Tenorisaksofonisti Olli Ojajärvellä on monta rautaa tulessa. Hän kiertää "Drum'n'Organ"-tyylisuunta edustavan bändinsä So So kanssa keikalla Suomen rajojen ulkopuolellakin. Hän soittaa UMO:n riveissä ja toimii vielä opettajana Sibelius-Akatemiassa ja Helsingin Pop & Jazz Konservatoriossa. Hän on ollut mukana myös kymmenissä levytyksissä rivisoittajana.

Jos So So yhtye on hurmoksellinen svengijengi, joka etenee railakkaan groovassa hengessä "bile" tyyliin, niin hänen johtama trio pitäytyy reilussa jazzhengessä, josta huokuu 1960-luvun John Coltranen ja Ornette Colemanin tutuksi tekemä tiukka linjakkuus. Tässä sarjassaan tämä trio antoi vakuuttavan näytön taidoistaan tuoreen puhtaalla ilmaisullaan eilen illalla Novan lavalla. Katsomossa oli hieno nautiskella todellisesta jazzelämyksestä. Puhdasveristä sydäntä kourivaa työskentelyä, mistä kumpusi jazzin syvin perinne.  Yhtye ehti julkaista debyyttialbuminsa "Out of Mind" viime vuoden syksyllä. Sen sisällöstä saimme kuulla mm. kappaleet "Stones tones", "With you", "Beats me", mitkä ovat kaikki Ollin omaa sävellystuotantoa. Välillä soi yksi vierasta tuotantoa oleva "Once upon a summertime" ja sitten vielä "Out of mind".

 

 

Ojajärven lähestyminen sävellyksiinsä on dynaamisen tarkkaa, jossa improvisoinnilla on keskeinen osa. Trio toimii hyvin yhtenäisesti, vaikka pelkistetty koostumus saksofoni ja rytmittäjät (rummut ja basso) antavat omat haasteensa. Jan Simons basson varressa ja Markku Ounaskari rumpujen takana antoivat mojovan tanakan taustatuen ja ajoituksen Ojajärven ryhdikkäälle ja helponoloiselle puhaltamiselle.

Ei tästä jazz, trio tasolla, juuri parane. Kaikki loppuu aikanaan, kun aika katoaa, "Tempus fugit" lopetti Olli settinsä. Ai, ai, mitä herkkua tämä oli ainakin tällaiselle jazzin puritaanille, mutta tuntui yleisössä olleen muitakin, jotka olivat kanssani samoilla linjoilla.

 

 

 

 

 

Jaa tämä Twitter Myspace Digg Yahoo Netvouz Spurl Googlize this Blinklist Facebook Tee PDF Tulosta S-posti