Jazzkitaristi Kari Antila on lähtöisin Laitilasta. Hän aloitti nuorena poikana klassisella pianonsoitolla, mutta siirtyi 12 vuotiaana kitaran pariin, mistä sitten tuli hänen pääsoittimensa. Antila on asunut jo vuodesta 2003 alkaen Belgiassa, missä hän on ehkä tunnetumpi kuin kotimaassaan.

Pääasiassa Kari on itseoppinut kitaristi, mutta aloitti myöhemmin, 23-vuotiaana, opinnot, joita hän jatkoi Belgiassa mm. Philip Catherinen opissa ja valmistui vuonna 2006 Royal Conservatory of Gentistä jazzmusiikin maisteriksi.

Tämän jälkeen hän on käynyt useita

mestarikursseja, joissa
opettajana on ollut mm.Jim Hall.

Tenorisaksofonisti Andy Declerckin kanssa tehty yhteistyö on tuottanut tulosta. Keikkaa on riittänyt Keski-Euroopassa. Heidän nimeään kantava Group on myös tehnyt ensilevyn "1000 Miles Away" keväällä 2007. Levyn sisältö on hyvin perinteitä kunnioittavaa perusrehellistä jazzia ja on saanut hyvän vastaanoton jazzpiireissä Euroopassa.

Antila oli Porissa kaksi vuotta sitten Andyn kanssa, mutta tällä kertaa täysin suomalaisella kokoonpanolla. Suomen tämän hetken merkittävimpiin soittajiin omilla alueillaan lukeutuvat Manuel Dunkel saksofoni, Tuure Koski basso ja  Jaska Lukkarinen rummut eivät suuria esittelyjä kaipaa.

Eilinen konsertti Klubi-Garden terassilla sisälsi pääsääntöisesti Antilan omia sävellyksiä, modernia mainstream jazzia pääpiirteittäin. Esitys oli joustavasti ja vaivattomasti etenevää, vankkaa ja dynaamista nykyjazzia. Perinteinen jazzkitaran svengi oli tarttuvaa ja hyvin yleisöystävällistä. Klubin ulkoterassi oli lähes täysi, mutta osa yleisöstä oli tullut paikalle ilmeisesti vain pitämään hauskaa lomatunnelmissa, sillä hirveä taustamelu vaikeutti osittain jopa kuulutusten kuuntelua lähes eturivissä. Ohjelmisto sisälsi pääasiassa Karin omaa sävellystuotantoa, mutta mukaan mahtui myös ainakin yksi cover standardi. Kuulimme mm. "Belgian Exercise N:o 1" , millä oli hyvä aloittaa, sillä tämä oli Karin ensimmäinen sävellystyö, "Bossa Chianti" ja "Nuts of the Night".

 

Jussi Paavola huiluineen tulkitsemassa yksinäisyyttä

Jussi Paavolan tie on vienyt Pariisiin

Kun muutama kuukausi sitten Jussi Paavola Paris Quintetin "Do it and finish" jazzalbumi julkaistiin, moni varmaan ihmetteli kuka ihmeen Jussi Paavola. Noin viidentoista vuoden iässä alttosaksofonin soitolla aloittanut Jussi Paavola harjoitteli muutamia vuosia ja soitteli sen jälkeen Helsingissä paikallisissa yhtyeissä. Päätettyään koulun hän keskittyi perusteellisesti musiikin teorian ja improvisaation opiskeluun. Hän aloitti Pop & Jazz Konservatorissa Helsingissä opiskelun 2001 ja on siitä lähtien ollut kokopäivätoimisena musiikin tekijänä. Hänet piti kiireisenä myös musiikkitilaisuuksien järjestäminen ja sovituksien tekeminen The Finnish Horns yhtyeelle.

Perehtyminen perinpohjaisesti musiikin saloihin vei hänet ensin opiskeluaikoina Karibian maisemiin. Siellä hänelle avautui mahdollisuus tehdä opintomatka Dominicalle. Kontaktit lisääntyivät sikälaisiin muusikoihin, joilla puolestaan oli yhteyksiä Ranskaan. Pariisi kiinnosti häntä erityisesti, sillä sitä pidetään eurooppalaisen jazzin keskuksena. Avomielisenä ja laaja-alaisena eri rytmimusiikin alueiden asiantuntijana, joka seikkailee eri musiikinlajien parissa ilman raja-aitoja ja hänen on ollut helppo luoda kontakteja. Hän vietti vaihto-oppilaana pitemmän aikaa välillä Gentissä, missä hän oli paljon yhteistyössä Kari Antilan kanssa. Tämän jälkeen onkin vuosia vierähtänyt Pariisissa, missä Paavola on tehnyt nousevaa uraa eikä häntä ole siksi paljon nähty ja kuultu kotimaassaan.

Debyyttialbumin julkaisun jälkeen hän on nyt kiertueella monikansallisen yhtyeensä kanssa Suomessa. Maanantai-iltana hänen nimeään kantava monikansallinen yhtyeensä esiintyi ensimmäistä kertaa Pori Jazzeilla Klubi-Garden lavalla. Hän kertoi olevansa hyvin otettu, että pääsi tänne soittamaan, se oli tärkeätä hänelle. Mukana yhtyeessä, saksofonisti ja huilisti Paavolan lisäksi, soittavat ranskalaiset kontrabasisti Nicholas Moreaux, kosketinsoittaja Tony Paeleman, Pariisissa asuva saksalainen rumpali Andreas Neubauer sekä Janne Toivonen, trumpetti.

Nuori energinen yhtye soitti hienon hienoa, vaihtelevaa nykyaikaista hyvin svengaavaa jazzia. Kappaleet olivat enimmäkseen Paavolan omia sävellyksiä ja monet niistä olivat uudelta uunituoreelta albumilta. "No Answer" kertoo siitä, kuinka nuorella miehellä tulee kaikenlaista mieleen, joihin tarvittaisiin vastaus. "Loneliness And Me" kertoo yksinäisyydessä ja kappale kulki hieman haikeammissa tunnelmissa. "Pionivalssi" ja "Traces From Different Places" seurasivat ja väliin mahtui myös yksi basisti Nicholas Moreauxin kappale "Nous Nosotros". Albumin nimikkokappale "Do It And Finish It" puolestaan antaa ohjeen, että asiat pitää saada järjestykseen, ryhtyä toimeen ja saada päätökseen.

Ohjelman mukaan yhtye esiintyy vielä tänään illalla klo 20.00 Philipsin lavalla, joten siellä on toisen kerran mahdollisuus kuulla Paavolan rehevää ja monipuolista ilmaisuvoimaa Porissa.

Jaa tämä Twitter Myspace Digg Yahoo Netvouz Spurl Googlize this Blinklist Facebook Tee PDF Tulosta S-posti