Elokuun ensimmäinen viikonloppu tarjosi Turun Samppalinnan maauimalassa 6.-7.8.2011 erilaisen festivaalitapahtuman. Musiikin monitoimimies Teho Majamäen ideasta syntynyt tapahtuma juontaa juurensa vuoteen 1999.

DBTL oli ensimmäisen Alkumeri performanssin paikka. Silloin idean synnyttäneet Teho ja Kasimir Koistinen pohtivat äänen vaikutusta ihmisen mieleen, psyykkeeseen ja kehoon vesielementin yhteydessä ja loihtivat 14-tuntisen spektaakkelin Samppalinnaan.

Erikoislaatuisuus jäi itämään ja synnytti uuden Alkumeren Turun kulttuurivuoden tapahtumaksi. Myös tällä kerralla maauimalassa veden alaiset kaiuttimet loivat vedessä olijoille oman värähtelynsä.

- Homma lähti vähän lapasesta, kuittaa Teho omaa osuuttaan tapahtumassa. Alun perin ei ollut tarkoitus itse soittaa niin paljon täällä. Moni vaan pyysi minua mukaan omaan settiinsä, kavereita kun ollaan.

Hänet nähtiin usean kokoonpanon mukana lavalla, eli mies oli tosi kiireinen. Mainitsi kyllä ehtineensä nukkuakin, vaikka venäläissyntyinen Jenia Lupich väitti leikkimielisesti heidän harjoitelleen läpi yön yhteistä osuuttaan paikan päällä.

Lähiaikana Tehoa työllistää tekeillä oleva levy Ulla Pirttijärven kanssa. Samppalinnassa ensimmäisellä yhteiskeikalla Ulla loihti saamelaisena pohjoisen värinää sunnuntaipäivään. Myöhäisillan antina Teho ja Tapani Rinne latasivat pimenevään iltaan Intian temppelimusiikkia, juuri julkaistulta "Inside the temple" cd:ltä. Tietokoneelle ladatut kaiut mukailivat temppelin äänimaailmaa.

 

Musiikillisen annin lauantaina aloittivat Severi Pyysalo ja Niklas Winter. Vibrafoni ja kitara värittivät ympäristöön rauhallista "vesitunnelmaa", lähes meditaatiomaista otosta. Winterin kanssa funkkia, jopa kirkkomusiikkia soittava Pyysalo kommentoi lauantain esityksen olleen jotain, mitä ei ole koskaan aiemmin tehnyt. - Vesimusaa, ainutlaatuinen kokemus, hämmentyneen oloinen Pyysalo pohdiskeli.

- Sain juuri tilaustyönä tehdyn pianokonserton valmiiksi, Pyysalo kertoo huojentuneena. Teos saa ensi-iltansa Logomossa Turussa joulukuussa. Sunnuntai-iltana Kauko Röyhkän kanssa esiintynyt jazzmusiikin konkari kertoi tavanneensa Röyhkän muutama vuosi sitten kuppilassa Turussa ja silloin syntyi ajatus yhteistyöstä. Uusia sävellyksiäkin on tämä kohtaaminen poikinut, vaikka ohjelmisto viikonloppuna oli pääosin Röyhkän aiempaa tuotantoa.

 

Rennon oloinen Rinne

Klarinetisti Tapani Rinne soitti kokoonpanonsa iXt (Iro Haarla, Tuomas Norvio, Rinne) kanssa lauantaina. Alkumeri-orkesterilla (Liisi Uusitalo, viulu, Pauliina Rahiala, viulu, Niina Parkkonen, alttoviulu, Martta Valkeus, sello) täydennetty kombinaatio aloitti osuutensa kaihoisalla, osittain lempeän surumielisiäkin sävyjä sisältäneellä setillä. Vahvistuva sydämen sykemäinen rytmi toi mieleen luopumisen jälkeisen uudelleensyntymisen, kuin tuhkasta nousisi uutta, ennen näkemätöntä. Musiikillisesti mystisemmän osion esittivät lopuksi kahden jääneet Rinne ja Haarla.

Satakunnassa, Porissa syntynyt Rinne valotti musiikillisen uransa alkuvaiheita.
- Olin vähän ihastunut naapurin tyttöön, ja lähdin hänen perässään musiikkiopistoon soittamaan 6-vuotiaana nokkahuilua. Jonkin ajan kuluttua tutustuin klarinettiin. Kiinnostus soittamiseen alkoi herätä vähitellen. Soitin Pori Big Bandissä, ja myöhemmin vuonna 1988 perustin oman bändin. Opiskelua Sibelius-Akatemiassa ja Edvard Vesalan workshopeissa, muistelee Rinne taivaltaan.

Intiaan suuntautunut levyntekomatka Majamäen kanssa oli Rinteelle ensimmäinen Intia-kokemus ja matkalla hän kokikin jonkinlaisen kulttuurishokin.
- En kokenut valaistumista, siellä tosin uskonto on mukana kaikessa, hän kertoo. Meditointia sanan perinteisessä merkityksessä en harrasta, minulla on kyllä halu olla välillä yksin. Se on sitten jonkinlaista tietoisena olemista myös. Kuten vaikkapa avantouinti ja puiden sahaaminen.

Sävellystyötä vauhdittavat tilaustyöt, joita Rinteeltä tilataan vaikka elokuviin tai dokumentteihin. Se työ on istumista ja tekemistä. Joskus asiat tapahtuvat toisin.
- Pari viikkoa sitten heräsin, ja uusi sävelkuvio soi päässäni. Se piti heti kirjata ylös, mainitsee Rinne.
Rinneradiokin on taas aktivoitumassa, hän muistuttaa lopuksi ja sanoo, ettei voi kauheasti miettiä nykymusiikkiteollisuuden tilaa, ettei ahdistus iske. Omaa sieluaan ei ole tarvinnut myydä. Musiikkia on aina ollut ja tulee aina olemaan.

 

Haarlan sovituksia Alkumeressä

Pianisti, harpisti ja säveltäjä Iro Haarla sävelsi Alkumeren syntyä ja sfäärejä kuvailevan neliosaisen teoksen tapahtumaan. Lisäksi hän vastasi sovituksista Emma Salokoskelle, Anna Puulle ja Tapani Rinteelle.
- Sovitukset ovat käsityötä, otan huomioon artistin, valottaa Haarla tekemistään.

Oman uransa aikoinaan sivuun pistänyt Haarla kertoi silloisen aviomiehensä Vesalan olleen perheen ykköstähti.
- Kaksi säveltäjää saman katon alla ei toimi kovin hyvin, hän muisteli ja kertoi, ettei aika riittänyt oman klassisen uran jatkamiseen. Se ei ollut uhrautumista, opin paljon edesmenneeltä mieheltäni nykyjatsista ja vapaan jatsin käsitteestä.
Hänen kuoltuaan, pohdin jopa musiikin tekemisen lopettamista. Suljin yhden oven ja elän nyt tavallaan uutta elämää. Olo on kuin tuhkasta nousseella, uudestisyntyneellä.

- Ilman apurahoja ei tätä kaikkea pystyisi toteuttamaan, toteaa Haarla kiitollisena. Hänelle on myönnetty mm. Valtion säveltaidetoimikunnan myöntämä apuraha ensi vuodelle.
Voimavaroikseen arjessa hän mainitsee läheisensä, nykyisen miehensä, lapset ja luonnon. Tervakoski on hyvä paikka asua.

- En ole mitenkään työorientoitunut, elämässä on oltava muutakin. Tosin silloin kun sävellän, teen sitä sataprosenttisesti, hän muistuttaa.

Sataprosenttista läsnäoloa oli tarjolla myös Haarlan sekstetin lauantai-illan setissä.

Jarmo Saaren Trubamolli

Alkumeri-festivaalin "huippumarginaalinimusiikin festariksi" nimennyt Jarmo Saari kitaroineen esiintyi sunnuntaina yhdessä harpisti Laura Hynnisen kanssa. Yllätys, yllätys, lavalla musisoi heidän kanssaan myös Teho Majamäki.

Tunnelmat vaihtelivat suomalaiskansallisesta, Aulikki Oksasen runoon tehdystä sävellyksestä " Missä armaani viipyy" brasilialaisetnojazzfolkin kautta madridilaisessa puistossa syntyneeseen, flamencorytmiseen kappaleeseen "Vuokralle tarjotaan."

- Sävellyksiä syntyy vaikka laiturin nokassa, innostuu Saari ja kuvailee itseänsä kitaristi-säveltäjäksi, multi-instrumentalistiksi.

Hänen urakkansa jatkui vielä Emma Salokosken kanssa.

 

 

Jaa tämä Twitter Myspace Digg Yahoo Netvouz Spurl Googlize this Blinklist Facebook Tee PDF Tulosta S-posti