Kuudennen kerran järjestetty TUMfest tarjosi tänä vuonna Savoy-teatterin konnserttiensa huipennukseksi massiivisen 22-henkisen TUMO-orkesterin, jota johti aiemmilla TUMfesteilla pariin kertaan ennenkin nähty trumpetisti Wadada Leo Smith.

Soittimistoltaan orkesteri oli varsin erikoislaatuinen, sillä kolmen puupuhaltajan ja viiden vaskisoittajan ohella mukana oli kuusi jousisoittajaa, kolme rumpalia, kaksi kitaristia, harpisti, haitaristi ja pianisti.
Soittajina oli monien TUMin vakiokaartin soittajien (Juhani Aaltonen, Mikko Innanen, Verneri Pohjola, Iro Haarla, Ulf Krokfors, Veli Kujala, Kalle Kalima jne.) lisäksi myös ulkomaisia vahvistuksia. basisti John Lindberg (USA), saksofonisti/klarinetisti Fredrik Ljungkvist (SWE) ja rumpali Stefan Pasborg (DEN).  

 

Smithilla on ollut aiemminkin isojen kokoonpanojen projekteja, joissa hän on käyttänyt jokseenkin tavanomaisen big bandin lisäksi erikoisempiakin soitinkoostumuksia. Kuvittelisi, että tuollaisella kokemuksella mies pystyisi työstämään suuren kokoonpanon mahdollisuudet huomioivaa musiikkia. Nyt näet sävellykset etenivät pitkinä ääninä useimmiten jonomaisesti Smithin nostaessa sektion tai solistin vuorotellen kerralla esiin. Kovin rikasta orkesterikudosta tällä menetelmällä ei syntynyt varsinkin kun orkesterin tutti-osuudet tarjosivat etupäässä muutaman äänen iskuja tai vapaata revitystä.

Antoisin reilun puolitoista tuntia kestäneen setin kappaleista oli John Lindbergin soolokappale, jossa taitavasti ja mielikuvituksekkaasti soittanut Lindberg toi selvästi esiin perustelut hänen tuomiselleen Suomeen.

Workshopissa dixiesta freehen
Ennen orkesterin esitystä sen soittajista koottu Helsinki Summit-nimellä esiintynyt sekstetti tarjosi tunnin workshop-tyyppistä musiikkia. Mukana olivat puhaltajina Pohjola, Innanen ja Ljungkvist sekä komppina Seppo Kantonen, Lindberg ja Pasborg, jotka kaikki Pasborgia lukuunottamatta olivat myös kirjoittaneet kappaleen konserttiin.
Tyylikirjo kappaleissa oli melkoinen ääripäinä Verneri Pohjolan dixielandia karrikoivasta Raggin’ with feelingista Lindbergin rajuja free-rypistysjaksoja sisältävään Area 6:een. Solisteista mielenkiintoista oli esimerkiksi verrata tenoria ansiokkaasti soittanutta Ljungkvistia TUMfestin vakiosoittajaan Junnu Aaltosen, joka sooloissaan maalailee levein vedoin horisontaalisesti. Ljungkvis taas tikkasi soolojaan vertikaalisin juoksutuksin.

Esa Helasvuo soolotyössä

Esa Helasvuo on taas täällä!
Lauantain Savoy-konsertin avaajana miellyttävän yllätyksen tarjosi pianisti Esa Helasvuo, jota jazzkuvioissa ei ole nähty melkein neljäänkymmeneen vuoteen miehen siirryttyä jo 70-luvun puolivälissä Sibelius-Akatemiaan opettajaksi. Oma henkilökohtainen soittokokemukseni hänen kanssaan on vieläkin vanhempi, yli 50 vuoden takaa. Tuolloin Esa kävi soittamassa meidän koulussa. Hänen serkkunsa Arska oli basistina ja minä esitin rumpalia.
Eläköidyttyään Helasvuo on aktivoitunut esittävänä taiteilijana ja on jo ehtinyt tehdä vielä ilmestymistä odottavan soololevyn TUMIlle. Savoyssa Helasvuo tarjosi tyylikkäitä näytteitä soolo-osaamisestaan. Mukana oli uuden levyn kappaleiden lisäksi mm. hänen omaa sävellystuotantoaan sekä hienosti rakennettu tulkinta Carlos Gardelin Por una gabeza-tangosta.  Helasvuon verraton valtti on hänen hienostunut pianokosketuksensa, joka tuo herkkyyttä hänen soittoonsa. Kannattaa huomioida hänen keväämmällä luvassa olevat  sooloesiintymiset. 

Vanhat mestarit aina varmoina

Festivaalin avajaispäivän perjantain anti oli täysin kotimainen.

Avaajana oli Heikki Sarmannon ja Juhani Aaltosen duo, joka tarjosi neljä numeroa TUMin äskettäin julkaisemalta tupla-cd:ltä. Sykähdyttävin kappaleista oli setin ainoa vieraskappale, ikivihreä balladi You and the night and the music, jonka Junnu tulkitsi riipaisevan kauniisti jo teemankäsittelystä lähtien. 
Heikin ja Junnun yhteistyö on nyt taas niin hyvässä mallissa, että toivoisi tapahtumajärjestäjien huomioivan näiden kahden mestarin tarjoaman potentiaalin hienon konserttielämyksen tuottamiseen.

Prospekt on mainio viritys
Positiivinen yllätys perjantaina oli pitkän linjan tenoristi/baritonisti Hepa Halmeen Prospekt-kokoonpano, jonka soittajilla on hyvin monenlaiset taustat. Hepa itse on ollut Bullworkerseissa ja Cool Sheiksissa. Trumpetisti Matti Riikosen menneisyydestä löytyy mm. Edward Vesalan Sound and Fury ja pasunisti Ilmari Pohjolalta mm. Ultra Bra ja Gourmet. Yhtyeen ruumpali Affe Forsman taas on soittanut monissa maineikkaissa rockyhtyeissä, mm. Sielun Veljissä, mutta myös Krakataussa. Kitaristit Esa Onttonen ja Arttu Tolonen ovat myös ehtineet tehdä monenlaista musiikkia.
Hepan sävellyksiä soittava Prospekt on ollut koossa jossain muodossa toistakymmentä vuotta, vaikkakin se ei kovin ole esiintynyt yhdessä. Vasta nytkin se on tehnyt ensimmäisen levynsä. Vaikka yhtyeen musiikissa on kappaleiden melodioiltaan jäyhän kulmikkaissa teemoissa häiveitä esimerkiksi Mingusilta, mikään puritaaninen jazzyhtye Prospekt ei ole. Hyvän konrastin jazzmaisille piirteille tarjoaa esimerkiksi Affen beatkomppi. Solisteista Hepa on hallitseva, Varsinkin hänen hänen baritoninsa säväytti sen verran paljon, että lupasin äänestää häntä Jazzrytmien seuraavassa pollissa barskaksarjan ykköseksi.

Olavi Trion happeningia
Perjantaina Savoyssa esiintyi myös Olavi Trio (Jari O. Hongisto (pasuuna), Teppo O. Hauta-aho (basso) ja Niilo O. Louhivuori (rummut) vierainaan V, Pohjola, K. Kalima ja J. Aaltonen. Trion kolmistaan esittämät kappaleet toivat mieleen 60-lukulaisen happening-musiikin, jossa musiikin sijasta tuotetaan soittimilla erilaisia ääniä. Vieraiden tulo lavalle ryhdisti hommaa kummasti. Musisointiin tuli kummasti enemmän jo tolkkua. Koko poppoon grande finaali oli jo niin innostava, että yhtye vaadittiin esittämään ylimääräinen.

 

 

Jaa tämä Twitter Myspace Digg Yahoo Netvouz Spurl Googlize this Blinklist Facebook Tee PDF Tulosta S-posti