RöD / BLå on tuottaja Pekka Tuppuraisen kokoonpano, missä elektroniikka rypistetään voimalla sisään akustisten soittimien rinnalle. Yhtye keikkailee harvoin, mutta esitykset ovat sitäkin voimallisimpia silloin, kun yhtye nähdään tositoimissa.

 

Akustisten soittimien kanssa yhtyeessä häärivät nuoren polven "freefonistikunkku" Mikko Innanen yhdessä monista samanlaisista yhteyksistä tuttu "kapulataiteilija" Joonas Riippa ja pianovirtuoosi Aki Rissanen, joka hallitsee myös free-esityksien metkut. Yhtyeessä on myös ruotsalainen trumpetisti Magnus Broo. Tuppuraisen ohella sähköisestä ilmapiiristä pitää huolen analogisella syntetisaattorilla Jori Hulkkonen.

Yhtye soittelee pääsääntöisesti "niitä näitä", mitä nyt mieleen juolahtaa. Tavallisia soittimia käytetään häpeämättömästi ja ennalta arvaamattomasti tavalla, mikä ei jätä kompromisseja, vaan se lähtee ja tulee lujasti raakana miten nyt sattuu osumaan, hauskasti ja ratkiriemukkaan huumorin sävyttämänä. Leikkikalupillit, naksuttimet, putken pätkät, kepit ja vispilät, kaljatölkit, "höröhörötööttärit" saivat kyytiä esityksen aikana. "Töötti" oli reilua, tuskatonta, mukavan iloista, härnäävää, kiusoittelevaa, rajoja hakevaa. Näin se toimii, kun uskotaan tekemisen voimaan.

Alussa kuultiin David Bowieta ja lopuksi vissiin Brian Enoa, niitäkin tietenkin omin maustein käsiteltynä. Välillä mentiin villisti nuottien mukaan tai nuottien vierestä, miten parhaaksi nähtiin. Ei emmitty tulevaa, vaan uskaliaasti virnistellen eteenpäin. Akti oli varmasti yllättävää ainakin niille, jotka eivät ennen näitä "riivareita" olleet kuulleet. Tämä oli avantgardistista seikkailua musiikin ympärillä tavalla, mikä ei jättänyt kylmäksi. Kujeilijat Mikko ja Joonas ovat olleet parina monessa vastaavanlaisessa projektissa, mutta Akin ja Magnuksen tyyni älyllisyys luonnistui maukkaasti mukaan leikkisään rientoon.

Paul Brousseaun ruudikasta tahdin syöttöä

KoLKHöZe PRiNTaNiuM  jazz-rockin valtapyörteessä

Ultra musiikki sessioiden kolmannen ja viimeinen päivä päätettiin aamuyön tunneilla raivoisaan jazz-rockiin, mistä huolehti ensi kertaa Suomessa vierailulla ollut , "kevätkolhoosin kolkkapojat", Ranskan ehtymättömästä freen ja avantgarde jazzin sisäpiiristä.  Kosketinsoittajajohdatteli kuulijat erittäin sähköisellä kvintetillään jazz-rockin maailmaan. Hänellä on oma tapansa toimia ja kulkea omia polkujaan.

 

Yhtyeen kitaristina tavallisesti toimivan Maxime Delpierren korvasi tällä kertaa monet kerrat Suomessa vieraillut Marc Ducret, jolla on erittäin omintakeinen tapa käyttää ja siirrellä sormiaan kitaran otelaudalla. Jälki oli taas kerran myös erikoista, mustanpuhuvaa ja terävää, osittain jopa raakaa.  Jean-Philippe Morel heilui basson varressa kuin heinähangolla heiniä seipäille nosteleva maamies kesäisellä pellolla, vauhdikkaan voimallisesti, räävittömästi.

Hugues Mayot ja jazzin valovoimaa

Philippe Gleizes seurasi tunnontarkasti rumpujen takana Brousseaun ohjailuja ja takoi silmittömällä vimmalla tahdituksen. Hugues Mayot irrotteli "saksipiipun" äänialat muiden väliin sopivasti höystäen.

Meno oli armottoman kovaa myös volyymin suhteen ja korvatulpat olivat tällä kertaa tarpeen ainakin eturivissä. Kotiin vietävänä oli pääkopallinen jytinää, vai olisiko se ollut sitä kuuluisaa jytkyä. Mutta uni voitti kolmen aikaan kaikesta huolimatta, ja hyvä niin, sillä sunnuntai oli jo alkanut ja viikon putki on päättymässä todelliseen jazzin esillemarssiin Areenan lavalla.

 

Jaa tämä Twitter Myspace Digg Yahoo Netvouz Spurl Googlize this Blinklist Facebook Tee PDF Tulosta S-posti