European Jazz Orchestra on siitä erikoinen yhtye, että sen kapellimestarit ja soittajat valitaan joka vuosi uudestaan eri Euroopan maista.  Yhtyeen jäsenet ovat nuoria 18 - 30-vuotiaita muusikoita, jotka Euroopan Yleisradioliiton EBU:n jazztuottajat valitsevat.

Soittajat kokoontuvat kerran vuodessa ja viettävät kolme viikkoa yhdessä, jonka aikana tehdään kiertue aina keväällä huhti-toukokuussa.  Konsertti kiertueen järjestää tanskalainen Swinging Europe -organisaatio.

 

 

EJO aloitti tänä vuonna 12 konsertin kiertueen Herningistä Tanskasta.  Eilen yhtye oli soittamassa Tallinnassa.  Jazzkaaren taiteellinen johtaja Anne Erm avasi konsertin, jossa oli paikalla EBU:n edustajia ja toivotti vieraat tervetulleiksi. Merkittävää oli, että konsertti taltioitiin ja myös Eestin televisio oli paikalla.

Kiertueen viimeinen konsertti pidetään tänään torstaina, toisessa Euroopan kulttuuripääkaupungissa, Turussa, Sigyn salissa. Se on siis viimeinen kerta, kun yhtyettä pääsee tänä vuonna kuuntelemaan. Konsertti radioidaan, joten ne, jotka eivät pääse yhtyettä kuuntelemaan, voivat kuunnella sitä eetteristä YLE Radio 1:ssä 16.5. klo 20.00 tai sitten hankkia konserttitallenne, mikä julkaistaan kiertueelta myöhemmin.

Suomalaisittain mielenkiintoa herättää se, että vuoden 2011 EJO:ssa kapellimestarina ja ykkös säveltäjänä toimii suomalainen Jere Laukkanen, toisena säveltäjänä on ollut Raul Sööt Eestistä.

Jere on erikoistunut afrokuubalaiseen rytmiikkaan, johon hän on sulavasti sekoittanut perinteisiä jazzin suuntauksia ja erityisesti eurooppalaisen jazzin elementtejä.

Konsertissa oli kaksi viiden kappaleen settiä. Pääosa sävellyksistä oli Laukkasen käsialaa. Mukaan mahtui hieman vanhempaa sävellystyötä kuten Jeren omalle Afro-Cuban Jazz Orchestralle 1998 säveltämä "Obatalá" sekä vuonna 2004 UMO:lle sävelletty "Rag-A-Muffin". Lisäksi oli myös aivan uunituoreita kappaleita, mitkä oli kirjoitettu juuri tälle kokoonpanolle tänä vuonna. "Bulgur", jota voisi luonnehtia Balkanin sambaksi ja "The Missionary", mistä saattoi aistia länsiafrikkalaisia vaikutteita. "Uhtua" liittyy samannimiseen paikkakuntaan, mikä ei kuulu enää Suomeen sattuneesta syystä, mutta sieltä kumpuavat Kalevalan perinteet.

Raul Sööt oli säveltänyt kaksi esitetyistä kappaleista "Outside Man" ja nimenomaan eestiläisen Peedu Kassin erinomaista bassosooloilua silmällä pitäen sävelletty "Isad ja Pojad". Mukaan mahtui myös yksi "ulkopuolinen" standardi Cole Porterin "What Is This Thing Called Love", missä solisteina esiintyivät tenorisaksofonisti Miroslav Poprádi Slovakiasta ja rumpali Janko Novoselić Kroatiasta.

Yhtye oli ehtinyt hioutua yhtenäiseksi, hyvin toimivaksi Big Bandiksi. Esityksestä huokui ulos tosi tekeminen ja sitoutuminen. Sen aidon ison orkesterin tunnelman saattoi helposti aistia katsomossa. Yleisö tutui ottaneen orkesterin omakseen vahvojen suosionosoitusten saattelemana.

Eturivissä solisteina kävivät puhaltajista lähes kaikki esittämässä sooloilu taitojaan, saksofonistit itävaltalainen Julia Schreitl, Hollannista kotoisin oleva Marike van Dijk, sveitsiläinen Emanuele Di Nardo ja tsekki Markéta Smejkalová. Trumpetteja soittivat Bjarke Nikolajsen Tanskasta, Quentin Ghomari Ranskasta,  Hayden Powell Norjasta ja Simon Millerd Kanadasta. Pasuunarivistön muodostivat Christine Carlsson Ruotsi, Patrick Kenny, Skotlanti, Vid Zgajner Sloveniasta ja saksalaissyntyinen, nykyisin Hollannissa asuva Juliane Gralle. Koskettinsoittajana esiintyi Pablo Held Saksasta ja perkussionistina Ivan Tsonkov Bulgariasta.

 

 

Jaa tämä Twitter Myspace Digg Yahoo Netvouz Spurl Googlize this Blinklist Facebook Tee PDF Tulosta S-posti