Saksalaisen, mutta Ranskan Reimsissä nykyään vaikuttavan, saksofonisti Daniel Erdmannin johtama Das Kapital trio lukeutuu ennakkoluulottoman vapaan improvisaation tyylin soittoryhmiin. Yhtye on esiintynyt Suomessa ainakin kerran, vuonna 2007, Pori Jazzin Ultra Music tapahtumassa.  Erdmann opiskeli Berliinissä mm. Gebhard Ullmannin johdolla, jonka Basement Research 5tet oli Pakkahuoneen lavalla Tampereella viisi vuotta sitten.

Viime vuosikymmenen lopulla perustetussa Momentum Impakto triossa Erdmann soittaa Kalle Kaliman ja John Schröderin kanssa. Yhtye keikkailee yhä samassa kokoonpanossa lähinnä Saksassa. Das Kapital yhtyeen hän perusti vuonna 2002, mutta myös kvartetti Erdmann 3000 on voimissaan.  Hän kuuluu myös Mikko Innasen "Innkvisiittoreihin".

Das Kapital soittaa rohkeasti sykkivää värikästä improvisaation keinoin toteutettua erilaista triomusiikkia. Yhtyeen kokoonpano on jo sinänsä vähemmän käytetty, kitara, rummut, saksofoni.  Erdmannin lisäksi kolmikon muodostavat tanskalainen kitaristi Hasse Poulsen ja ranskalainen Edward Perraud, joka on mukana monissa erikoisissa projekteissa ja tunnetaan nopeasti reagoivana intohimoisena rumputaiteilijana.  Poulsen tykittää kitaraansa jousen lailla persoonallisella hyvin leijailevalla tyylillään, mikä muuttuu välillä ärsyttäväksi, hermoja raastavaksi, viekkaudeksi ja vehkeilyksi, josta voi olla montaa mieltä.

Yhtyeen esitys Tampere Jazz Happeningin lauantai-iltapäivällä pureutui heidän viime vuonna julkaistun Ballads & Barricades levyn sisältöön.  DDR:n kansallishymnin säveltänyt Hanns Eisler on ehtinyt säveltää satoja kappaleita, joita Das Kapital on käyttänyt pohjana jazzin muotoon käännetyissä sovituksissaan.

Pakkahuoneella yhtye seikkaili yllättävästi, mutta tuntui olevan kuin kotonaan Eislerin 1900-luvun alkupuolen säveltuotannon syövereissä.  "Wunderland" aloituskappaleena tuli tuutin täydeltä mahtipontisesti kuten kansallisihanteita kunnioittavan sävelmän pitää tehdä. Poulsenin kitarasoolo oli raivoisa - "how nice", siitä löytyi vainoharhaisia soundeja kuulijan ihmeteltäväksi.  "Hotelzimmer 1942" oli sävellys Eislerin Amerikan kaudelta. "Solidaritätslied" puhutteli kuulijaa, sillä se on laulu elämän tuhosta, ilosta ja vakavuudesta, siinä on kokonaisnäkemys maailmasta, taiteesta ja politiikasta. Välillä "tuli vettä puutarhaan" ja "marsittiin keskitysleiriin" ja lopuksi kuljettiin vielä "Saksalaisten Kuuhun".  Vaikka koukkuja tuli edestä ja takaa, niin alkuperäisten sävellysten melodia löytyi selkeästi aika ajoin.

Das Kapital riisui melodiat paljaiksi ja hakkasi ne muusiksi nopeilla rytmin vaihteluilla. Välillä hyökättiin kuin rohkeimmatkin soturit päin tulta ja tultiin hetken päästä alas vilvoittelemaan hiljaisuuden kammioihin. Se oli kuin irtokiviä lentelisi ympäriinsä jättäen vain hiekan sekaisen tomun ympärilleen ja toivoen kuulijan löytävän itsensä sieltä jostain. Das Kapitalin lääke on: mieti mitä huominen tuo tullessaan, hyödynnä tuleva tilanne tai jäät jalkoihin.  Se vyöryy kuin kivenpyörittäjän kivi kylässään, välillä vimmaisesti ja hetken päästä hidastellen kuin voimansa menettäneenä. Se oli kuin mielenkiintoista peliä sisältäen kuminauhamaista venyttelyä, sametinpehmeää soinnikkuutta, rentouttavaa ilmapiiriä, mutta myös raivokasta sekoilua akustisessa myötämäessä. Freen sylttytehtaan kiemuroissa keitettynä kuulijana löysin heidän soitostaan mukavan tunnelman, mutta perinnetietoiset ja musiikin asiantuntevat kuulijat saattoivat pitää esitystä musiikillisena raiskauksena.

 

Jaa tämä Twitter Myspace Digg Yahoo Netvouz Spurl Googlize this Blinklist Facebook Tee PDF Tulosta S-posti