Suomalaisten esiintyjien määrä oli Lahden Jazztorilla tänä vuonna ilahduttavan korkea ja laatu samoin. Perjantain jazzteltta tarjosi maukasta soul-väritteistä musisointia nuorten voimin. Miss Saana & Missionaries, 12-henkinen orkesteri antoi ällistyttävän vahvan Memphis-tällin. Miikka Kallion trio oli taas rakentanut pienimuotoisen konseptin tiimoille suurta ilmaisua. Trion vierailevat vokalistit, Johanna Boedecker ja Jari Mahkonen hämmästyttivät väkevillä tulkinnoillaan.

Miikka Kallion soitto oli selkeästi progressiivisempaa kuin aiemmin, kokeilevat sähköpiano- ja syntetisaattorijaksot soivat soul-vetoisen ohjelmiston oivallisina elementteinä. Soitossa oli myös aivan toisella tavalla "nurkkaa" kuin ennen, sähköiset soittopelit saivat välillä nyrkistä ja hyvin sujui kyynärpäillä soittokin. Hyvä! Ensi kerralla koko keikka tällä meiningillä.

Rumpali Lari Hermanni Lius ilmensi nyt huomattavasti suurempaa itseluottamusta kuin perinteisen jazzohjelmiston parissa. Esa Korja käytti enimmäkseen kontrabassoa, minkä soveltuvuuden jazzilliseen pop-ohjelmistoon on jo todistanut mm. Bad Plus-trio. Funky-sävelmillä hän vaihtoi bassokitaraan, mikä oli luonteva siirto. Soittotyyliksi olisi ehkä paremmin soveltunut plektran käyttö tai ehkä vielä mieluummin slap-soitto vastaamaan mm. Stevie Wonderin käyttämien puhaltimien takapotkuja. Sorminäppäilytekniikalla soundikin tahtoo jäädä liian pehmeäksi ja tummaksi ja kuuntelijalla sävelten erottelu vaikeutuu.

Kallion laulusolistit olivat todellinen ilonaihe. Sekä Johanna Boedecker että Jari Mahkonen olivat minulle uusia tuttavuuksia. Aivan uskomattomia nuoria solisteja! Saatiin nautiskella hienoista dialogeista, duoteoista ja soolonumeroista. Suurimman vaikutuksen ainakin minuun tekivät Stevie Winwoodin Sledgehammer ja Talking Headsien Take me to the river laiskan juurevalla laululla ja tietysti tanakat Wonder-tulkinnat Superstition, Blame it on the boogie ja erityisesti kivistävä Living for the city:

A boy is born in hard time Mississippi
Surrounded by four walls that ain't so pretty
His parents give him love and affection
To keep him strong moving in the right direction
Living just enough, just enough for the city...ee ha!

Omintakeista huumoriakin riitti - tämä oli ehdottomasti ensimmäinen kerta, kun jazzfestivaaleilla esitetään Katri-Helenan Katson autiota hiekkarantaa. Johannan tulkinta oli niin sähköinen kokemus, että tästä lähtien lähden jazzfestivaaleille ainoastaan, jos siellä esitetään Katri-Helenaa. Sometimes I fell like a motherless child ja Eleanor Rigby olivat satuttavaa tulkintaa nekin.

Vielä on mainittava Suomen ehkä tuntemattomin jazzsäveltäjä, Haminasta lähtenyt Petri Samuli Tiili (55) - paremmin ehkä tunnettu taitelijanimeltään Pelle Miljoona. Tahdon rakastella sinua oli siksi hillitön jazzelämys, että voi vain sanoa samaa kuin Katri-Helenasta. En huomaa näiden kahden laulajan välillä yleisesti ottaen suurtakaan kynnystä - lauluntekijöinä tilanne tietysti on toinen.

Mahkonen taivutteli soul- ja funkynumeroita kuin kuningaslaulaja Kirka Babitsin aikoinaan. Kirka rääkkäsi ääntään, mutta hän lauloi oikealla tekniikalla, ja säilytti äänihuulten elastisuuden ja kurkunpään toimivuuden elämänsä loppuun asti. Kuningas Kirka on kuollut, eläköön tuleva kuningas. Tämä poika kannattaa pistää seurantaan.

 

Aistillinen Miss Saana rulaa!

Ilmoitan teille suuren ilon: soulin ilosanomaa käy ympäri maan levittämässä fantastinen saarnajalady Miss Saana ryhmineen, joka tuntee nimen The Missionaries! Ja kehotettiin kaikkea kansaa aina hakeutumaan kiireesti sanan kuulolle, kun Miss Saana opetuslapsineen on kaupungissa...

Sanansaattajat aloittivat nousun yleisön tietoisuuteen syksyllä 2005 soittaessaan helsinkiläisen Dubrovnik Lounge & Lobby -baarin Club Pharaohsin housebändinä. Coverpainotteisesta ohjelmistosta on siirrytty asteittain oman materiaalin tuottamiseen ja esittämiseen.

Miss Saana (Saana Koskinen) on aisti-iloinen ja rempseä soul-mama, oikea eturivin rentouttaja - vai pitäisikö sanoa päinvastoin? Anyway, soul- ja blueslaulajattaria ei ole tässä maassa liikaa, ja verevä Miss Saana kuuluu tämän taitoryhmän kärkeen.

The Missionariesin rytmiryhmä - Rocka Merilahti, Markus Lindén, Tero Sundell ja Juha Kuoppala - oli terävä ja tiukka omillaankin. Steve "The Colonel" Cropperin työtapa on kuunneltu tarkkaan, ja Merilahden Telecaster soi napakasti. Sundell käyttää nykyrumpaliksi poikkeuksellisen runsaasti (ja taitavasti) peltejä, mikä onkin tyylilajiin välttämättömyys. Lindénin output tarkentui hänen siirryttyään plektrasoittoon. Juha Kuoppalan koskettimet soivat sangen 70-lukuisella soinnilla.

Puhallinsektion todellisesta potentiaalista on edelleen vaikea sanoa paljoakaan. Sointi tosin on sangen puhdas, mutta heille kirjoitettu stemmakin on ylen helppo. Tämä "kokonuoteilla tuutin täydeltä" -tyylin kehitti huippuunsa Kerkko Koskinen Ultra Bra-puhaltimien kanssa, ja se on pitkän päälle aika puuduttavaa kuultavaa.

Jazz- ja soulpuhaltimillahan täytyisi olla synkooppeja - takapotkuilla lähtevät fillit tekevät musiikkiin sen ominaislaadun. Tahtiviivan ylittävillä kaarilla luodaan jännitettä (kuten mm. salsaryhmien puhaltimet). Moniäänisessä soitinryhmän tuotoksessa soisi käytettävän myös hieman enemmän mielikuvitusta kuin mitä puhtaat sointuäänet tarjoavat.

Neljän hengen tyttökuoro oli nyt trio. Heidän stemmassaan oli puhaltimia kunnianhimoisempaa otetta, joskin heidän pitäisi skarpata nykyistä, vielä sangen höllää sointiaan. Yhtä poikkeusta lukuun ottamatta ilmeet, liikkeet ja koko olemus olivat myös niin vastentahtoisen näköisiä, että väkisinkin mieleen tuli meille esiintymisen olevan heille jotensakin epämiellyttävä kokemus.

Ehkä se sitä olikin, mutta esiintyvän artistin kohtalo vain on sellainen. Joka tapauksessa distanssi Miss Saanan luontevaan eloisuuteen ja hauskaan viettelevyyteen oli huima. Ei sitä minihameella paikata, skarppausta kaivataan.

Blues News koki orkesterin vertailukohteiksi mm. sellaiset kuin Sharon Jones & the Dap-Kings ja Detroit Cobras. Minä löytäisin sellaisia kuin Booker T. & MG's, Diana Ross & Supremes ja jollain tapaa myös Aretha Franklin. Motown-vaikutteet soivat vahvoina.

Sunnuntaina päättyvä Jazztori kirjataan aikakirjoihin ensiluokkaisen tasokkaan festivaalitapahtumana. Ohjelmistovalinnat olivat hyvin onnistuneita, ja aikataulu piti moitteetta. Sisäinen telttamiljöö oli poikkeuksellisen viihtyisä kokolattiamattoineen (mikä vaikuttaa myös äänentoistoon), nahkasohvanurkkauksineen jne.

Aivan erityisesti Jazztorin tiedotus hoidettiin hyvin ammattimaisesti ja tehokkaasti, kiitos Petra Ruonakosken ammattitaitoisen työn.

Lahden Jazztori: Perjantai 20.8. Pääteltan ohjelma: Miikka Kallio Band feat. Johanna Boedecker & Jari Mahkonen: : Miikka, piano; Johanna & Jari, laulu; Lari Hermanni Lius, rummut; Esa Korja, basso.

Miss Saana & the Missionaries: Miss Saana, Elina Katajamäki, Suski Hakulinen, Helmi Saksala, laulu; Rocka Merilahti, kitara; Markus Lindén, basso; Tero Sundell, rummut; Juha Kuoppala, koskettimet; Heikki Tuhkanen, pasuuna; Martti Vesala, trumpetti; Ilkka Ferm, saksofoni; Janne "Aukka" Auvinen perkussiot.

Jatkojamit Teerenpelissä: Miikka Kallio Band feat. Johanna Boedecker & Jari Mahkonen

Jaa tämä Twitter Myspace Digg Yahoo Netvouz Spurl Googlize this Blinklist Facebook Tee PDF Tulosta S-posti