Lahden Jazztorin rakentajat olivat rohkeita. Festivaalin päätöspäivä, maanantai-ilta, maksullinen tilaisuus, keikka alkaa kello 17.00, ja mitä ihmettä teltta oli lähes täynnä yleisöä, joka keskittyi kuuntelemaan bändiä. Rohkea veto, joka onnistui. Tälläisiä jazzfestivaalin konserttien tulisi olla.

Jutun otsikkona olisi voinut olla myös "Mestarit lavalla", mutta se tuntui vähän liian tutulta, en vain muista, olisiko ollut peräti oma juttu.

Ohjelmassa luki Erik Lindström Dream Team, ja sitä saatiin mitä järjestäjät olivat tilanneet. Ekin lisäksi Pentti Lasanen, Pekka

Toivanen, Seppo Hovi, Erkki Liikanen ja Wade Mikkola, "me ollaan mestareita kaikki, ainakin oman yhtyeemme kapellimestareita". Laulusolistin minkin nahkaista viittaa hartioilleen sovitteli Kristiina Lanki.

Erik Lindström keikkailee harvakseltaan, mutta on edelleen partaveitsen terävässä kunnossa, oli kyse soitosta tai kuulutuksista. Mestarin arvoa korosti hienosti panama-hattu ja punaiset mallettien päät. Soittokumppaneista Pentti oli aloittanut yhteistyön vuonna 1959 Pohjoismaiden Sähkössä (aikansa merkittävä levy-yhtiö) ja Erkki ollessaan 16-vuotias (siis alaikäinen). Muut soittajat ovat tuoreempia tuttavuuksia. Erik itse on täyttänyt

89 vuotta ja ensi vuonna ovatkin sitten juhlavuosi.

Alkuverryttelynä toimi All The Things You Are, ja soolo kiersi ringissä. Yli tunnin setti sisälsi hienoja biisejä. Pentin Aurinko Ei Koskaan Laskenut, Erkki harjoittiVispilänkauppaa, Pekka murehti siitä, että on Aivan liian vähän aikaa. Jostain muistojen arkusta oli myös kaivettu Helge Pahlmanin sävellys Kukkaisswingiä.

Haluaisin sanoa muutaman sana Cole Porterista, siispä sanon. Cole Porter syntyi 9.6.1891 ja sai etunimensä äitinsä sukunimestä (Kate Cole) ja

sukunimensä isältään (Sam Porter). Vuonna 2004 tehtiin Cole Porterin elämästä elokuva De-Lovely, ja sen naispääosaa esitti Sheryl Crow. Elokuvassa on Porterin tutut kappaleet saaneet uutta ilmettä. Dream Teamin laulusolisti Kristiina Lanki oli tykästynyt elokuvaan ja varsinkin ikivihreään Begin The Beguine. Duuribiisistä on tehty molliversio, miettikää vähän. Jos ette usko kurkatkaa juutuubista. Erik innostui asiasta ja Pentti kirjoitti arrin. Hienoja miehiä noi Lindström ja Porter.

Toinen setti venyi, vaikka Erik perusteli lopetusta mm. "nyt on jo nukkumamenoaika mennyt ohi" ja "tuolla teltan ulkopuolella on bändejä

odottamassa vuoroaan".

Kun suomalainen jazzyleisö nousee seisomaan kunnioittaakseen artisteja, niin eihän siinä mikään auta. Illan viimeinen ylimääräinen oli kornetisti Nat Adderleyn sävellysMinha Saudade, biisi jossa jokaisen mestarin omin osaaminen pääsi loistavasti esiin.

Kiitos Lahti rohkeudesta, äänentoistosta ja yleisön käytöksestä 15.8.2011.

 

Jaa tämä Twitter Myspace Digg Yahoo Netvouz Spurl Googlize this Blinklist Facebook Tee PDF Tulosta S-posti