Stankon konsertin aikana alkaneesta kaatosateesta ukkoskuuron myötä ei ollut tietoakaan, kun Melody Gardot astui lavalle. Hänen esityksensä oli häkellyttävä monipuolisuudessaan. Yleisöä oli Kirjurinluodolle pakkaantunut arviolta vähintään 16000. En tiedä olivatko he tulleet Melodyn vai TOTO:n vuoksi sinne, mutta ainakin nyt viimeistään he tietävät kuka on Melody Gardot. Esitys oli vaikuttava ja yleisö aivan ihmeissään.  Olen kuullut häntä aikaisemmin Lontoossa viime marraskuussa, mutta olin suorastaan liikuttunut tämän esityksen jälkeen.

Silti, vaikka tiesin mitä odottaa. Järjestäjät eivät voineet mitään, kun yleisö vaati lisää. Aikataulu meni varmaan hieman uusiksi, mutta periksi oli annettava, Melody tuli uudestaan lavalle ja esitti lopuksi oman versionsa kappaleesta "Fever" ja yleisö oli lopullisesti myyty. Tämä konsertti oli kerrassaan mykistyttävä kokemus, josta selviytyminen kestää aikansa.

Melody Gardotia voisi kutsua selviytyjäksi. Nuoresta iästään huolimatta (synt. 1985) hän on ehtinyt kokea elämän raadollisuuden sen varjopuolineen. Ollessaan polkupyörällä liikkeellä punaista valoa kunnioittamaton autoilija ajoi suoraan hänen päälleen. Tämä tapahtui Philadelphiassa vuonna 2003.  Vammat olivat niin vakavia, että hän joutui viettämään vuoden päivät sairaalassa. Ennen onnettomuutta hän opiskeli muotialalle. Tämä onneton tapahtuma muutti kuitenkin kaiken. Kävelynkin piti opetella uudestaan ja hän tarvitsee keppiä edelleen avukseen. Lisäksi hänen näkönsä vaurioitui. Silmät eivät kestä valoa eivätkä ääntä ja hän joutuu käyttämään tämän vuoksi tummia laseja. Hän kärsii myös muistiongelmista. Musiikista tuli kuitenkin hänen uuden elämänsä alku. Hän on jo nyt vasta 25-vuotiaana suuri tähti, joka on noussut sensaatiomaisesti musiikista kiinnostuneen yleisön tietoisuuteen. Pariisin ja Lontoon suuret konserttisalit ovat olleet loppuunmyytyjä joka kerta, kun hän esiintyy näillä areenoilla.

 

Hän tuntuu olevan luonnonlahjakkuus, jonka esiintymisessä on sellaista karismaa, jota voisi odottaa vain vuosikymmeniä estradeita kolunneilta artisteilta. Tunnelma hänen esityksissään on sielukasta, maukasta, rehevää, syvällisen tunteellista. Hänen lauluissaan syvä surullisuus, haavoittuvuus ja kaihoisa tunteellisuus suorastaan pursuavat ulos. Kun tähän lisätään latinalaisia rytmejä ja syvällä sykkivää vanhaa bluesia viimevuosisadan alun puuvillapelloilta, niin ylitsevuotava maukas keitto oli valmis.  Siinä on vahva blues vaikutelma, vaikka laulu ei suoranaisesti totuttua blues-kaavaa seuraakaan. Mutta tältä artistilta eivät taidot lopu vaihtaa minkä genren piiriin tahansa, vaikka kesken esityksen.

Melody hallitsee myös pianon soiton kitaran ohella. Hänen aloitti eilen rohkean seikkailevasti pianon ääressä heittäytyen vapaaseen ilmaisuun aivan avantgardistisen jazzin kaaviossa. Siihen vastasi saksofonisti Irwin Hall aivan mahtavilla sooloilla. Kun itse olen juuri freen ja avantgarde musiikin ystävä, niin tätä haluaisin joskus kuulla tältä ryhmältä kokonaisen setin.  Melody on osannut kerätä ympärilleen sellaiset soittajat, jotka ovat täysin samalla aaltopituudella hänen kanssaan. Charnett Moffert, basso Charles Staab, rummut Stephan Braun, sello osoittivat miten soittimista löydetään Melodyn laululle jämerät taustat. Sanat eivät oikein riitä kertomaan, miltä tuntui kuunnella tätä kokonaisuutta.

 

 

 

Jaa tämä Twitter Myspace Digg Yahoo Netvouz Spurl Googlize this Blinklist Facebook Tee PDF Tulosta S-posti