Piirpauke pamautti käyntiin seitsemännet Koli Jazzit Sokos Hotel Kolilla. Illan erinomaista jazzantia täydensivät Tonight at Noon: The Music of Charles Mingus sekä Baltic Sea Orchestra. Fantastinen jazzvuoden avaus!

 

Konsertti-illan avauksen suoritti ansioituneella ja tietotäyteisellä paketillaan tapahtuman perinteinen juontaja, Joensuun Jazzkerho 76:n Jussi Sierla.

Kuhmon shamaani Sakari Kukko Piirpaukeineen ahtautui Eva Ryynäsen Kurki -reliefin edessä olevalle lavalle startaten settinsä Toivo Kuulan sarjasta eteläpohjalaisia tansseja opus 17 a n.o 3:n tahdein. Nimekseen tämä 100 vuotias kappale oli saanut Piirpaukeen sovituksessa Blue Alma, jossa elementit pyörivät akselilla Senegal - Seinäjoki, päätyen Ismael Sanen loihtimaan linnun liverrykseen.
Toisessa kappaleessa pistettiin vauhtia lisää Matti Haudanmaan jalanjäljillä Polska del pastorin myötä, jossa Lempäälän Ismael Sane päästi läpytysosastonsa todelliseen vauhtiin. Hänen vanavedessään äityi tiukkaan suoritteeseen "suoraaan Malesiasta saapunut" rumpali Rami Eskelinen. Todella vauhdikasta musisointia. Ja yleisö hurrasi.
Pyotr Ilyich Tchaikovskyn Romanssi puettiin seuraavana uusiin vaatteisiin. Alkuun herkistelivät herkän kauniisti Kukko sakspiippuineen ja Orma kitaroineen, kunnes Töölön bassokuningas Siikasaaren jykevä pomputus muutti rytmin etelämeren saarien suuntaan ja salin läpi marssi estradille trumpettia soittaen Mika Mylläri... jee! Piirpaukkeen sydän sykki täysillä. Homma kulki erinomaisesti rytmien muuttaessa työväen torvisoittokunnan rytmeistä flamencon kautta salsaan ja ties minne. Aistikkaan vauhdikasta, hallittua menoa, joka hiljentyi lopuksi alkuperäismuottiinsa... herkän kauniisti. Ja yleisö hurrasi suosiotaan!

Ja klassista jatkoa seurasi Antonin Dvorakin Humoreski ges -duurin myötä, jonka väkevän rungon muodosti Orman kitara ja Myllärin trumpetti. Meksikolaisvaikutteet ja Herb Albertin tijuana orastivat taka-alalla. Kukon saksofoniherkistely välisoitossa tasasi massiivista sävelmyrskyä joka vyöryi Kolin tummaan yöhön ja hämyvalaistuun ravintolasaliin. Siikasaarikin äityi Dvorakin sävelten myötä upeaan bassosooloon...
Seuraavana oli vuorossa Tiibetiläinen kevätlaulu, jota kaavailtiin jo alkuperäisen Piirpaukeen levylle, mutta se vaipui kuitenkin unhon yöhön, josta Kukko on kaivanut sen jälleen esiin. Hieman askeettisen alun myötä Myllärin ja erityisesti Orman hienot työstöt saivat kappaleeseen lihaa luitten päälle. Laulusolistina toimi Kukko itse... kornia kuunneltavaa eli ei, sopi erinomaisesti kappaleen sisältöön. Ja onhan Sakari Kukko toki laulanut paljonkin, aloittaen "ammattimaisesti" robertinoloretti -laulajana pikkupoikana roskapöntön päällä kotipihallaan Kajaanissa.
Sitten siirryttiin takasin taidemusiikkiin, Tchaikovskyn baletti Pähkinänsärkijää... mafee suite osat 2 ja 3 saivat ylleen Piirpauke -kuosin. Balettitossujen sipse vaihtui pääosin Viva Africa paljasjalkaläpsytykseen. Alun Myllärin kaihon sorenoidin soiton jälkeen lavan ylivoimaiseksi kuninkaaksi nousi Orma erinomaisen väkevine, suorastaan hurjine sooloineen... Hienoa työstöä koko Kukon komppanialta.
Baletista hypättiin seuraavana traditionaalisen pippuripolskan pariin paso doblen rytmein. Ole, ole, espanjalaistyyppistä vuoropuhelua Orman akustisen kitaran ja Myllärin trumpetin myötä... El toro, toro - härkämäisen väkevää...
Sitten hiljennyttin kunnioittamaan surumarssin myötä jokin aika sitten kuolleen TT Oksalan muistoa... herkkä hetki, johon yhtyi myös salintäyteinen yleisö... koko Kolin kansallismaisema.
Viimeisenä kappaleena kuultiin karjalaisen kanteleensoittaja Vanja Talluksen eli Ivan Trofimoffin innoituksesta syntynyt Kukon oma sävellys Lo-Hi. Messevän menevä kappale, josta muotoutui todellinen Ismail Sane -show... vierailijanaan Rami Eskelinen. Kaikenkaikkisesti erinomaisen hurja finaali, jonka yleisö palkiksi mahtavin suosionosoituksin.
Jopa niin mahtavin, että juontaja Sierlan toppuutteluista huolimatta yleisö sai haluamansa ylimääräisen: Konstan paremman valssin. Tosin täydellä musiikkisekoilulla, vapaalla jazzimprolla aluksi että lopuksi... omistettuna Halosen Sirkalle, joka tykkää konstailusta!
Takki oli tyhjänä kuullusta. Päässä takoi mielle: Piirpauke on kova juttu!
Näin se vain on hyvät ystävät...
Backstagessa lillui ilmassa aihe: Emma -palkinto. Olisiko Piirpauke ja sen levy Koli pitänyt panna ehdolle niin jazz-, kansanmusiikki- kuin klassisenmusiikin sarjaan... mene ja tiedä, ainakin Euroopan listoilla Koli -levy kolisi ykköspaikalle.
Hyvä Piirpauke. Hyvä Rockadillo!

Illan toisena orkesterina asteli lavalle rumpali André Sumeliuksen luotsaama Tonight at Noon: The Music of Charles Mingus. Piirpaukeen globaali rytmiikka muuttui aistikkaan loisteliaaksi jazziksi jo ensimmäisen kappaleen, Jump Monk myötä. Eturivissä loistivat maamme tämän hetken ykkösketjuun kuuluvat altisti Mikko Innanen, tenoristi Jussi Kannaste ja trumpetisti Jukka Eskola. Vauhdikkaan upeaa menoa säesti Sumeliuksen lisäksi Hammond -hurjastelija Mikko Helevä. Ylitse muiden nousivat Innasen ja Eskolan käsittämättömän maukkaat soolot.
Kakkosbiisinä oli Minguksen kunnianosoitus Charlie Parkerille kappaleen Reincarnation of A Lovebird, sinänsä avausraitaa hillitympi, mutta voimakkaasti askeltava, jolle jämäkkää tahtia loihti Helevä Hammondillaan.
Eskola vaihtoi trumpettinsa flyygelitorveen ja puhalsikin erinomaisen toimivat soolot seuraavan kappaleen, East Coastingin notkearytmiseen hardsboppaavaan menoon. Innasen uskomattoman upea työstö ja Sumeliuksen hieno irtiotto kruunasivat kappaleen. Todellinen jazzhelmi.
Seuraavan biisin, Eccusiasticsin mahtipontisen alun revitti Helevä Hammondeillaan. Soulahtavan laahustavan rytmimaton päälle puhallinsektio kutoi osin riitasointisiakin, värikkäitä kuvioitaan. Tunnelma olin osittain kuin New Orleansin Jazz Festin legendaarisessa gospelteltassa. Innanen puhalsi väliin kuorrutukseksi baritonifoniaan, Veikeän hyvä kokonaisuus.
Viime vuoden satoa oli seuraava kappale, Innasen sävellystyönimellä The Ballad of The Baron. Haikean hidas Eskolan avaus, josta kasvoi kokonaisuus.
Orkesterin viimeisenä numerona kuultiin Mingusin sävellys ystävänsä Eric Dolphyn muistolle; So Long Eric. Kappale kulki kuin unelma. Loistokkaat yksilösuoritteet soivat erinomaisina. Soolot kiersivät artistilta toiselle kietoutuen lopulta aistikkaaksi yhtyesoitoksi.
Tällaista jazzantia ja tasokkuutta näin hyvällä asenteella ja fiiliksellä toteutettuna pääsee nauttimaan nykyjazissamme melko harvoin. Soitto kumpusi soittajien sielusta ja suurella sydämellä...
Kun vielä encoréhen saavuttiin puhallinosaston soiton raikuessa jo backstagelta lähtiessä aisti yleisökin soittajien riemun ja tyytyväisyyden omasta mielstäänkin onnistuneesta konsertista.
Erinomaista pr-työtä jazzille... ja erittäin hienoa osaamista!!!

Illan ehdottomasti kovin jazzanti!

 

Illan viimeinen yhtye oli Suomi-Eesti -akselilta eli Baltic Sea Orchestra, lyhyemmin BSO. Valitettavasti bändin aloitusaika liukui pitkälle lauantain puolelle, jolloin osa yleisöä poistui jo höyhensaarille, mutta paikalla olleet saivat maittavan kattauksen herrojen Vigro, Vuorinen ja Aimla omia sävellyksiä. Eestiläiset saksofonisti Siim Aimla ja kitaristi Virgo Sillamaa osoittautuivat tolkun "pelimanneiksi" edustaen nuorempaa eestiläistä osaamista. Eikä Suomi-osaston soitajissa; pianisti Jori Vuorisessa, basisti Esko Kauppisessa ja rumpali Pekka Saarikorvessa ollut moitteen sijaa.

Koli Jazz osoitti jälleen olevansa oiva avaus jazzvuodelle. Tosin se asettaa monelle loppuvuoden festivaalille paineita ohjelmiston tasolle, sillä niin erinomaisen kattauksen taiteellinen johtaja Joke Leppänen oli ainakin perjantai-illalle loihtinut.

 

Työryhmä: Osku Rajala, Matti Korhonen, Jukka Honkio

 

Jaa tämä Twitter Myspace Digg Yahoo Netvouz Spurl Googlize this Blinklist Facebook Tee PDF Tulosta S-posti