Jonas Kullhammarin räväkkää puhaltamista eilen Teatterikadun lavalla

Snake City East, Östra Orminge, Tukholman lähistöllä, on saksofonisti Jonas Kullhammarin kotipaikka. Sieltä hän ammentaa tarinoita levytyksilleen. Hän on noussut Ruotsin jazzmusiikin kärkinimiin raketin lailla.

Hänellä on vaikuttava tekniikka, elävä ja vaihteleva tyyli, välillä soitto purkautuu raivoisana ryöppynä, välillä taas suurella tunteella. Hän sekoittelee poprock vivahteita siekailematta perinteiseen bebopiin, eikä vapaa ilmaisu ole hänelle mitenkään vierasta.

Olen aikaisemmin kuullut hänen Kullrusk yhtyeensä soittoa. Se on tästä erityisen hyvä esimerkki. Yhtye käyttää sähköä siekailematta ja soittajat yhdistävät vahvistimia sekopäisesti.   Sen musiikissa perinteisiä jazzin alueita keitetään sähköisessä rockympäristössä häikäilemättä ja tuloksena on erittäin maukasta uudenaikaista jazzmusiikkia.

Jonas Kullhammar Quartet

Jonas Kullhammar käväisi eilen Porissa soittamassa tällä kertaa kuitenkin Quartet kokoonpanonsa kanssa. Yhtyeessä soittavat hänen lisäkseen pianoa Torbjörn Gulz, bassoa Torbjörn Zetterberg ja rumpuja Daniel Fredriksson. Hän on varsinainen seikkailija, jolla on esityksissään aina myös huumori mukana. Hänen soitossaan on improvisoinnin ja jazzin soiton iloa. Hän näyttää viihtyvän lavalla ja on sielläkin samalla tarinankertoja.

Eilen hän kirosi SAS:n maasta taivaaseen, kylläkin huumorin pilke silmässä, kun lentoyhtiö oli hukannut hänen laukkunsa ja hänen piti tulla esiintymään niissä "kuteissa", mitkä sattuivat päällä olemaan. Hänelle oli kylläkin tuotu nilkkoihin asti ulottuva kaapu, jotta pääsi nukkumaan, mutta "kalsareiden" vaihto oli jäänyt tekemättä ja nyt pitää esiintyä vähintään kolmen metrin päässä muusta porukasta. Niin ja vielä kaiken lisäksi laukkuun oli jäänyt kaikki myytäväksi tarkoitetut CD:t. Siksi hän pahoitteli, että ei ole mitään tarjottavaa, mutta "käykää web sivuillani, niin sieltä löytyy osoite mistä levyjä voi ostella".

Yhtyeen soitto on sellaista rockpohjaista suoraviivaista nykyjazzia. Sitä on helppo kuunnella, ei tarvita mitään erityistä jazzmusiikin sisäistämistä tai ymmärtämistä.  Eilinen konsertti Teatterikadun lavalla alkoi Jonaksen "Sweet Home" kappaleella, missä hän pääsi purkamaan näitä traumojaan jo tavaramerkiksi nousseella raivoisalla puhaltamisella. Siitä jatkettiin pianisti Gulzin kappaleella, mikä kertoi kuolleesta rotasta, jonka Torbjörn oli tappanut ja heittänyt roskikseen. "Tätä en minä tietenkään, eläinten oikeuksien puolesta järjestön jäsenenä, voi missään nimessä hyväksyä", sanoi Jonas. Mutta kaikesta huolimatta "Rat Beat" räväytettiin liikkeelle. Seuraavaksi hän kertoi epämiellyttävästi keikasta viime vuonna Englannissa, missä eräs heppu huuteli heille koko ajan ruokottomuuksia soiton aikana. Tästä syntyi ajatus kappaleeseen "Bristol Scream". Näin konsertti eteni mutkattoman kepeästi keskipäivän auringonpaisteessa.