Sätkät, sätkät, parrun pätkät
sinisellä Saimaalla seilattiin,
poijat, jätkät, pitkät pätkät,
mukavaa jazzia kuunneltiin...

Mutta ennen sitä, palkittiin tämän vuotiset legendat: saksofonisti Pentti "Pena" Lahti ja basisti Pekka "Pekkis" Sarmanto. Molemmille herroille luovutettiin upeat puiset näköispatsaat muistoksi erittäin mittavasta työsarasta suomalaisessa jazzmaailmassa.

Pentti Lahti (s. 1945), legenda numero 21, saksofoni- ja puhallintaiteilija, joka soitti UMOssa sen perustamisesta 1975 lähtien. Tänä vuonna hän eläköityi tuosta virasta...
Lahdesta ei alunperin pitänyt tulla muusikkoa, mutta veri vain veti alalle. Ei kultalusikka suussa, sillä ensimmäistä Selmer -baritonisaksofonin ostorahoja varten täytyi jakaa lehtiä aamuvarhaisella neljä vuotta. Asiasta tietämättömät opettajat ihmettelivätkin tulevan puhallintaiteilijan uneliaisuutta ja vetämättömyyttä.

Josko leipä ja soitto-oppi ovat olleet muusikon alkutaipaleella tiukassa, kasvoi tästä työläismuusikosta yksi maamme legendaarisimpia soittajia, joka on uransa aikana soittanut useiden maailman huipputähtien kanssa Dizzy Gillespiestä Gil Evansiin.
Lahdella on ollut aina mielenkiinto erilaisiin musiikillisiiin kokeiluihin ja epätavallisiin instrumentteihin, joiden käyttöön vaaditaan teknisen taituruuden lisäksi mielikuvitusta, tyylitajua toisaalta huumoria ja uskallusta...
Lahti on soittanut UMOn lisäksi urallaan mm. Mircea Stan Quintetissa, Eero Koivistoinen Octetissa, Wasama Quartetissa, Ilkka Niemeläinen's Instinetissä sekä Braxton Ensemblessä. Lisäksi hänet tunnetaan yhteistyöstä mm. Jukka Linkolan kanssa, unohtamatta Eero Hämeenniemen Nada -yhtyettä sekä Pepa Päivisen, Seppo Paakkunaisen ja Janne Murron Saxperimenttia...
Tuore-, moderni- ja improvisoitujazz ovatkin olleet lähellä Lahden sydäntä, siitä myös osoituksena tyylisuunnan yksi parhaista suomalaisista festareista, Kerava Jazz, jonka touhuissa hän on ollut mukana.

Pekka Sarmanto (s.1945) "joutui" musiikin pariin kodista, jossa soi ja soitettiin musiikkia. Varsinaisen jazzkipinän hän sai veljensä Heikin, Eero Koivistoisen ja Esa Pethmanin toimesta, jotka vetivät hänet mukanaan jazzlavoille.
Ja se veto onnistui, sillä jo vuonna 1967 hän soitti Helsingin Down Beat Clubilla Ben Websterin ja Dexter Gordonin kaltaisten jazzlegendojen kanssa. Sarmannon pitkään meriittilistalta voidaan myös poimia, että hän on soittourallaan mm. tuurannut Charles Mingusia Belgradissa tai soittanut jamsessioneissa vaikkapa Gil Evansin, Dizzy Gillespien ja Sonny Rollinsin kanssa, puhumattakaan UMOn myötä soitetuista keikoista ulkolaisten huippunimien kanssa.
Sarmanto kuuluu myös UMOn perustajajäseniin. Hän eläköityi orkesterista vuonna 2007. Hänet palkittiin vuonna Suomen Jazzliiton Yrjö-palkinnolla 1978 ja Suomen Big Band Yhdistys muisti häntä Count Basie Mitallilla 2008.

Vastanimetyt nimetyt legendat saivat BB-kadun lavalla puiset, Martti Hietasen veistämät pystit, jonka jälkeen tämän vuotinen legendaorkesteri; Pentti Lahti saksofoni, Pentti Lasanen saksofoni, Olli Ahvenlahti piano, Pekkis Sarmanto basso ja Reiska Laine rummut täytti todella helteisen Koskenpartaan mukavan menevällä jazzilla. Josko musiikki oli erinomaisen maukas, oli todellista legendarääkkäystä soittaa sellaisessa helteessä porottavan auringon alla.

Onneksi illalla oli luvassa, ainakin laivan kannella hieman viileämpiä tunnelmia, kun legendat musisoivat m/s Camillan neljän tunnin iltaristeilyllä Saimaalla.

Täpötäyden laivan ravintolan toisena yhtyeenä kuultiin viehkoa Johanna Iivanaista orkestereineen. Orkesterissa musisoivat hänen kanssaan Susanna Hietala koskettimet ja haitari, Mikko Iivanainen kitara, Jape Karjalainen basso ja Jaska Lukkarinen rummut.

Erinomaisen aistikas ilta pienessä tilassa ja mahtavassa auringonlaskussa Suur-Saimaalla ja saarten sokkeloissa.

Laivan rantauduttua Imatran satamaan ehtivät halukkaat vielä BB-Klubille, jossa musisoi illan viimeisenä bändinä amerikkalainen basisti-laulaja Larry Graham & Graham Central Station. Grahamia pidetään slap -soittotekniikan isänä ja sen hän totisesti osasikin. Mitä muuta hän mahdollisesti osasi jäi arvoitukseksi. BB-klubin äänentoisto päästi herran jytinän ilmoille sellaisella volyymilla, jota Saaren Kake, Söderbergin Aaro ja muut äänivalveutuneet olisivat kuvanneet rikolliseksi toiminnaksi.
Niinpä tuota yhtäläisen turruttavaa tylsää jumputusta oli parempi siirtyä kuuntelemaan muutaman korttelin päähän katukeittiön paistettujen muikkujen ja valkosipulidipin kera..

Onneksi Graham ei ollut kiinnostanut kovinkaan suurta funkkaavaa yleisöä...

 

Blues & Roots keskinkertaisuutta

Illan avauksen suoritti UMO, joka oli iltapäivällä jo esittänyt teatterilla Esko Linnavalli -sävellyskilpailun kappaleet. Nyt oltiin mustissa ja teemana Blues Brothers. Ja homma toimi erinomaisen maukkaasti.

Kun eturiviin tökättiin vielä parivaljakkona laulusolistiksi Sami Pitkämö ja Sami Saari asiaan kuuluvine asusteineen ja mustine laseineen feelis oli kuin aikoinaan elokuvissa... Everybody loves somebody to love... Gimme some lovin..
Kun kaiken tämän makoisan bluesbrothers -kamppeen päälle UMO paahtoi kunnon vanhaa rock'n'rollia oli illan avaus hekumallisen hyvä.

Hyvää odotettiin myös vanhalta ladylta, 71-vuotiaalta Mavis Staplesilta, joka jätti kuitenkin jotenkin valjun maun. Osaamisessa ja yhtyeessä ei sinänsä ollut mitään vikaa, mutta homma oli jollainlailla vaisua tällä erinomaisen ansioutuneella laulajattarella. Soul-, gospel-, r&b-tulkinnat eivät saaneet oikein syttöä aikaan, oma syynsä varmasti aikalaisella telttametelillä. Mutta odotukset tämän sympaattisen ladyn suhteen eivät täysin täyttyneet. Upeaa kuitenkin nähdä hänet lavalla.

Illan viimeisenä pankolle asettui kotimainen Nigh Time Jumpers säestettävinään englantilainen kitaristi Otis Grand ja harpisti-laulaja Sugar Ray Norcia. Tankkaa perusbluesin poljentoa ja muutama räväkämpi irtiotto. takuuvarmaa osaamista, jossa kotimainen taustaorkesteri klaarasi pestinsä mallikkaasti.

IBBF pääsi tavoitteisiinsa

Tämän vuotinen yhdeksänpäiväinen festivaali keräsi järjestäjien mukaan yhteensä 47.000 kävijää ilmais- sekä maksullisiin tapahtumiin. BB-Klubin kokonaiskävijämäärä nousi 10.500 kävijään ja se täytti tapahtumalle asetetut tavoitteet. BB-Klubin nuorisolle suunnattu Rock Energy -ilta oli myyty jo ennakkoon loppuun.

Kokonaisuudessaan Imatra Big Band Festivaalista on muodostunut monitahoinen musiikkitapahtuma, jossa BB-Klubin eri illat on teemoitettu tyylisuuntien mukaisesti, kuten rock, nostalgia rock/pop, iskelmä, laulu, swing & big band, funk, blues & roots, groove...

Ilmaissoitoissa BB-kadulla on enemmän keskitytty jazzahtavaan ja big band -musiikkiin. Lisämausteensa antavat mm. m/s Camillan musiikkiristeilyt Saimaalla.

Ensi vuonna on Imatra Big Band Festivalin 30. juhlavuosi. Tapahtuman valmistelut aloitetaan jo loppukesällä ja juhlavuotta varten niin oheistapahtumia kuin artistien valintaan panostetaan järjestäjien mukaan entistä enemmän.

Toivottavasti juhlan kunniaksi löytyy myös BB-Klubille jonkinlainen ilmastointi, sillä tunnelma siellä oli välillä turhankin hikinen. Samoin olisi hienoa, jos pöytiin ilmestyisi ainakin tiettyinä konsertti-iltoina ohjeet, joissa pyydettäisiin hiljaisuutta esitysten ajaksi. Se olisi kohteliasta myös esiintyjille, mutta ilmeisen vaikea toteuttaa...

Menestystä juhlavuodelle ja tulevaisuuteen!

 

 

 

 

 

Jaa tämä Twitter Myspace Digg Yahoo Netvouz Spurl Googlize this Blinklist Facebook Tee PDF Tulosta S-posti