Jonathan Kreisberg on varsin tuttu vieras Turussa, sillä hän on konsertoinut täällä ainakin kaksi kertaa aikaisemmin oman yhtyeensä kanssa ja kerran Ari Hönigin yhtyeessä.

Nyt hänen kvartettinsa on Euroopan kiertueella. Suomessa hän oli ehtinyt pitää jo kolme konserttia, joista Kotkan konsertista Matti Korhonen raportoi aikaisemmin tällä sivustolla. Eilen oli Suomen keikoista vuorossa neljäs ja viimeinen Turussa, liittyen Turku Jazzin konserttisarjaan. Jonathan Kreisberg Quartet olikin Bill Öhrströmin ohella ainoat ulkomaiset esiintyjät tämän vuotisella Turku Jazz Festivaalilla.

 

Eilen iltapäivällä, ennen varsinaista, lähes puoliltaöin alkanutta konserttia, ravintola Rennossa, Jonathan piti yhdessä yhtyeensä saksofonisti Will Vinsonin kanssa instrumenttiklinikan Sigyn-salin lavalla nuorille musiikin opiskelijoille ja vähän varttuneimmillekin muusikoille. Paikalle oli saapunut parikymmentä innokasta alan harrastajaa. Klinikan aluksi Jonathan ja Will soittivat kahdestaan pari malliesimerkkiä. Basisti Steve Swallowin "Falling Grace" ja Benny Golsonin "Staplemates" olivat heidän mielestään loistavia esimerkkejä sävellyksistä, joissa on tenhoa, vaihtelevaisuutta ja sanomaa. Soittamisessa on tärkeätä hyvä tunnelma, rehellinen sävelten analysointi, siinä tarvitaan tilaa antautua työn tekemiseen pinnistelemättä. Pitää antaa soiton kulkea vapaasti ja rennosti käyttämättä voimaa. Ei pidä myöskään toimia täysin vaistonvaraisesti alkuperäisen suunnitelman mukaan, vaan pitää antaa vapauksia muuttua ja muuttaa, jos tunne on se, ettei soundi ole sitä mitä on tavoiteltu. Tämä oli Jonathanin ja Willin sanoma mukana olijoille. Seuraavaksi he antoivat sitten vuoron näyttää osanottajille osaamisensa, jota he analysoivat esitysten jälkeen yksityiskohtaisesti.

 

Wil Vinson, saksofoni ja Jonathan Kreisberg, kitara Sigyn-salin klinikassa

Rennosti ravintola Rennossa

Ravintola Rento oli ulko-ovelle asti täpötäysi janoista nuorisoa ja meteli sen mukainen, kun saavuimme sinne Linnateatterin konsertin jälkeen. Tarvittiin kiilaa ja tuntuvan isoa moskaa, jotta sisään saatiin taottua lisää kansaa. Ravintolaan oli vapaa pääsy, joten suurin osa ihmisistä oli tullut sinne nauttimaan perjantai-illan "keppanaa" ja ehkä vähän väkevämpääkin. Heillä tuskin oli mitään tietoa tai väliä siitä kuka mahdollisesti oli esiintymässä.  Talvitakissa seisoen ja muutenkin kylmään ilmaan varautunut vaatetus päällä alkoi hiki kymmenen minuutin jälkeen valua paidan selkämystä pitkin. Esiintymisnurkkausta tuskin näkyi ja, kun kello alkoi lähestyä puolta kahtatoista eikä soiton alusta ollut vielä mitään tietoa, päätin poistua paikalta.

Kreisbergin tyyli soittaa on hyvin soinnukasta, rauhallista, sametinpehmeätä. Hän luo ympärilleen rauhallisen harmonian, lempeyden tyyssijan. Sellaista tyylittelyä ja taituruutta on hieno kuunnella, se on kuin makaisi hiljaisen sinisen laguunin rannalla. Tämä jäi nyt kokematta tällä kertaa, mutta onneksi sitä on tullut kuultua aikaisemmin. Tämän päivän tietojen mukaan tällä pohjalla Kreisberg oli aloittanut konsertin, mutta oli todennut vähän myöhemmin, että hän ei kuullut tausta mölyn vuoksi omaa soittoaan ja tyyli muuttui. Tuloksena oli tietojen mukaan tiukkaakin tiukempi paketti täysin erilaista Kreisbergiä. Keikka oli loppunut puoli kaksi yöllä ja soittajien piti olla jo kello 06.00 lentokoneessa lähdössä kohti uusia konsertteja Espanjassa. Rankkaa on tuo muusikon elämä. Ehkä sittenkin olisi pitänyt "hikipäässä" seisoa ja kuunnella tämä keikka alusta loppuun. Niinpä niin, turha näitä on jossitella jälkeenpäin.

 

Jaa tämä Twitter Myspace Digg Yahoo Netvouz Spurl Googlize this Blinklist Facebook Tee PDF Tulosta S-posti