Kilpailu on nyt päässyt täyteen vauhtiin. Ensimmäiset yhdeksän laulajatarta ovat suorittaneet osuutensa. He eivät voi tehdä enää mitään tilanteen parantamiseksi, vaan joutuvat jännittämään kunnes toinen semifinaaliosio on käyty loppuun tänä iltana.

Finalistien nimet julkaistaan siinä klo 22.00 jälkeen. Tiedossa on varmaan itkua ja hammasten kiristystä, mutta kenenkään ei pidä "myydä maataan", sillä kuulimme joka tapauksessa täysipainoisia esityksiä jokaiselta kilpailijalta. Valinta on aina vaikeata, mutta tuomareilla on omat kriteerinsä ja varmasti tulokset kuitenkin ovat aina oikeat. Valinnan vaikeus on aina ongelma, kun täytyy tehdä valintoja taiteellisesta näkökulmasta. Silloin, kun sentit ja sekunnit ratkaisevat paremmuuden ei voittajasta ole epäselvää, mutta kun näitä kriteereitä ei ole, niin silloin ratkaisevat tuomareiden omat mielikuvat ja musiikillinen tieto-taito.

 

Ella Fitzgerald on yksi puolalaisen Ania Rybackan esikuvista. Kilpailussa elegantissa mustassa asussa esiintyneellä Anialla on kaunis ääni, mikä sopii varsinkin hänen esittämäänsä hitaaseen balladiin "Wait 'till You See Him" .  Toinen kappale "St. Vitus Dance" oli reippaampi musikaalivaikutteinen todellinen jazztulkinta, missä hänen vuoropuhelunsa soittajien kanssa toimi hienosti.

 

 

 

 

 

 

Lauluopinnot ovat vieneet madridilaisen Aurora Arteagan San Sebastianiin. Hän oli valinnut kappaleet tunnetuilta säveltäjiltä. Ellingtonin "Prelude To A Kiss" ja varsinkin Monkin "In Walked Bud" eivät ole helpoimmasta päästä lauluja. Auroran hieman ohut ääni ei oikein riittänyt näihin tulkintoihin ja laulu sai jotenkin väkinäisen sävyn.

 

 

 

 

 

 

 

Viljandista Tallinnaan lauluopintojen vuoksi muuttanut Reelika Ranik on Virossa tunnettu myös television "Dancing with  the stars" ohjelmasta. Hidas "Ana Theme" tulkinta toi mieleen kohtalokkaan naisen, laulu oli täsmällisen puhdasta oppikirjan mukaisesti. Toinen hänen esittämänsä kappale oli hieman reippaampi blues vivahteinen "Try Cleaner From de Moines", Esitys oli sellaista perushyvää, tasaisen varmaa, mutta ei yllättänyt.

 

 

 

 

 

Tuuli Taul on esiintynyt jo viisi vuotiaana kuoron edessä solistina. Hän on tarinan kirjoittaja ja radiojuontaja ja pitää itseään kirjoittavana laulajana, eikä niinkään laulavana kirjailijana kuten usein hänestä on ilmaistu.  Tuuli voitti tänä vuonna Nömmessä järjestetyn nuorten artistien laulukilpailun. Esittämäänsä laulua "What Are You Doing The Rest of Your Life" hän pitää kauneimpana rakkauslauluna, mitä on koskaan tehty. Tämän hän esitti soolona pianon säestyksellä. "Perfect Love Gone Wrong" oli myös tulkinta rakkaudesta, vaikka kaikki menisi pieleen. Tuulin esitys oli hieno kokonaisuus.

 

 

 

Pienikokoinen ja viehättävä argentiinalainen Florencia Begue on tämän vuotisen kilpailun kaukaisin osanottaja, jos katsotaan kansallisuutta. Hän asuu nykyään kuitenkin Espanjassa ja opiskelee San Sebastianissa. Kun Fitzgeraldin laulu ja Armstrongin trumpetti yhdistettiin, niin silloin Florencia tunsi, että koko maailma räjähti ja hän oli myyty jazzmusiikille. Hän oli tehnyt itse sanat Sam Riversin instrumentaalina tunnettuun "Beatrice" kappaleeseen. Toisena hän esitti saman kappaleen, jonka Reelika Ranik lauloi jo aikaisemmin. Florencian esitys oli kaikin puolin hyvä ja hänen scat osio toimi hienosti.

 

 

 

 

Aivan läheltä ei ole kotoisin myöskään tulisista ruuista pitävä georgialainen Hatuna, mutta hän asuu perheineen maantieteellisesti hyvinkin lähellä, Tallinnassa. Hatunan molemmat kappaleet ovat hyvin tunnettuja jazz standardeja musikaalien maailmasta, "Cheek to Cheek" ja "Stormy Weather". Sovitukset olivat kuitenkin omituisia.  Hänen esittämisensä oli elävää, hyvin mukaansatempaavaa, cabaret-tyylistä, mutta se meni selkeästi yliyrittämiseksi ja ääni hajosi ylärekisterissä. Oliko vähän liikaa jännitystä mukana.

 

 

 

 

Oulussa ja Piteåssa musiikillisen koulutuksen saanut Tanja Torvikoski vieraili Argentiinassa, missä hän lopullisesti tunsi löytäneensä ja sisäistäneensä laulun sisimmän olemuksen. Hänen esittämänsä kappaleet sopivat varmasti hänen luonteeseen. Hidas ja kaihoisa bluesballadi, "You Don't Know What Love is" ja toisena esitetty "Better Than Anything" taittuivat tältä toiselta Suomen edustajalta perusvarmasti.

 

 

 

 

 

 

Kulttuurihistoriaa opiskellut ja kantaaottavista kirjoituksista tunnettu, Romanin Brasovista tuleva Joana Hartes on myös tarinan kertoja. Hänellä on oma blues- ja jazzbändi ja hänen mielestään jazz on nimenomaan tarinankerrontaa. Hän kokee olevansa "Bewitched" itsekin, kuten hänen esittämänsä laulun sanat kertovat. Toinen kappale "Lady is a Tramp" kuuluu jazzlaulun peruspilareihin. Hänen lavaesiintymisestä huokui esitysvarmuus ja tuntui siltä, että hänellä oli selkeä käsitys siitä mitä hän oli tekemässä.

 

 

 

 

Viimeisenä lavalla oli eilen kaksitoista vuotta Lontoossa asunut Brigitte Beraha. Hänellä on monikulttuuristausta. Turkkilainen isä ja brittiläinen äiti ja hän on asunut Milanossa ja kasvatettu Monacossa.  Hän on elänyt ympäristössä, missä ranskaa, italiaa, turkkia ja englantia on puhuttu joskus jopa samanaikaisesti. Hän pelaa tennistä ja on mukana harrastenäyttelijätoiminnassa. Hän on osallistunut moniin kilpailuihin ja on ollut finalistien joukossa. Gerswinin "But Not For Me" ja toisena kappaleena "Sometime" tulivat suurella tunteen palolla varman tuntuisessa esityksessä. Hänen scat-laulunsa toimi mallikkaasti kaikkien sääntöjen ja ohjeiden mukaisesti.

 

 

Jaa tämä Twitter Myspace Digg Yahoo Netvouz Spurl Googlize this Blinklist Facebook Tee PDF Tulosta S-posti