Evolution

 

New Yorkissa vaikuttava, kuinkas muuten, kitaristi Jake Hertzog on saanut vahvaa nostetta uralleen. Tämä nuorukainen on ehtinyt tekemään jo kolmannen albumin kolmen vuoden sisällä.  Debyyttialbumi Chromatosphere ilmestyi 2009 ja sitä seurasi viime vuoden huhtikuussa Patterns ja nyt kesän päätteeksi julkaistu, Evolution, jatkaa samoilla linjoilla, puhtaasti modernin nykyaikaisen rockilmaisun pohjalta. Jake johtaa myös omaa rock-trioaan, The Young Presidents, mikä on myös äskettäin julkaissut ensimmäisen CD:nsä.

Herzog on saanut varsin mairittelevia lausuntoja mediassa: "roihuava ihmelapsi", "häikäisevän seikkaileva lähestymistapa...", "omaa rajattomat mahdollisuudet", "...vaikuttava. ollakseen vielä näin nuori", "sensaatiomainen kitaran varressa".

Hänen soittonsa on niin vahvasti ja syvällä rockkitaransoiton ympyröissä, että en oikein ymmärrä miksi häntä yleensäkään mielletään jazzkitaran soittajaksi tämän kuuleman perusteella. Häntä on tituleerattu myös "jazzin lähettilääksi ei-jazzilliseen maailmaan". Aika kummallisesti sanottu, sillä mielestäni hän ei missään nimessä ole mikään jazzin lähettiläs, mutta toisaalta hänen musiikki ohjaa kyllä selkeästi "ei jazzin maailmaan".  Rujon voimakas ilmaisu muuttuu välillä hiljaiseksi nyansoivaksi ilmaisuksi, missä soudin vivahteet ja voimakkuudet latautuvat mukavasti muuttuen lajissaan lähelle jazzillista henkeä. Kokonaisuudessaan se ei kuitenkaan muuta sitä totuutta, että ilme on hyvin rockpitoinen.  Raskaat, voimantuotto ilmaisut vahvistettuna Victor Jonesin raivoisilla rumputaonnoilla valtaavat suurimman osan kappaleista.  Toki mukaan mahtuu hyviä esimerkkejä kuten Common Ground ja "Sleep Close", joissa liikutaan oikeasti ehkä lähimpänä jazz soundin viestityksessä. Levyn ainoa lainakappale Streets of Philadelphia onkin sävellyksenä tempoltaan niitä rauhallisimpia Springsteenin tuotannossa ja tähän albumiin Jaken sovittamana jazzin henkeen sopivasti käsitelty kaikessa kauneudessaan ja soundimaailman yksinkertaisuudessaan.

Kaiken kaikkiaan saatan ehkä hyvinkin olla väärässä, sillä Jake on viisi vuotta sitten voittanut Montreauxin "Jazz Guitar"- kilpailun Sveitsissä kilpailun historian nuorimpana osallistujana. Siis joka tapauksessa kyse on lahjakkaasta nuoresta kitaristista, olkoon sitten luokassaan jazz- tai rockkitaristi. Tai sitten, tiukasti ajatellen, voimme luokitella hänet vaikka fuusiokitaristiksi John McLaughlinin tapaan.  Sen voi jokainen itse arvioida kuuntelemalla hänen levyjään.  (JKi)

Jake Hertzog; kitara, Victor Jones; rummut, Harvie S; basso

Äänitys ja miksaus: Ted Young, The Magic Shop, New York, NY E Water Music, Hoboken. Masterointi: Tom Coyne, Sterling Sound. Tuotanto: Harvie S. Kannen suunnittelu ja kuvat: Erica Duncan.  Julkaistu: 16.08.2011.

1. Don't Bother (4:09)
2. Firefly (4:22)
3. Timeline (4:02)
4. Streets of Philadelphia (5:35)
5. Gloria (4:46)
6. Forms (6:45)
7. Renegade (4:34)
8. Common Ground (5:03)
9. Sleep Close (2:57)
10. Solar Flare (3:44)

Kaikki kappaleet ovat Jake Hertzogin käsialaa paitsi raita 4, Bruce Springsteen

 

Jaa tämä Twitter Myspace Digg Yahoo Netvouz Spurl Googlize this Blinklist Facebook Tee PDF Tulosta S-posti