Trumpetit olivat pääosassa Ultra Music Nights aloituksessa torstai-iltana. Esitystilaa oli uusittu ja nyt katsomo nousi tavallisen teatterikatsomon lailla taaksepäin ja tuolit olivat mukavammat kuin mihin aikaisemmin oli totuttu. Näköyhteys lavalle oli parantunut oleellisesti ja takana istuvatkin saattoivat nautiskella lavan tapahtumista. Pienehkö tila on intiimi ja rauhallinen, jossa voi nautiskella vaihtoehtomusiikista kaikessa hiljaisuudessa.

Ranskalainen Jean-Luc Cappozzo aloitti trumpetin soiton paikallisessa orkesterissa kotikaupungissaan Belfortissa soittaen sekä jazzia että klassista musiikkia. Soittouransa käännekohdaksi hänelle muodostui vuosi 1984, kun Dizzy Gillespie kutsui hänet soittamaan konsertissaan. Hän on soittanut mm. Louis Sclavisin "L'Affrontement des Prétendants" kvintetissä. Häntä on luonnehdittu voimakkaan luovaksi, jolla on selkeätä jäsentelyä soitossa.

Hän aloitti kolmen illan Ultra Musiikin konsertit yhdessä kontrabasisti Eric Brochardin kanssa. Eric on soittanut ja levyttänyt monenlaista musiikkia, modernista klassisesta musiikista jazziin ja etnoon. Myös sirkus- ja teatterimusiikki on hänelle tuttua, mutta improvisaation sanotaan olevan hänen juttunsa.

Torstai-illan konsertissa tämän ranskalaiskaksikon soitto oli kuitenkin äärettömän hiljaista ja mielestäni niin pelkistettyä, etten päässyt oikein jyvälle näiden herrojen ajatuksesta. Minimalismi meni niin pitkälle, että nuppineulankin putoaminen lattialle olisi kuulunut. Sain soinnin sieltä täältä kiinni, mutta ajatus karkasi jonnekin. Olin toivottomasti hukassa.

 

Norjalainen vaihtoehto

 

Norjalainen Terje Isungset on perkussionisti ja moni-instumentalisti, joka kulkee omia polkujaan. Hänelle tuntuu kaikki kummallinen olevan tavallista. Mitään ei voida pois sulkea musiikin esittämisen kaaviosta. Hän on ehdottomasti yksi luovimpia persoonallisuuksia jazzmusiikin ja erityisesti spontaanin esittämisen alueella. Hän on kokeilija ja visionääri, avantgardisti, joka haluaa muuntaa musiikin eri genreitä jonkinlaiseen abstraktisen ilmaisun pyörteisiin. Lähtökohtana on jazz ja skandinaavinen etnomusiikki, mutta sitten siitä edetään kauas perinteisistä rajoista.  Sitä hän höystää omilla itse eri aineista suunnittelemilla soittimilla. Yksi tällainen maaginen erikoisuus on hänen spektaakkeli esitys jääinstrumenteilla.

Terjen perkussiivinen taide on jäljittelemätöntä. Hän lisää siihen oman värikkyyden käyttämällä erilaisia kelloja, graniitti kiviä, puuta, aavemaista laulua tai epätodellista virtuaalista haiharppua lisätehosteena. Kuiskaukset, murahdukset, voihkinnat ja valitukset lisäävät utopistista ulkoavaruudellista äänimaailmaa.  Se on yksinkertaisesti sykähdyttävää silkkaa taiteellista täydellisyyttä. Se täytyy kokea paikan päällä, sitä ei voi äänitteiltä samalla tavalla omaksua tai saada sitä kokonaisvaltaista äänimaailmaa hahmotettua.

Per Jørgensen puolestaan toi esitykseen mukaan trumpetin voimakkaan äänen lisäksi muita perkussatiivisia elementtejä sekä huutoja ja äänen käyttöä ilmaisukeinona.  Konsertissa emme tietenkään saaneet tuntumaa Terjen jääsoittimiin, mutta muuten kuulija oli merkillisessä utumaailmassa, jota Terje ja Perin "Agbalagba Daada" duo sai ylläpidettyä omilla tehosteillaan. Yllättävä ja jännittävä kokemus.

 

Jaa tämä Twitter Myspace Digg Yahoo Netvouz Spurl Googlize this Blinklist Facebook Tee PDF Tulosta S-posti