Randy Brecker tunnetaan eritoten sähköisen funk- ja fuusiojazz edustajana. Hänet on hyvä muistaa kuitenkin myös yhteistyöstä edesmenneen veljensä Michaelin kanssa Brecker Brothers kokoonpanosta. Veljekset vierailivat kahdesti yhdessä Porissa aikaisemmin 1980 ja 2001.

Silloin soitettiin hyvinkin peruspitoista "jaskaa". Randy on myös big band muusikko ollen aikoinaan Thad Jones / Mel Lewis ja Clark Terryn isoissa orkestereissa. Tänä vuonna on ilmestynyt levy, missä Randy soittaa vierailevana solistina Tanskan Radion Big Bandissä. Porissa hän vieraili viimeksi 2008 Metro Special Edition yhtyeen johtajana. Hän on siis varsin tuttu artisti aikaisemmilta vuosilta Porin maisemissa.

Jazzin harrastajat varmasti tuntevat Bill Evansin nimeltä ja mieleen tulee ensimmäiseksi todennäköisesti vuonna 1980 kuollut pianisti Bill Evans. Saksofonisti Bill Evans ei ole niinkään tuttu, vaikka hän on soittanut 1980-luvun alussa paluun tehneen Miles Davisin kanssa lähes koko vuosikymmenen pienellä Combo kokoonpanolla ja levytti mm. useamman albumin Davisin kanssa. Häntä ei ole liiemmin Suomessa kuultu, mutta vierailut näyttävät sattuvan nyt samalle vuodelle. Evans oli nimittäin maaliskuun alussa UMO:n Monk-konsertissa solistivieraana. Sitä ennen hän on soittanut Suomessa kaiketi vuonna 1987. Bluegrass on ollut hänen tavaramerkkinsä, amerikkalainen juurimusiikki, minkä perinteet lepäävät pitkälti Brittein Saarten ja Irlannin maahan aikoinaan muuttaneiden siirtolaisten kansanmusiikissa. Sieltä Soulbop yhtye ammentaa myös musiikillisen perustansa. Kun tähän sekoitetaan perusjazzia ja funkyn rytkettä, niin etukäteen ajatellen luvassa oli varsin mukaansatempaavaa musiikkia.

Breckerin ja Evansin johtama Soulbop on toiminut seitsemisen vuotta hyvällä menestyksellä. Yhtye kierrättää soittajia kaiken aikaa, pyrkien näin löytämään perus funkjazz pohjalle uutta näköalaa ja näin pitää esityksissä tuoreutta yllä. Nyt meneillään olevalla kierroksella heidän mukanaan on rytmiryhmänä trio Medeski, Martin & Wood. Tämä kolmikko on vieraillut Porissa aikaisemmin vuonna 1998 ja yhtyeen kosketinsoittaja John Medeski oli viimeksi Kirjuriluodon Areenalla 2007 John Scofieldin kanssa. Silloisesta The Johns duosta jäi silloin kaikin puolin valju kuva, sillä herrat tuntuivat soittelevan vain omaksi huvikseen, he olivat tavallaan "omissa jameissaan". Trion täydentävät William Martin, rummut ja Christopher Wood, basso.

Kirjurinluodon avajaispäivän jazzosuudesta vastasi tavallaan siis jonkinasteinen fuusioyhtye, jossa oli kaksi eri kokoonpanoa, joilla kuitenkin oli samansuuntaiset musiikilliset ilmaisutavat. Yhtye räväytteli tukevan vahvaa syvältä maan sisältä esille tulevaa jazzia ytimekkäästi. Funk ja blues soundit antoivat makoisat lisukkeet hyvälle soitolle. Medeski, Martin & Wood trio luotasi siinä suhteessa vallan mainiosti Soulbopin musiikilliseen ajatusmaailmaan. Evans itse sanoi, että maailma on täytetty tylsällä musiikilla. Sitä ei tarvita yhtään lisää. Soulbopin tarkoitus on tehdä päinvastoin. Me pyrimme tekemään jazzmusiikista ja musiikista ylipäätänsä mahdollisimman jännittävää, menevää, mutta samalla perinnettä kunnioittavaa.

Siinä he onnistuivat mielestäni erinomaisesti. Yhtye oli löytänyt yhdessä uusia hienoja äänialueita. Esitys oli osittain jopa hienostunutta, harmonista ja hyvin eteenpäin vievää, svengaavaa, missä improvisaation osaaminen ja toteuttaminen oli voimaperäistä ja dynaamista. Ennen kaikkea siinä seikkailtiin laajasti eri musiikin alueilla, perusperinteinen jazz sai mukaansa hieman hip-hopin ja reggaen tapaista sekoitusta, mutta funk soundi tuli kuitenkin päällimmäisenä esille. Se riipaisi syvältä kuin karhunkämmen työntyen kuin kaivinkone maaperään välillä suorastaan repivästi ja karskin räväkästi. Esitys oli kaikin puolin varsin maittavaa kuunneltavaa ja tuntui yleisesti siltä, että yleisö eli vauhdikkaasti mukana.

 

Jaa tämä Twitter Myspace Digg Yahoo Netvouz Spurl Googlize this Blinklist Facebook Tee PDF Tulosta S-posti