Viisi vailla kaksitoista tänään keskipäivällä aloitti iso oktetti todellisia "pelimiehiä" Philips lavalla hurjan jammailun standardeja soitellen. Jyrki Kangas ilmoitti, että sitten voidaan soitella yli yhden, kun aloitetaan hieman etuajassa.

Aurinkolaseihin sonnustautuneet soittajat olivat eturivissä, mutta rumpaleilla ei laseja ollut ja siksi heidät oli siirrettävä taka-alalle, totesi Jyrki vielä.

Lavalla kohtasivat eri sukupolvet. "Ikinuoret" Ted Curson, Reiska Laine ja Jyrki Kangas. "Keskivahvat" Zhenia Gimer, Jari Perkiömäki ja Paavo Carey, jonka äiti on syntyjään suomalainen ja kotoisin Helsingistä. Paavo on kasvanut New Yorkissa ja tullut nyt käymään Suomessa tapaamassa kymmeniä sukulaisiaan, joita hän ei ollut koskaan aikaisemmin tavannut. Ted on soittanut hänen isänsä kanssa

menneisyydessä. Nuoruutta edustivat baritonisaksofonisti Ville Vannemaa ja toinen rumpali Gregg Bufford.

Kova ryhmä soittajia, jossa oli neljä puhaltajaa, kaksi rumpalia, piano ja basso, pureutuivat syvälle jazzin perinteisiin, traditionaalisiin standardeihin, joiden soittaminen aloitettiin kaikkien tuntemalla kappaleella "Bye Bye Black Bird". "Just A Gigolo","Moanin'", "Georgia on My Mind" ja "Watermelon Man" muun muassa seurasivat toisiaan.

Soittajilla oli mahdoton "draivi" päällä.

Raatihuoneen mäki oli täynnä kuuntelijoita, joiden aika meni kuin siivillä kuunnellessa sitä mahtavaa pauhua. Soolot seurasivat jämäkästi toisiaan ja kaksi rumpalia yhdessä takoivat valtavan rytmipohjan puhaltajien raivoisille irtiotoille. Tämä kokoonpano soitti ensi kertaa yhdessä, mutta ammattimiehet osaavat homman. Heidän mahtavan hieno iltapäivä puhde sai aikaan eteerisen jazzelämyksen, jonka ansiosta yleisö saattoi laskeutua hyvillä mielin jazzkadulle seuraaviin rientoihin.

 

 

Jaa tämä Twitter Myspace Digg Yahoo Netvouz Spurl Googlize this Blinklist Facebook Tee PDF Tulosta S-posti