Brittiläinen funk-ylpeys The James Taylor Quartet oli tämänvuotisen Jazztorin ulkomainen pääesiintyjä. Yhtye on saanut arvostusta varsinkin intensiivisten live-keikkojensa vuoksi, ja Lahden keikan jälkeen se on helppo ymmärtää. Taylor otti yleisön ja villitsi sen ennennäkemättömään ekstaasiin. Harvoin näkee suomalaisyleisön niin totaalisesti hurmioituneena kuin Lahden jazzteltassa perjantaiyönä.

Haltiotila selittyy helposti: se on bändin todellista ammattitaitoa ja musiikinvirtaan heittäytymistä. Pelkkä oikein soittaminen ei riitä. Taylor itse on vetovoimainen ja tenhoava esiintyjä, ja hän haluaa yleisönsä jakamaan kanssaan tunnelmaa. Hammond-urkujen soittajana Taylor on suorastaan taikuri ja yhdistää lyömättömän taitonsa kiihkeään ja samalla kuitenkin keskittyneeseen lavatyöskentelyyn. Hän pitää lavalla tiukasti suitset käsissään sekä yleisön että bändin suuntaan. Hän on pomo - ja samalla rento ja vailla tähteyden kiroja.

Taylor on hionut settinsä huippukuntoon. Jazztorin lavalle ei noustu ihmettelemään, mitä seuraavaksi soitettaisiin. Suoraan asiaan, luulot pois ja käydään päälle kuin viimeistä päivää - siinä pähkinänkuoressa hänen oppinsa. Ja se toimii. Toisaalta hänellä on tuo harvoille suotu lahja viestittää yleisölle, että on hienoa olla seurassanne ja soittaa juuri teille. Hän todella haluaa yleisölleen vilpittömiä ja tinkimättömiä elämyksiä

Seisaaltaan soitto, avokämmenillä tangentteja lyöden, ja otetaan välillä kyynärvarret avuksi - sillä Hammond B kolmonenkin avautuu ja paljastaa salaisuutensa. Tässä rajussa ryöpytyksessä on kuitenkin koko ajan järki ja melodia mukana. Periaatteessa Taylorin sävellykset ovat varsin yksinkertaisia molli/duuri-struktuurille rakentuvia, mutta sointuprogressiot olivat taitavasti rakennettuja, jolloin kokonaisuudesta muodostuu kiinnostava.

Taylorin "tavaramerkki" on sähkömekaaniset Hammond urut, joiden soittotapaa hän on itse edistänyt ja monipuolistanut jazzin alueella. Tämä pätee soittotekniikkaan, soundeihin ja ohjelmistoonkin, joka on terävästi rakennettu. Urkusoundi on robustinen, rouhea ja raavas, ja hänen sähäkkä up-tempo -tyylinsä pitää hellittämättä tavatonta menoa yllä. Hänen soittonsa oli Jazztorillakin hyvin täsmällistä ja tarkkaan artikuloitua myös nopeissa jaksoissa.

Bändi kytkeytyy yleensä soul- ja jazz funk-genreihin, mutta yhtye on erittäin taidokas ja monipuolinen pitäen yleisön intensiivistä tunnelmaa vireillä pitkilläkin keikoilla. Niihin sopinevat nyrkkeilijä Eva Wahlströmin muistelmien otsikko, Lite räcker inte - eli vähän ei ole tarpeeksi.

Lahdessa kuultu kokoonpano on sama, jolla JTQ on keikkaillut viime vuodet. Kitaristi Chris Montague pudotteli näyttävästi ja helpon tuntuisesti bluesskaaloja käyttäen läpi linjan kuulakasta perussoundia. Staccato-sahaus oli mallikelpoista luomusta, ei mitään kyhäelmää. Bassokitaristi Andrew McKinney teki laadukasta ja tukea antavaa perustyötä - basistin rooli on Hammond-urkujen kanssa aina suunniteltava huolellisesti. Rumpali Adam Betts oli iloinen tyyppi, samalla eksakti, hirvittävän nopea ja loisti varsinkin joustavalla rannetyöskentelyllään. Kvartettia tukee studiossa usein puhallinsektio ja bändi oli nytkin ottanut keikalle mukaan Nick Smartin (trumpetti/flyygelitorvi) ja vakiovokalistinsa Yvonne Yanneyn.

"Kvartetti + 2", kuten Taylor sitä itse luonnehti, toimi kerrassaan oivallisesti. Tällaisen tuotoksen aikaansaaminen onnistui. Smartin meditatiivinen ja rauhallinen flyygelitorvi loi innostavan kontrastin bändin sähäkkään soul-poljentoon. Lumovoimainen Yanney teki työnsä kuin tosi ammattilainen tekee, vähäeleisesti ja itsestään suurta lukua tekemättä - ja otti yleisönsä kuin ohimennen. Käheä ja sensuelli ääni istuu viehättävästi bändin sointiin, stemmat Taylorin kanssa soinnahtivat myös hauskasti (I feel the earth move under my feet jne.) ja yleisön laulattaminen oli kummallekin lempipuuhaa; The Ghetto toimi loistavasti Lahdessakin (YouTuben Live jam-nauhoitukset eivät tee puutteellisen äänitystekniikan takia täyttä oikeutta bändille).

Sammumaton inspiraatio

Taylorin suvereeni intoutuneisuus ja lavaintensiivisyys tuovat toisinaan mieleen saksofonisti Maceo Parkerin ehdottomuuden (kuunnelkaapa vertailun vuoksi joskus Make if funky). Tai miksei James Brown, josta on sanottu: "He ain't the Godfather of soul, he is the king of soul"! Aivan samaa voisi sanoa Hammond-urkujen osalta Taylorista.

JTQ:n ensimmäinen singlelevy oli "Blow-Up", (1985), funkahtava versio Herbie Hancockin pääteemasta samannimiseen 60-luvun kuohuttaneeseen elokuvaan.  Tämän ohella Starsky & Hutch-teema liitetään aina Taylorin nimeen, ja kuultiin myös Lahdessa.

Taylorin toisintoja paljon kuulluista pintasävelmistä on joskus luonnehdittu "elokuvasävelmien punkversioiksi", mikä ehkä parhaiten kuvaakin niiden energialatausta ja intensiteettiä. Taylorin "vanhahtava" tyylilaji (urut, vrt. esim. jazzissa Jimmy Smith) nivoutui hurjaan driveen ja pursuavaan energiaan.

"Happojazzin" (Acid jazz) nousu 80-luvun lopussa toi myös Taylorin kvartetille suunnanmuutoksen. Lahdessa happojazzia ei kuultu, mutta siihen on mahdollisuus tutustua erinomaisten levytysten ja linkkien välityksellä.

Tayloriin voi käydä tutustumassa myös MySpacen tai Spotifyn kautta, joista löytyy mm. hänen kuuluisia live-levytyksiään - mm. lämmin Beatles-parodia katolle nousevasta jamibändistä (Love will keep us together).

Lahden Jazztori: Perjantai 20.8. Pääteltan ohjelma: The James Taylor Quartet + 2: Taylor, urut; Chris Montague, kitara; Andrew McKinney, basso; Adam Betts, rummut; Nick Smart, flyygelitorvi; Yvonne Yanney, laulu.

Diskografia

JTQ -julkaisuja:

• Mission Impossible (1986)
• The Money Spyder (1987)
• The First Sixty Four Minutes (1988) Repackage of Mission: Impossible and The Money Spyder
• Wait a Minute (1988)
• Get Organized (1989)
• Do Your Own Thing (1990)
• Supernatural Feeling (1991)
• Absolute - JTQ Live (1993)
• Extended Play (1994)
• BBC Sessions (1995)
• In the Hand of the Inevitable (1995)
• A Few Useful Tips about Living Underground (1996)
• Creation (1997)
• Whole Lotta Live (1998)
• Blow Up! A JTQ Collection (1998)
• JTQ, A Collection - the Best of the Acid Jazz Years (1999)
• Penthouse Suite (live) (1999)
• A Bigger Picture (1999)
• Swinging London (2000)
• Message From The Godfather (2001)
• Hammond-Ology (2001)
• Room at the Top (2002)
• The Oscillator (2003)
• A Taste of Cherry (2006)
• Picking Up Where We Left Off' (2007) James Taylor's 4th Dimension
• Don't Mess With Mr. T (2007)
• Live At The Jazz Cafe (2008)
• New World (2009)

Bruton library releases:

• Swinging London
• Retro Acid Jazz (1995)
• The Hustle (2004)

New Jersey Kings:

• Party to the Bus Stop (1992)
• Stratosphere Breakdown (1995)
• Uzi Lover (2002)

Linkit

• James Taylor Quartet - virallinen website
• James Taylor Quartet / MySpace
• The James Taylor Quartet discography at Discogs
• James Taylor Quartet at Last.fm
• James Taylor Quartet discography at MusicBrainz
• Hammondbeat - a funky Hammond label/fan community

Jaa tämä Twitter Myspace Digg Yahoo Netvouz Spurl Googlize this Blinklist Facebook Tee PDF Tulosta S-posti