Pois lukien Bournen ja Vigrouxin tuottama elektroninen ilmaisu Porin Teatterin pienellä lavalla liikuttiin kauniin akustisen soiton ilmapiirissä. Ultran toisena päivänä teemana olivat "kamarimusiikkimaiset seikkailut". Herkän tunteelliset ja hiljaiset esitykset veivät kuulijat sananmukaisesti "unten maille".

Pienen lavan katsomo oli tupaten täynnä, mikä oli varmasti järjestäjille mieleen ja samalla osoittaa sen, että hieman erikoisemmalla, muusta massasta erottuvalla, musiikilla on myös oma kuulijakuntansa ja harrastajapiirinsä.

Barry Guy ja Maya Homburger ovat pariskunta, jotka ovat tehneet yhdessä musiikillista yhteistyötä jo yli 20 vuotta. Maya soittaa vanhoja suonikielistä barokki viuluja instrumenttinaan.  Maya on lähtöisin Sveitsistä, mutta muutti Englantiin jo vuonna 1986 soittaen monissa kokoonpanoissa ja johtaen omaa Trio Virtuoso nimistä yhtyettä. Hän on etupäässä kamarimusiikin soittaja esiintyen myös soolotaiteilijana ja hän johtaa myös London Jazz Composers Orchestraa, jonka perustaja basisti Barry Guy on.  Barry on keskittynyt enimmäkseen luovaan jazz improvisointiin ja säveltämiseen.

Barry ja Maya esiintyvät yleensä kaksistaan duona, mutta eilen mukana oli suomalainen perkussionisti Janne Tuomi, joka kulkee musiikin alueella myös hyvin laajasti.  Hänellä on vahva klassinen pohjakoulutus, mutta rajat ovat häälyviä, joten hän on ollut mukana monissa eri musiikin lajiin liittyvissä yhteyksissä. Hän tekee musiikkia sinfoniaorkestereille ja soittaa samalla myös erilaisissa bändeissä, joten vapaa luova ilmaisutapa avant-hengessä ei ole hänelle täysin vierasta. Hän on soittanut mm. johtaviin avantgardisteihin kuuluvan John Zornin kanssa.

Yhtye venytti vankan ammattimaisesti musiikillisia raja-aitoja, kuitenkin pysytellen enimmäkseen kamarimusiikkimaisessa jazzilmaisussa. Esityksen kohokohta oli Guyn bassosoolo esitys, "vihellyksiä viidessä osassa", joka oli omistettu avantgarde kirjailija / runoilija Samuel Beckettin muistolle. Tässä osittain improvisoidusti läpiviedyssä osuudessa Barry vedätteli bassoa ilmeikkäästi ja näyttävästi myös visuaalisesti ajatellen, käyttäen tehokeinoina erilaisia keppejä, rumpupalikoita, huopapalikoita jousien lisäksi. Harvoin näkee tämän kaltaista bassotyöskentelyä.

The New Songs oli tuntematon monikansallinen kokoonpano, josta vain ranskalainen pianisti Eve Risser oli aikaisemmin tuttu. Hän muodostaa yhdessä japanilaisen Yuko Oshiman kanssa Donkey Monkey duo yhtyeen, mikä on esiintynyt mm. Tampereella ja Turussa.  Hän soittaa, muuten ainoana naisena, myös Orchestre National de Jazz (ONJ) isossa orkesterissa ja on mielestäni tässä orkesterissa soittanut vahvasti edukseen preparoidulla pianolla.

The New Songs yhtyeessä toimii laulajana, tai oikeastaan äänitaiteilijana, Etiopiasta kotoisin oleva ruotsalainen Sofia Jernberg. Hän vastasi pääosin myös yhtyeen musiikillisesta sisällöstä, mutta mukana oli myös pari Even sävellystä. Akustisin kitaroin mukana soittivat norjalainen Kim Myhr ja ruotsalainen David Stackenäs.

Yhtyeen musiikki oli äärettömän hiljaista ja taiteellista, herkkää ja haurasta.  Tuntui siltä, että yksi pieni kolahdus voisi murentaa sen käsiin. Se vei kuulijan suoraan utuiseen unimaailmaan. Harvoin kuulee näin suurta keskittymistä vaativaa musiikkia. Mutta löytyi siitä välillä jonkinlaisia ulostuloteitä, herätteitä, mitkä saivat kuulijan palaamaan arkiseen todellisuuteen. Omalla erikoisella ja kummallisella tavallaan tämä esitys liikkui jossain musiikillisen taiteen alueella.

 

Jaa tämä Twitter Myspace Digg Yahoo Netvouz Spurl Googlize this Blinklist Facebook Tee PDF Tulosta S-posti