26. Keitelejazz huipentui lauantaina eurooppalaisen huippujazzin ja yksivakaisen jenkkifuusion myötä. Tasokkaan festivaalin päätösilta jazzteltalla sisälsi "Ranskan jazzsuurlähettiläiden", Michel Portal Quartetin, norjalaisen Arild Andersen Trion ja USA:n fuusioykkösen Wayne Krantz Trion maukkaan kattauksen. Uuden jazzaallon eurooppalaisten virtuoosien tendenssi välttää tasavireisiä soolosoittimia on luonut kokonaan uudentyyppistä ilmaisua. Ensiluokkaisesti musisoinut esiintyjäseurue hiljensi yleisön ajoin suorastaan hartaaseen musiikkinautintoon.

 

 

Arild Andersenia kuulin livenä 2007 Kalliojärven Jazz & Blues -tapahtumassa, ja hän teki kertaheitolla lähtemättömän vaikutuksen elinvoimaisella ja tunteikkaalla kontrabasson soitollaan. Andersenin kaunis legatosoundi ja elegantti soittotyyli nauttivat ammattipiireissä suurta arvostusta.

Basistin vasemman käden tekniikka on vitaalinen, notkea ja hyvin jäntevä; samalla hän on ällistyttävän tarkka. Huolettoman näköisesti hän takoi nytkin kauniita bassoharmonioita ja yhteissointeja saksofonimelodioiden kanssa.

Pieni yhtye voi myös kuulostaa isolta - muutoinkin kuin kuvaannollisesti! Teknisestä muokkauksesta ei kuitenkaan missään vaiheessa muodostunut itsetarkoituksellista brassailua. Lisäksi tämän huipputrion kommunikointi oli huikeaa.

Yhtyeen orkestroinneissa kävi selville pyrkimys käyttää hyväkseen yläsävelrakenteita soivassa olomuodossa, melodiasävelten "yläpuolisena säestyspintana" muusikoille. Sanotaan, että suurin osa äänen energiasta keskittyisi nimenomaan yläsäveliin, ja voi näin ollakin, mutta joka tapauksessa melodinen kauneus suorastaan hyväili korvia.

Alkujaan skotlantilainen saksofonisti Tommy Smith on työskennellyt johtavien jazzhuippujen kanssa (Joe Lovano, Gary Burton, Chick Corea, Tirlok Kurtu jne.) ja Anderseninkin kanssa jo vuodesta 2006. Hän viehätti laulavalla, syvällä ja täyteläisellä saksofonisoundillaan. Melodiset ajatukset eivät olleet mitään satunnaisia päähänpistoja, vaan musisointia ohjasi kaikinpuolinen johdonmukaisuus.

Rumpali Paolo Vinaccia on norjalaistunut italialainen. Hänelle on suotu runsain mitoin soitannollista mielikuvitusta - rutiininomainen tempon ylläpito ("timing") olisi hänen osalleen hyvin vaikea kuvitella. Vinaccia käytti oivaltavasti kapuloita, huopanuijia ja vispilöitä sekä näiden eri yhdistelmiä. Värikkääseen yhtyesointiin hän antoi tärkeän panoksen.

Andersen on yllätyksellinen säveltäjä ja johdattaa kuulijan odottamattomiin tonaalisiin ratkaisuihin, kuten mm. Lama, Lama ilmensi. Musiikissa saattoi löytää monia vivahteita kansanperinteistä, mm. espanjalaisesta kansanmusiikista, mutta ehkä kuitenkin kaikkein eniten norjalaisen kansanmusiikin kuulakkuutta, jota tukee vielä vahva kaikuefekti. Irlantilaislähtöinen Star oli yksi setin huippukohtia.

Pientä ja hyväntahtoista musiikillista pilailuakin löytyy rivien välistä; yhtye syttyi jopa soittamaan tangoa. Commander Schmuck's Earflap Hat löytyy netistä mm. Billboardin kotisivulta. Andersen hauskuutti yleisöä soittamalla välillä kontrabassoa The Who-yhtyeen Pete Townshendin "tuulimylly"-tyyliin, oikean käden tehdessä laajaa ympyräliikettä.

 

 

Ranskalaiset herrasmiehet valloittivat

Ranskalainen jazz, ja eritoten improvisoitu moderni musiikki on ollut erottuvasti esillä Keitelejazzissa vuosien saatossa. Tästä suuri kiitos kuuluu promoottori ja jazzansioistaan ritarin arvolla palkitulle Charles Gilille (Charles I Mahtava), joka Vapaat äänet-produktioidensa kautta on tuonut nautittavaksemme viimeisen päälle osaavia ja suorastaan mielikuvituksellisia esiintyjiä.

Jos pitäisi yhdellä sanalla luonnehtia tämänkertaisen ranskalaisvieraan, saksofonisti Michel Portalin kvartetin ydintä, niin se olisi varmastikin hienovaraisuus (ranskan subtilité). Yhtye tiedostaa musiikissaan ja työskentelyssään kaikki hienoimmat vivahde-erot ja kiinnittää huomiota pienimpiinkin yksityiskohtiin ja nyansseihin. Tässä esimerkkiä siis muillekin.

Finessien hallinta pätee niin musiikin rakenteeseen kuin idean sieppaamiseen toisen soitostakin - aivan kaikkeen. Hienous ei kuitenkaan ole vienyt terävyyttä pois musiikista; herrat olivat kultivoituneita, muttei missään mielessä pysähtyneitä, mikä valitettavan usein seuraa sivilisaation kintereillä. Selväpiirteinen, lennokas ja ajoin purevakin drive karakterisoi tuotosta.

Ennen muuta drivesta on kiittäminen loistavaa rumpalia Daniel Humairia. Rakenneosia hän haki tarpeen vaatiessa jopa "jungle beat"-osastolta - jota kauhistuneet jazzin vastustajat 40-luvulla kutsuivat ranskan termillä sauvage; heidän mukaansa jazz on siis villi-ihmisten musiikkia.

Mutta hyvin toimi sekin. Marssi, valssi ja kappaleista mm. Alto Blues ja Judy Garland osoittivat todeksi ranskalaisten taidon musisoida tarvittaessa maanläheisesti. Vasurina Humair soitti rumpujaan perin kiintoisalla tekniikalla, aivan kuin hän olisi unohtanut olevansa vasuri. Näin syntyi tykkänään uudenlaista tatsia rumpuarsenaaliin, mikä vaikutti myös sointiin miellyttävästi. Sitä paitsi se oli hauskan näköistä.

Portalin muusikot ovat eittämättä virtuooseja, Keiteleen yleisölle jo tuttu Louis Sclavis on tunnustettu bassoklarinettitaituri, ja hän on nostanut tuon vaikeasti hallittavan ja muutoinkin vaativan instrumentin täysin uuteen arvoon jazzin ja improvisoidun musiikin piireissä. Seuraajia esim. Suomessa on vähän, koska bassoklarinetti on vielä vaikeampi puhallin kuin saksofoni. Sclavis vaikutti heti kättelyssä myös taikurilta soittaessaan puhallinsoitinta ilman puhallusta.

Portal on samoin bassoklarinetisti ja herrojen unisono-osuudet olivatkin kokonaan jotakin muuta kuin mihin esim. saksofonisteilta on totuttu. Kauniit sävelkulut, seesteinen sävytys ja jännittävällä tavalla jotensakin melankolinen tunnelma luonnehtivat tuotosta. Tälle ääripäisesti puhaltimen voi näköjään myös purkaa lavalla osiin ja soittaa vaikka suukappaleella, jolloin tuotos ei enää juuri eroa sorsapillin rääkynästä. Hillitön keksintö sekin.

Molemmat herrat ovat myös merkittäviä saksofonisteja, erityisesti sopraanosaksofoni oli nyt esillä. Soitinvaihdokset ja tasavireisistä soittimista luopuminen antoi hyvän sointialustan mikrointervallien käytölle ja loi viljalti uusia ilmaisumahdollisuuksia.

Samoin kokenut Keiteleen kävijä, basisti Jean Paul Celea on soittanut monien jazzin ykkösnimien kanssa, joista Joachim Kühn Trio on ollut vaikuttava elämys. Celean kyky soittaa nuotit toisiinsa kytkien on lähes uskomaton - tämä pätee soittimen kaikkiin kieliin, eli esimerkiksi hyppy alimmalta e-kieleltä ylimmälle g-kielelle käy kuin leikki eikä sammuta kytkentää.

Saman kielen glissando-liukuihinhan pystyy kuka vaan. No. lähes kuka vaan. Celea on myös kuljetuksissaan hyvin nopea ja huolellinen, äänet ovat adekvaatisti aina kohdallaan; yhtyeen hienostuneisuus rakentuu paljon näille henkeäsalpaaville bassokuvioille.

Tiedustelin kerran häneltä hänen silloisen, kauniisti soineen ja vanhan näköisen kontrabassonsa ikää, ja hän vähätteli välittömästi: -"Soittimen ikä ei merkitse mitään! Se on kaikki sormissasi!"

Nyt hän näytti siirtyneen stick bass-rakennelmaan, johon on rakennettu kansikonstruktio. Muhkeasti soi tämäkin instrumentti.

 

Kitaristin originelli kantti

Amerikkalaiskitaristi Wayne Krantz on kehittänyt hyvin omailmeisen sähkökitaran soittotyylin ja luonut myös omintakeisen bändisoundin.

Krantzin trio - Krantz, basisti Tim Lefevbre, ja rumpali Cliff Almond - lopettivat Keitelejazzin lauantaiyöllä ja tekivät sen rankalla kädellä.

Krantz itse vaikutti empivältä, ajoin lähes ujolta, ikään kuin olisi pölähtänyt lavalle omia aikojaan, ja nyt on pallo hukassa. Mutta musiikki alkoi heti käydä päälle hyvin särmikkäästi, aggressiivisesti ja itsetietoisesti.

Rockin tarkoituksena on iskeä, käydä kimppuun - tai on ainakin joskus ollut. Tässä alkuvoimaisessa rockissa on Krantzinkin juuret. Jazzainekset tulevat lähinnä kvarttisointujen käytöstä ja jossain määrin skaaloista.

Leimallista Krantzin soitolle on irtautuminen bluesasteikoista, jota edusti mm. pyrkimys korvata septimi-intervallit riitasoinnuilla. Hyvin onnistuikin. Alkusäikähdyksestä toivuttuaan siitä alkoi jo pitää. Musiikki oli erittäin intensiivistä, olematta silti vihamielistä, kuten termi "aggressio" nykyisin tahdotaan ymmärtää.

-"Hei! Tämähän on ihan bueno!", tokaisi eräskin kokenut muusikko päästyään jyvälle Krantzin omintakeisesta, ja kieltämättä hieman eriskummallisesta "Wayne Ihmemaassa"-tyylistä.

Rockin kiukku ja pyrkimys vaikuttaa asioihin - ja samalla alitajuinen tietoisuus kaiken vaikuttamisen mahdottomuudesta - ilmentyi Krantzin trion musisoinnissa paljon vahvemmin kuin useimmilla nykyajan rock-yhtyeillä. Kitaristin voisi sanoa tavallaan jatkavan siitä, mihin Hendrix lopetti.

Basisti Lefevbre soitti bassokitaraa hyvin kitaratyylisesti - hieman Creamin Jack Brucen tyyliin: ei siis perinteisiä basson toistuvia sävelkuvioita, vaan itsenäisiä sävelkulkuja. Bassokaavoista luopuminen kuului myös barré-sointujen käyttönä. Barré-sointuhan on kitarasointu, jossa käyetään barré-otetta; painetaan useita kieliä yhtäaikaisesti etusormella otelautaa vasten (ranskan barré = palkki).

Barré-soinnut helpottavat vaikeiden sointujen soittamista myös bassokitaralla, vaikka kieliä periaatteessa on sormia vastaava määrä. Samalla sormella voi kuitenkin painaa useita kieliä vapauttaen näin sormia muihin soittotehtäviin.

Lefevbre pudotteli "pokkana" sekä kokobarré-sointuja (kaikki kielet painetaan yhdellä sormella alas) että puolibarré-otteita. Double stoppien käytössä hän oli erityisen taitava. Ääni ei kuitenkaan puuroutunut matalaäänisistä soinnuista huolimatta.

Rumpali Cliff Almond paukutteli raivoisasti, mutta silti kontrolloidusti muhkeaan soundiin viritettyä rumpuarsenaaliaan. Hän jos kukaan lukeutui ryhmään "palkkansa ansainneet" - työtä tehtiin hiki hatussa, ilman selityksiä tai anteeksipyyntöjä.

Krantz kertoi taustalla olevan jo vuosien yhteinen soittokokemus, mikä oli helppo havaita bändin tarkkanäköisyydessä, huomiokyvyssä ja ennalta aavistamisessa. Svengin kadottamisesta ei siten ollut tietoakaan. Tiukkaakin tiukempi setti, ja mainio energiatälli onnistuneen festivaalin päätökseksi.

Keitele Jazz 2010: Jazzteltta: Michel Portal Quartet, Arild Andersen Trio, Wayne Krantz Trio.

Jaa tämä Twitter Myspace Digg Yahoo Netvouz Spurl Googlize this Blinklist Facebook Tee PDF Tulosta S-posti