Viides Helsingin Savoy-teatterissa järjestetty kaksipäiväinen TUMfest tarjosi jälleen tuhdin annoksen improvisoidun musiikin taitajien esityksiä. Vaikka kaksipäiväinen tapahtuma on ainoa merkittävä talvikauden jazz-festivaali pääkaupunkiseudulla, yleisöä oli paikalla harmittavan vähän. Kuitenkin esiintyjinä oli kotimaisten artistien lisäksi myös monia ulkomaisia, joukossa jo legendakategoriaan nousseita artisteja.

Tapahtuma on TUM-yhtiön perustajan Petri Haussilan luomus. Ohjelmistoa ei ole rakennettu massojen houkuttelemiseksi, vaan esiintyjävalinnat ovat noudatelleet Haussilan omia mieltymyksiä. Niinpä jokaisessa aiemmassa TUMfestissa soittanut Junnu Aaltonen oli luonnollisesti tälläkin kertaa mukana. Toinen kotimainen TUMfest-urakoija on ollut Mikko Innanen, joka tälläkin kertaa esiintyi molempina päivinä.
Myös muutamat tapahtuman ulkomaista artisteista olivat aiemminkin olleet TUMfestissa. Yksi heistä oli viulisti Billy Bang, joka 2007 soitti FAB-triossa. Nyt Bangin mukana oli kaksi hänen yhtiön viime vuonna julkaisemalla Prayer for Peace-levyllä soittanutta muusikkoa, pianisti Andrew Bemkey ja rumpali Newman Taylor-Baker, joita täydensivät pasunisti Dick Griffin ja basisti Hilliard Greene.
Billy Bang ei todellakaan ole mikään Brooklynin Pekka Kuusisto, vaan itseoppinut, paikoin karustikin soittava muusikko. Vajaan tunnin setissä olivat silti parasta antia Bangin soolonumerot, miehen Vietnamin sodassa saamia traumoja tilittävät kaksi hidasta numeroa, joiden tunnelmaa Bangin karheahko viulusoundi tuki hyvin.
Pasuunan valitseminen yhtyeen puhaltajaksi taas ei ainakaan nyt kuultujen  kappaleiden perusteella tuntunut erityisen hyvin perustellulta  ratkaisulta, varsinkin kun Griffin soitti enimmäkseen alarekisterissä möreällä äänellä. Komppiryhmä taas oli odotusten mukaisesti tasokas.

 

Kahden mestarin duo
Myös trumpetisti Wadada Leo Smith oli mukana vuoden 2007  TUMfestissa. Silloin hänen kanssa olivat omalaatuista pipa-luuttua soittanut Min Xiao-Fen ja rumpali Pheeroan akLaff, joiden kanssa Smith tarjosi zimbabvelaislähtöistä musiikkia. Tällä kertaa Smithin kumppanina oli eteläafrikkalainen rumpali Louis Moholo, joka nyttemmin kahdentaa sukunimensä Moholo Moholoksi.
Viimeksikin kaunista ja herkkää musiikkia tarjonnut Smith syyllistyi jälleen samaan. Hän puhalsi etupäässä pitkiä ääniä, joiden taustalle Moholo loihti elävän, jatkuvasti muuttuvan ja dynaamiikaltaan hienosti hallitun rumputaustan. Moholo on todella mainio  muusikko, joka ei turhia kolistellut, vaan soitti erittäin melodisesti. Smithin ja hänen esityksensä oli ainakin minulle festivaalin kohokohta.

Alan miehet Innasen taustalla
Vuonna 2007 FAB-triossa soittanut basisti Joe Fonda oli nytkin paikalla. Tällä kertaa hän ja rumpali Lou Grassi soittivat Mikko Innasen kanssa. Grassi ja Fonda ovat molemmat pitkän linjan free-muusikkoja, joiden osaaminen soveltuu hyvin Innasen usein menneiden vuosikymmenten vapaata ilmaisua lähentyvään tyyliin. Tosin trion yhtyesoundista ei saanut kunnon käsitystä, sillä ainakin minun paikalleni Fondan basso jäi pahasti Grassin vahvan rumputyöskentelyn alle. Jos Moholon soitto oli pelkistettyä, niin Grassi taas tarjosi runsautta. Miehellä on erinomainen tekniikka, jota hän myös vyörytti trion ankkurina monipuolisesti ja kekseliääasti esiin osoittaen tarvittaessa olevansa myös loistava suoran kompin soittaja.
Setissään sekä alttoa että baritonia soittanut Innanen on sikäli jännä muusikko, että altistina hän tuo usein mieleen soundlaan myöten 60-luvun free-soittajat, mutta baritonistina taas hän huomattavasti kokeellisempi hakien jyhkeästä torvestaan jatkuvasti uudenlaisia ääniä. Tässä hommassa tosin sooloista linjakkuus katoaa Innasen siirtyessä torvellaan äänimaisemasta toiseen.

David Lynch Kaliman innoittajana
Innanen oli mukana myös kitaristi Kalle Kaliman K-18:ssa, joka nyt esitteli uuden ohjelmistonsa. Siihen Kalima oli saanut innoituksensa David Lynchin Twin Peaks-tv-sarjasta ja elokuvista. Lynchin työt ovat usein aika mystisiä ja vinksahtaneita, vähän samaa oli K-18:n kappaleissa.
Ensikuulemalla vaikeasti avautuvat kappaleet ovat pitkälti läpisävellettyjä sävyiltään modernia kamarimusikkia muistuttavia, jazzillisia piirteitä ei niistä aina löydy. Onneksi tilaa oli improvisoinnillekin, jossa eniten ilonaiheita tuotti rakentamaansa neljäsosa-asteikkoista haitaria soittanut Veli Kujala, joka paikoin svengasi hyvinkin reippaasti yhtyeen ainoan rytmisoittajan, basisti Teppo Hauta-ahon tukemana.

Donnerilta retrospektiivi
Perjantai-illan päätti Otto Donnerin kapellimestari mukaanlukien kymmenhenkinen Free For All, joka tarjosi retrospektiivin Donnerin tuotantoon eri ajoilta. Mitään uutta ja ihmeellistä tarjolla ei siten ollut, mutta monissa kappaleissa tuli hyvin esiin Donnerin taitavuus orkesteroijana. Selvästi miehen nuoruuden sävellysopinnoista on ollut hyötyä, sillä monissa kuulluissa kappaleissa yhtyeen neljän puhaltajan stemmat oli kirjoitettu poikkeuksellisen taitavasti, jolloin yhtyeen kokonaissoundista tuli varsin rikas.
Donnerin kanssa soitti liuta maan parhaita jazz-muusikkoja, joiden täydennyksenä oli vonkusooloja soittanut kitaristi Jukka Orma.  Tuollainen  soittotyyli toimi hyvin, sillä se hyvä kontrasti muille. Soittajien lisänä mukana oli myös Johanna Iivanainen, joka instrumentaalisten stemmojensa lisäksi lauloi myös pari sanallistakin laulua omalla aina viehättävällä tavallaan.

Junnun kvartetti kasvanut
Lauantain päätösyhtyeenä oli Juhani Aaltosen  basisti Ville Herralalla ja lyömäsoittaja Tatu Rönköllä laajennettu kvartetti, jossa ennestään soittivat  Iro Haarla, Uffe Krokfors ja Reiska Laine.
Uutta oli myös yhtyeen repertoaari, joka koostui Antti Hytin sävellyksistä. Materiaali on Junnulle hyvin räätälöityä, sillä suurin osa kappaleista hieman mediumin alapuolella kulkevia. Nehän soveltuvat erinomaisesti Junnulle, koska hän pystyy juuri noissa tempoissa kasvattamaan vakuuttavasti soolojensa hehkua. Näin myös tapahtui. 
Vaikka Herrala ja Krokfors täydensivät hyvin toisiaan ja Rönkkö taas käytti kekseliäästi mukanaan tuomaansa arsenaaliaan, ei kvartetin laajennus tuonut silti mitään oleellista uutta Junnun musiikkiin. Kyllä hänelle peruskokoonpano olisi riittänyt.

 

Jaa tämä Twitter Myspace Digg Yahoo Netvouz Spurl Googlize this Blinklist Facebook Tee PDF Tulosta S-posti