Lauantai-ilta vietettiin Turku Jazzin Linnateatterin myöhäisillassa viihteellisen laulelmajazzin tunnelmissa. Olisi luullut salin täyttyvän viimeistä sijaa myöten, koska tiedossa oli hyvin tunteikkaan sentimentaalista, laulettua jazzia huippumuusikoiden säestyksellä.

A cappella lauluyhtyeessä, Club For Five, vaikuttanut Susanna Hietala siirtyi soolouralle ja julkaisi ensimmäisen albuminsa, "Fly Away", viime vuoden kesän päätteeksi. Pääasiassa tämän levyn sisältöä saimme kuulla Susanna Hietala Bandin esittämänä.

Pohjanmaalta kotoisin olevan Susanna on opiskellut Sibelius-Akatemiassa ja stipendiaattina kuuluisassa Berkleen musiikkikoulussa Bostonissa.  Hän aloitti klassisen pianon soiton jo pienenä tyttönä ja on jatkanut sen soittoa myös aikuisena. Siksi oli varsin luonnollista, että hän on ottanut pianisti-lauluntekijä-laulajan roolin esityksiinsä. Hän on ehtinyt nousta kansainväliseen tietoisuuteen vuonna 2003, jolloin hän tuli toiseksi Montreuxin jazzfestivaaleilla järjestetyssä laulukilpailussa.  Omaan yhtyeeseensä hän on onnistunut saamaan aivan loistavan ryhmän tämän hetken suomalaisen jazzin kärkinimiä.  Basisti Antti Lötjönen on ollut mukana monessa, suorastaan haluttu rytmittäjä eri kokoonpanoihin. Vuonna 2009 Yrjö-palkinnolla palkittu Teemu Viinikainen on kehittynyt kitaristina kuumaksi nimeksi.  Pori Jazz vuoden 2009 muusikoksi valittu Jaska Lukkarinen on tunkeutunut rumpaleiden kovaan kastiin varsin lyhyessä ajassa. Hän pystyy kääntämään rytmin nopeasti bluesista ison orkesterin kautta hiljaiseen tunnelmaltaan latautuneeseen laulettuun jazziin.

Susannan esittämä musiikki oli rauhallisen herkkää, voisi sanoa, että siinä on sydän mukana ja suurta tunteenpaloa, mikä tuli esille heti ensimmäisissä kappaleissa "Angels In The Early Morning", "Flowers Are Gone". "There Will Be Another Day" oli taustaltaan todella hiljainen kappale, missä Lukkarinen rytmitti taputellen käsillä rumpujaan ja Lötjönen räväytti aivan mahtavan soolon. "To Keep You Home (Fly Away)" mitä tahansa tapahtuukin, teen sinut onnelliseksi ja pidän kotona. Et tule unohtamaan minua, odota, niin toteat sen. Sillä ei ole mitään väliä missä olet, kenen kanssa olet, huomaat sen, että et voi unohtaa minua, lauloi Susanna intohimoisesti. Sama rakkauden kaipuu jatkui toisen setin alussa hieman myöhemmin. "Don't Explain" älä itke, älä valehtele, älä selittele, ole hiljaa, vaikene nyt, tiedät, että rakastan sinua. "Life Goes On" jäi mieleen Viinikaisen vakuuttavan nautinnollisesta soolosta. "Have You Got A Brook In Your Little Heart" ja Emilly Dickinsonin 1800-luvun lopun runojen pohjalta tehty "Wild Nights" silottivat tietä illan viimeiseen kappaleeseen "Loneliness".

Esitys oli jotensakin tasapaksua seesteistä rakkausviihteellistä laulua.  Poikkeuksen kokonaistunnelmaan tekivät "Those Crying Pictures In Your Eyes", rytmillisesti nopeampana, hieman maalaiselämän kaipuuta sisältävä puolihumppa, mikä sai myös yleisön vauhdikkaasti mukaan. Siinä oli hieman sellaista kabareen "kohtalokkaan naisen" latautunutta tunnelmaa. Monkees hitti "Take The Last Train to Clarksville", mikä käänsi suunnan hieman "poppahtavaan" meininkiin kääntäen surullisen rakkauden kaipuun hieman iloisemmaksi tunnelmaksi.  Lew Brownin sävellys "Comes Love", jonka Artie Shaw levytti ja teki tunnetuksi 1930-luvun lopulla kuuluu monien jazzlaulajien ohjelmistoon. Se on tunnettu jazzstandardi ja oli myös miellyttävä poikkeus yleislinjasta.

 

 

Jaa tämä Twitter Myspace Digg Yahoo Netvouz Spurl Googlize this Blinklist Facebook Tee PDF Tulosta S-posti