Kuopio on saanut uuden festarin, Lumo Jazz festivaalin, joka soitettiin 12.-13.6.2009 Ravintola Wanhassa Satamassa. Lumoa festivaalissa edusti loistokas ohjelmisto, joka oli trumpetisti Jukka Eskolan käsialaa.

Perjantai-illan avauksen suoritti nuoriso-osastoa edustava Faldo, quartet, jonka jäsenet opiskelevat Kuopio - Joensuu akselilla. Bändin musiikki oli pääosin pianisti Markku Halmelinin käsialaa, mukavan letkeää, melodista jazzia, jossa mausteena ripaus sinisäveliä. Mukava avaus nimirikkaalle jazzillalle.

Seuraavana oli vuorossa illan kohokohta, Verneri Pohjola Aurora, sävelspektaakkeli, jonka varsinainen levynjulkkistamiskiertue viime vuoden lopulla jäi vähiin Vernern isän, Pekka Pohjolan valitettavan kuoleman sattuessa samaan ajankohtaan.
Mutta nyt Aurora oli kuultavissa kaiken kansan saunassa, tupaten täynnä olevassa Wanhan Sataman pätsissä. Ja katso, yleisö kuunteli tungoksesta huolimatta lähes hiiskumatta Pohjolan septetin esitystä. Esitystä, joka sai välillä yleisönsä hämilleen mm. yllättävillä taukosynkoopeillaan, avantgarden ja freen välimaastossa etenemisellä ja moniäänisellä koraalillaan... hämmentävää, mutta loistokkaan aistikasta, ammattitaitoista ja vakuuttavaa.
Illan ehdottomiin hahmoihin kuului Pohjolan itsensä lisäksi eittämättä Sir Juhani Aaltonen, 72 -vuotias tenoristi-ihme, joka esitteli tavaramerkkiään, hyökkäävät, kerrassaan päättymättömät säveljonot, kuten Savon sanomien Pauli Vesakas asian ilmaisi.
Junnu itse oli tyytyväinen iltaan siemaillessaan valkoviiniä baaritiskillä keikan jälkeen.
- Mä vain olen sellainen. En suunnittele mitään liiaksi etukäteen, vaan vauhtiin päästyäni annan improlle vallan... ja sieltä tulee sitten mitä tulee, ei se ole enää minun hallittavissa. Onneksi sormeni vielä pelaaat... virnisteli Junnu tyypilliseen tyyliinsä
Kappaleessa Karhu kuultiin toisen väkevän saksofonistin Pepa Päivisen raisu irtiotto baritonillaan. Harvoin livenä kuultua herkkua joka painuu selkäytimiin ja munaskuihin saakka. Omalla tavallaan munaskuihin upposi myös Aki Rissasen taiturointi Rhodesinsa kanssa. Tästä Kopion koulukunnan kosketinsoittajasta on kasvanut yksi kosketinsoittajiemme kärkinimi. Kuten Auroran basistin tontilla soittaneesta saman koulukunnan Antti Lötjösestä, joka hoiti todelle tyylikkäästi leiviskänsä.
Kun tähän nippuun lisätään vielä Suomen notkein rumpali, aistikas Joonas Riippa ja pasunisti, Verneri Pohjolan pikkuveli, tahdikas Ilmari Pohjola niin tämän tyyliisuunnan kovin seitsikko on kasassa. Uskaltavana, rajoja kokeilevana, tuoreen raikkaana, arvokkaana ja arvoituksellisena...
Rajun ja vibahderikkaan konsertin tauhalliseksi helmeksi kohosi lähes maagisiin sfääreihin yltänyt Spirit of Ass, jossa Junnu Aaltonen huilullaan ja Verneri trumpetillaan rakensivat komean, intensiivisen väripaletin.
Erikoinen, mutta koskettavan raisu ohjelmisto kuulijoilleen. Wanhan Sataman "saunassakin".

Muutama janojuoma ja uudestaan sisään tuohon helvetin esikartanoa muistuttavaan pätsiin, jossa välillä happikin oli vähissä. Mutta ei muuta kuin metrin halkoa pesään, sillä pankolla takoi saatanallista tahtia, menoa ja meininkiä Eero Koivistoinen Music Society. Tyylilajiksi voisi nimetä funkjazzin, jossa oli ripauksia Koivistoisen Afrikka ystävyyttä.
Koippa itse oli poppoonsa edessä saksofoneineen aikalailla cool, osin meditoiva, antaen näin tilaa muille soittajille enemmän. Ja mikä ettei, pianisti Seppo Kantonen osoitti hurjalla tatsillaan ja osaamisellaan kaapin paikan empimättä. Seppo äityi todella hurjaan suoritteeseen, ruoskien muut soittajat lähes transsitilaan... todella hurjaan menoon. Kantonen sai opivaa lisätukea entiseltä Kuopion koulukunnan kitaristilta, Timo Kämäräiseltä ja basistilta Timo Hirvoselta. Savolaiskaksikon komppaus ja funkkaus oli väkevää, sydänjuuria tahdittavaa. Ja kun tähän kaikkeen yhtälöön lisätään Lehtosen Jussin päättömän raisu rumpusoolo, niin hekuman huippu oli saavutettu. Hikeä vuolaasti virtaava yleisö taputti ja huusi suosiotaan, tunnelman noustessa jonnekin käsittämättömiin sfääreihin. Jonnekin, jossa klimax hipoo täydellisyyttä...

Ja kun vapauttava encore oli ohitse, tuntui olo tyhjältä myös kuulijakunnan puolella, soittajista puhumattakaan. Musiikin Lumo oli saavuttanut huippunsa. Musiikin lemu oli hikeä, hikeä ja hikeä...

Lauantai-illan jazzhuuman aloitti Risto Toppolan luotsaama trio, jossa edellisillan hurjasta loppuvedosta toipuneet basisti Timo Hirvonen ja rumpali Jussi Lehtonen hoitelivat taustat. Ohjelmisto koostui Toppolan sävellyksistä käsittäen pääasiassa traditionaalista kitarajazzia. Mihinkään hurjiin tunteenpaloihin tai järisyttäviin irtiottoihin ei pyritty vaan jazztarjoilu oli tasaisen tanakkaa, tarvittavan sointikirjavaa että huolellisen hallittua.

Lauantai-iltaa jatkoi Lady Jazz, Mirja Mäkelä, suomalaisten jazzlaulajattarien jazzillisin ilmentymä. Mirjan taustana Niemisjärven kitaravirtuoosi Teemu Viinikainen, tuo perfektionisti, jonka huipputaiturointi taustalla oli todellista nannaa, taivaallista herkkua. Bassokitaraa hoiteli Lasse Lindgren, joka lohti soittimestaan oivan tumman värikirjon Viinikaisen kitaroinnin täydennykseksi ja Mäkelän hienosävyisen laulannan taustaksi. Todellakin hienosävyisen, sillä intrumenttien ja laulajan

välinen suhde oli intiimi, äänenvärit ja sävyt täydelliset sekä akustinen kokonaisuus kuin kesäyön unelma. Unelma kietoi hiiren hiljaa kuunnelleen katsomon täysin pauloihinsa. Mäkelän omat sävellykset saivat illan kruunun traditionaalisesta kansansävelestä; On neidolla punapaula... todellinen sovituksen ja esityksen ydinlataus...

Ydinlataus oli, luvassa myös illan viimeisen bändin, Five Corners Quintetin myötä. Wanha Satama pullisteli kuuntelijoita lavanreunasta ulko-ovelle. Ahtaasti, hiestä märkänä ja sydän odottavasti sykkien. Eikä suotta, sillä orkesterin enrginen lataus räjähti kuulijoitten korviin ja silmiin heti ensimmäisistä tahdeista lähtien. Nyt mentiin, eikä meinattu. Nuo miehet tummissaan näyttivät kaapin paikan heti kättelyssä!
Eturivin Eskola ja Lassy kutoivat yhdessä rytmimattoa, joka hetken kuluttua revittiin soolosoittojen myötä pieniksi palasiksi, kunnes biisien lopussa kasattiin jälleen tilkkutäkistä hienosti finaloiduksi silkiksi. Eskolan flyygelitorvi ja trumpetti soivat ehkä piirun verran normaalia nostaögisemmin, sillä onhan Wanhan Sataman lava ollut tavallaan hänen nuoruutensa kotilava, kuten basisti Lötjösenkin. Jukasta on kehittynyt maailmalla olovuosien myötä loistava taituri, jonka soitosta löytyy yhtälailla kauneuden ja herkkyyden kuin räjähtävän täystuhon täydelliset elementit. Ei ihme, että hän taistelee tasapäisesti vuoden trumpetistin arvonimestä vuodesta toiseen.
Timo Lassy käsittelee maailman seksikkäimmäksi väitettyä soittopeliään, tuon nimenarvoisesti käyttäen sen antaman kokoskaalan erinomaisessti hyväkseen. Pianisti Mikael Jakobsso

n komppaa myös hellällä että kovalla kädellä, heittäen väliin kulloinkin unnelmaan sopivat soolot. Ja hiki lentää...
Niin tekee myös rumopuosaston Teppo Mäkyseltä, jonka hymy ei tahdo hyytyä edes raivoisimpien soolosoittojen jälkeenkään, vaikka pulssitakoo täyttä, happi tuppaa loppumaan ja hiki virtaa... takki läksi sentään pois päältä, mutta se ei mitenkään särkenyt tämän herrasmiesmäisen ilopillerin esitystä. Taustajoukkojen toinen tukipilari, Antti Lötjönen käski isoa viuluaan erinomaisella intensiteetillä, nopeista juoksutuksiista, jumopjumpin kautta haastavan herkkiin tummiin säveliin. Antti kuuluu basistiemme ehdottomnaan kärkeen, niin soittajan kuin ihmisenäkin.
Five Corner Quintet on käsite. Sen musiikki on käsite. Sen lavakarisma on käsite. Sen jokainen soittaja on käsite... Se on yhteenhitsattu keskenään erinomaisen vahvaśti keskenään stimuloiva koostuma. Koostuma joka on omimmillaan modernin bebopin parissa. Kotona. Ulkomailla.
Huippujuttu, asia joita voi kerralla olla vain yksi. Kiitos ja kumarrus herroille.
Ja kumartanut toki olisi kuopiolaisyleisökin, mutta kun ei mahtunut.... sen sijaan tuo läpimärkä ihmismassa huojui, taputti käsiään päänsä päällä ja huusi suosiotaan... sellaista on jazz kalakukkokaapunnissa parhaimmillaan.
Ja Wanhan Sataman ulkopuolella yläkerran Ukko järjesteli omaa bebopiaan, kun järeät ukkospilvet purjehtivät eteläisen Kuoppion suunnasta kohti uupunutta jazzkansaa. Jazzrytmien Soili Vauhkonenkin pisti puolijuoksua rantaa pitkin Scandic Kuopioon, jonne ehti viime tipassa ensimmäisten vesipisaroiden tipahdellessä ryöppynä kadulle.

Kalakukkokaapunnin oma poika, trumpetisti Jukka Eskola oli tehnyt upean festivaaliohjelman.

Siitä suuri kiitos!!!

 

Aivan samaa kiitosta emme voi antaa järjestelijäorganisaatiolle. Ensimmäistä kertaa reilun 20 vuotta kestäneen jazzuramme aikana koimme olevamme ei tervetulleita festivaalille. Siis pummina eli lehtimiehinä. Ei meitä tosin ollut sinne kukaan kutsunutkaan, eikä akkreditointiohjeitakaan mistään löytynyt, mutta akkreditoimme itsemme varmuuden vuoksi.
Onneksi, sillä ehkä kaikkein tunnetuimmalle kuopiolaiselle jazzin grand old manille, Pena Hellevaaralle ei esittämänsä lehdistökortti aukaissut tapahtuman ovea.
Kaikkitietävänoloisella, kylmäkiskoisella järjestelijälaumallla ei ollut sisäänkirjautumispaikalla mitään infopakettia lehdistölle, ei mitään erillisiä lehdistötunnuksia, kukaan ei kysellyt tarpeitamme, ei kertonut haastattelu-, kuvaus- ja kuuntelupaikoista, olimme ilmeisesti heille vain välttämätön paha.
Lauantaina nimiämme ei löytynyt enää vieraslistalta... asia selvisi asiallisesti tapahtuman johtaja Petteri Kallion kanssa tämän toteamuksella, että tuleehan tästä varmasti juttu lehteen!
No tässä se juttu nyt on, tapahtumaanne edeltäneiden uutisointiemme jatkona.
On, vaikka minulta tiukattiin vielä papereita lavan laidan backstage -alueella, jonne menin ottaakseni parit valokuvat. Ehkä en sopinut alueelle, jossa tapahtuman järjestäjät tuttavineen imivät erilaisia virvokkeita kuunnellen illan esiintyjiä. Vai ärsyttikö ylläni molempina iltoina ollut Jazzrytmit -lehden t-paita ja pieni kamerani "järjestyksenvalvojaa"?

En olisi kirjoittanut tätä jutun loppua, ellen olisi valitettavasti kuullut aiemmin ja nyt paikanpäällä monien muidenkin ihmisten suusta moitteita tavasta, joilla Kallio kumppaneineen festariaan teki ja toteutti. Harmi, sillä Lumo -festivaalin ohjelma-anti oli täyttä dynamiittia.

Siksi kysynkin henkilönä, joka on järjestänyt puolen sataa Lumo -festivaalin kokoista tai isompaa jazztapahtumaa, yhteensä satoja jazzkonsertteja, jazzlaulukilpailuja, kirkkokonserttikiertueita yms, julkaissut 16 vuotta Jazzrytmit -lehteä, istunut 10-vuotta Jazzliiton hallituksessa, kiertänyt lähes kaikki Suomen jazzfestarit useampaan kertaan etc, että kannattaisiko hieman opetella käytöstapoja, sparrata porukkaa palveluystävälliseksi ja asiallisen kohteliaaksi kaikille asiakkaille, lehdistölle ja myös vanhoille jazzareille, sillä "vanhoilla fosiileilla" saattaisi olla paljon asioita ja suhteita, joista olisi teille hyötyä uutta kokonaisuutta tuleville sukupolville rakentaessanne.

Eittämättä herää myös kysymys, kannattaako Kuopiossa todellakin pelata kahden jazzyhdistyksen voimin, tapella samoista avustuksista ja sponsoreista. Eikö lopputulos olisi paljon parempi, jos kaikki jazzin puitteissa tehtäisiin yhdessä?
Jazzsukupolven nuorennusleikkaus lienee kaikille selviö, mutta nuo menettelytavat... menettelytavat... eikö koko savolainen jazzkansa mahdu saman pöydän ääreen?

Toivon vilpittömästi, ettei tämän vuotinen hieno festariavaus mene harakoille, vaan yhtä tasokas jatko seuraa. Yli 300 lipun loppuunmyynti lauantaina oli hieno saavutus.

Siitäpä muistuukin mieleen vuosi 1992, jolloin nykyisessä Scandic Kuopiossa, ms Julianella ja muutamassa pienemmässä paikassa potkaistiin käyntiin Rhythm in Arctia -tapahtuma järjestäjänä legendaarinen Jazzavo keulahahmoinaan Hellevaaran Pena ja allekirjoittanut. Molempina iltoina hotellin silloinen johtaja Olli Varis lopetti lipunmyynnin noin kelo 22.00, kun sisään oli otettu 1.100 asiakasta... Arctia soi silloin kolmessa eri pisteessä yhtäaikaa...

Vielä kerran onnea ja menestystä Lumo -festarille! (OR)

 

 

PS.
Lumo Klubi Puijonsarvi Nightissa tiistaina 7.7.2009
Mikko Kuustonen & Jukka Perko: Profeetta
Mikko Kuustonen -laulu, Jukka Perko-saksofoni, Timo Kämäräinen-kitara, Jaska Lukkarinen-rummut, Anssi Växby- basso

Ennakkoliput 20e/18e (S-Etukortti) tulossa myyntiin lähipäivinä

 

 

-

Jaa tämä Twitter Myspace Digg Yahoo Netvouz Spurl Googlize this Blinklist Facebook Tee PDF Tulosta S-posti