Kaamosjazz käynnistyi torstaina 30. kerran. Ensimmäiset jazzit soitettiin Tankavaarassa 1981, nyt on siis juhlavuosi menossa.  Koko tapahtuman liikkeelle panevana voimana on ollut suuri jazz musiikin ystävä Kauko Launonen, joka on vuodesta toiseen jaksanut vetää tätä alkutalven pohjoista jazztapahtumaa. Valitettavasti tämä juhlavuoden tapahtuma jää myös historian viimeiseksi ainakin tällä formaatilla. Kauko on ilmaissut halunsa jäädä "eläkkeelle" järjestelytehtävistä jo aikaisemmin.  Eilen hänen aikakaudelleen Kaamosjazzin järjestäjänä laitettiin piste, kun Tankavaarassa, ravintola Wanhassa Waskoolimiehessä, vietettiin Kaukon läksiäisiä. Täältä kaikki sai aikanaan alkunsa kolmekymmentä vuotta sitten ja nyt näyttää siltä, että tänne se myös eilen päättyi.

Käytännössä tämä, nyt käynnissä oleva festivaali, jää samalla Launosen viimeiseksi tällä "sapluunalla" ja talkooporukalla. Puhelinteknikko Launonen muutti aikoinaan Kuopiosta Sodankylään ja ihastui Tankavaaran kullan huuhtomon toiminnasta 1970-luvun alussa ja vuonna 1977 perustetusta Tankakullasta tuli hänen työpaikkansa.  Nyt Launonen on jättänyt huhtikuussa, 32 vuoden jälkeen, Tankakullan ohjat uusiin käsiin, kun hän ja Inkeri Syrjänen myivät yhtiön osake-enemmistön uudelle yrittäjälle Pertti Sukuvaaralle.

Kaamosjazz soi alkujaan lappilaisille, mutta kun Yleisradio toi esille tämän eksoottisen tapahtuman, niin alkoi "Etelän immeisten exodus" Kaamosmaahan aina marraskuun viimeisenä viikonloppuna. "Mutta maailma muuttuu ja yritykset sen mukana. Enää ei järjestetä seminaareja ja koulutustilaisuuksia, joissa on mahdollisuus nauttia samalla kulttuurista, jos jazz nyt lasketaan tähän kastiin, samassa määrin kuin ennen. Enää eivät pääsylipputulot kata kustannuksia, eikä yhteiskunnan tuki riitä kaikille", toteaa Kauko Launonen tämän vuoden Kaamosjazzin ohjelmalehtisen alkupuheenvuorossaan.  Tapahtuma on tuonut mukanaan merkittävässä määrin yleisöä Saariselälle ns. varsinaisen sesongin ulkopuolella, joten kiinnostusta festivaalin jatkamiseen on ollut paikallisen elinkeinoharjoittajien piirissä.  Syntyykö siitä sitten jatkumoa tähän hommaan ja missä muodossa, jää nähtäväksi.

Kauko kierteli eilen kaikissa esiintymispaikoissa jättämässä jäähyväisiä ja kiittelemässä järjestelytehtävissä olleita tahoja. Wanhassa Waskoolimiehessä koettiin kaihoisia hetkiä, kun Kauko saapui paikalle ja kiitteli läheisiä ystäviään ja yhteistyökumppanejaan, jotka ovat olleet mukana järjestelytehtävissä ja antaneet voimakkaan panoksensa vuosien saatossa festivaalitapahtuman onnistumiseksi. Inkeri Syrjänen, Kaukon pitkäaikainen elämänkumppani, on ollut mukana todellisena "organisatorisena moottorina" elintärkeä henkilö hänelle, ilman hänen pitkäjännitteistä ja pyyteetöntä työtään festivaali olisi saattanut loppua jo aikaisemmin.

Kaamosjazzilla on ollut vuodesta toiseen oma vankka kannattajakuntansa. Monet jazzin ystävät ovat tulleet pohjoisen lumille ja pimeyteen vuosi toisensa jälkeen. Kaiketi siihen on täytynyt vaikutteena olla tapahtuman oma mukaansatempaava ilmapiirinsä, joka on vetänyt omaleimaisuudellaan ja ympäristöllään.  Kaamosjazziin on pitänyt tosiaan lähteä, siellä ei ole voinut hätäisesti "pistäytyä näyttäytymässä" tai tulla kuuntelemaan jotain yksittäistä konserttia. Siitä on pitänyt huolen pelkästään jo festivaalin logistinen luonne, pitkät etäisyydet suurista keskuksista.

Myös esiintyjät ovat viihtyneet paikalla sen tunnelman vuoksi ja ovat halunneet tulla yhä uudestaan soittamaan, eikä aina edes maksua vastaan. Tämä, jos mikään, osoittaa, että Launonen on onnistunut saamaan aikaan jäljittelemättömän kokonaisuuden jazzmusiikin iloa kaamosajan valaisemiseksi.  Innostuneena jazzharrastajana ulkomailla kierrellessään eri klubeilla ja jazz tapahtumissa hän on tavallaan "löytänyt omia esiintyjiä" Kaamokseen.  Ranska on Launoselle tuttua seutua ja sieltä hän on saanut kontakteja sellaisiin esiintyjiin, jotka eivät oikeastaan ole maailman kuuluja, mutta saavat kuitenkin aikaan nautittavaa kuuntelutunnelmaa.  Yksi tällainen soittaja on pianisti Fabrice Eurly, joka oli soittamassa festivaaleilla ensimmäistä kertaa 1990-luvun puolivälissä ja oli nyt paikalla seitsemättä kertaa. Tälläkin kertaa hän onnistui valloittamaan sen todellisen yleisön, joka oli paikalla aidossa kuunteluhengessä.

Wanha Waskoolimies tarjosi eilen tuhdin jazzkattauksen.  Illan juontajana toimi Matti Konttinen, entinen Yleisradion ensimmäinen jazztoimittaja ja Launosen aisapari ohjelmien suunnittelussa.  Anne-Mari Kanniaisen Trio aloitti ranskalaisella valssilla, jatkoi Chick Korean ja Django Reinhardtin hengessä. Mukaan mahtui myös hänen omaa sävellystuotantoa. Mikko-Ville Luolajan-Mikkola ja hänen Hot Club 4 yhtyeensä kävivät terhakkaasti myös Djangon musiikin kimppuun. Wade Mikkolan Kvartetti aloitti tapahtuman henkeen hyvin sopivasti Jukka Linkolan 1987 säveltämällä Tankavaara Bluesilla. Fabrice Eurly "sooloili" yksinään setillisen taidokasta "kabaret boogie-woogie" musiikkia ja ilta päättyi ranskalaisen Milliet-Laferierre 4tet yhtyeen soittoon pitkälle tämän päivän aamuyön tunneille.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Jaa tämä Twitter Myspace Digg Yahoo Netvouz Spurl Googlize this Blinklist Facebook Tee PDF Tulosta S-posti