vahva lyyrisyys ja tunteen palo voimakkaana esille. Hänen aika ajoin käyttämänsä sanaton laulu ja äänen monivivahteinen käyttö ja niiden "looppaus" tuntui mielenkiintoiselta.  Kvaldan musiikki ammennetaan yhtyeen jäsenten omista sävellyksistä. Se oli vaikeasti hahmotettavissa ja se herättää varmasti vastakohtaisia tunteita.    Eilinen konsertti rakentui heidän kahden, 2004 ja 2007 julkaistujen, levyjen Kvalda ja Leia sisältöön. Mukaan mahtui myös "Sailor" niminen uusi kappale, joka todennäköisesti kuuluu nyt työn alla olevan, ensi vuoden puolella julkaistavan, uuden albumin sisältöön.  Siitä heijastuu vapautunut keveys, joka toi mieleeni enemmänkin runollisen samanistisen riitin, mikä ilmaistiin musiikin kautta taiteellisessa muodossa. En oikein löytänyt selkeätä jazzillista rytmitystä esitetyssä musiikissa. Enemmänkin kyse oli osittain kansanmusiikin perusteista taiteen keinoin luotua kiihkeän kunnianhimoista nykypäivän uutta luovaa musiikkia.

 

Puhdasverinen perinnejazz täydensi illan

 

Illan päätteeksi lavalle nousi Reiska Laine Quartet nimeä kantanut "konkareiden" kokoonpano. Kuten niin monesti on jo todettu, niin Reiska on Ted Cursonin ohella ainoa muusikko, joka on soittanut jokaisella Pori Jazz -festivaalilla. Nämä molemmat herrat olivat tietenkin paikalla ja heitä täydensivät Reposaaren kanttori Pekka Tyni pianon ääressä ja myös moninkertainen Porin vierailija Tallinnasta basistiguru Toivo Unt.

Itsestään selvää saattoi kuulijoille myös olla, että nämä herrat taiteilivat ikivihreiden perinteikkäiden jazzstandardien parissa tutulla takuuvarmalla otteella. "Bye-ByeBlackbird", "Liljankukka", "I Remember April", "A-Train" ja monet muut tutut kappaleet seurasivat toisiaan. Toinen setti sai aikaan hieman vanhanajan jamimeininki tunnelman, kun mukaan tuli muitakin esiintyjiä. Lavalla kävi nuori naislaulaja, uusi tuttavuus, jota en kyllä valitettavasti tunnistanut.

Sitten väkivahvat jammaajat päräyttivät käyntiin Hancockin tunnetuksi tekemän kappaleen "Watermellonman", jos nyt oikein tunnistin, pitkän kaavan mukaan. Önder Focan astui lavalle kitaroineen ja jammailu pääsi täyteen vauhtiin. Välillä hän vaihtoi kitaraa vauhdissa toisen turkkilaisen kitaristin kanssa ja näin edettiin päätökseen asti. Yleisön taputusten saattelemana saatiin lopuksi vielä kuulla "Summertime" Tedin laulamana. Siihen olikin hyvä lopettaa, vaikka oli aamuyön tunnit, niin lämpötila oli edelleen yli 20 astetta.

 

 

Jaa tämä Twitter Myspace Digg Yahoo Netvouz Spurl Googlize this Blinklist Facebook Tee PDF Tulosta S-posti