It's Nine O'clock

The Humans, onko tämä inhimillisen tekijän ilmentymä, vaikea sanoa, mutta mistä se syntyy? Synnyttäjänä on El Gallo Rojon kollektiivisesta jazz soittajien yhteisöstä, sen vakiosoittajista tehty kokoonpano. Rumpali Massimiliano Sorrentini, basisti Danilo Gallo ja kitaristi Enrico Terragnoli ovat sen liikkeelle paneva voima. Melkoisia musiikin kameleontteja tuntuvat nämä herrat olevan, nopeita liikkeissään ja muuntautumiskyvyssään liikkua musiikin eri variaatioiden parissa alueelta toiselle.  Mikään ei tunnu olevan mahdotonta, he luovat rohkeasti uutta ilmettä jazzin kenttään, jos tätä "yhdeksältä illalla" luotua uutta äänitettä nyt mitenkään kovin hyvin jazzlevynä voi pitää.

Täyteen ahdetun (79 min.) levyn sisältö on kuitenkin hauskaa ja yllättävää kuunneltavaa, ehkä sen tarkoitus on ollutkin, vakavalla mielellä, mutta humoristisella ilmaisullaan luoda kuuntelijalle uudenlainen musiikillinen ilmapiiri. Se häkellyttää omalla erikoisuudellaan. Tähän voisi oheen hyvin kuvitella jonkinlaisen liikeperformanssi esityksen luomaan visuaalista mielikuvaa. Sen voisi hyvin myös liittää animaatiofilmiin ja saada liikettä tehostettua musiikin keinoin.

Kaikki kappaleet sisältävät laulua tai ihmisäänen käyttöä, josta vastaa Silvia Donati. Simone Massaronin sähkökitaran ja monien muiden erikoisempien soittimien, kuten dobron ja carillonin, käyttö luovat mitä merkillisimpiä ääniefektejä tähän musiikilliseen sekameteli soppaan.  Äänimaailman tuutti on melko täynnä, kun sieltä kaivetaan kaikki pikkuhiljaa ulos kuuntelijan äimisteltäväksi. Se on sekoitus etnistä maailmanjodlausta, afrobeat rytmitystä, ambientia, elektroakustista romua ja jazzia sulassa sovussa.

Kaikki tämä syntyy kello yhdeksältä. Kuka tietää onko aamu vai ilta.  Itse asiassa - kyllä - se on p.m.  Toisaalta onko sillä väliä, jos on a.m. tai p.m. Minä otan asian esille kuitenkin aamusella, silloin on virkeämpi ja paremmin vastaanottavaisempi - ehkä. Riippuu siitä.... niin.... jokainen miettiköön sen itse. Kuulosuojaimien takaa on muuten vähän huonoa kuulla mitä sanotaan ja snorkkelin läpi on näkökenttä hieman kapeampi. Pienet kynttilät lepattavat hurjasti silmissäsi, kun edessäsi on Bengalin tiikeri. Herran tähden sentään - hyvää syntymäpäivää. Illalla yhdeksän aikaan oli kuuma, niin kuuma, että hikipisarat kuivuivat saman tien iholle. Tummanpuhuva, epämääräinen, paholainen avasi mustaan seinään tumman reiän ja poistui takaovesta ulos.

Reppana Ryynänen käveli hitaasti kohti auringonlaskua, nuuskien joka kadunkulmassa, löytämättä mitään. Aurinko oli niin oranssin värinen, että pilvetkin peittyivät sen valoon. Samainen Ryynänen tuli kotiin ja heitti kananmunan ikkunaan juuri ennen iltauutisia. Kuvaruutu kääntyi itsekseen kohti auringonlaskua muuttaen ulkona olevan aukion muoviseksi haudaksi. Ryynänen päätti lähteä ulos, hän jäi tuijottamaan aukiolla olevaa suihkukaivo. Hän tuijotti sitä tuntikausia kädessään kieletön kitara. Viisisataa muurahaista nousi vihreään roskakoriin, koirat nuuskivat ympärillä. Kirkon sisällä oli melkoisen kylmä, Ryynänen avasi suunsa ja sytytti kynttilän. Ryynänen oli taitava, hän oli akrobaatti kävellen vaijerin päällä korkealla pilvenpiirtäjien välissä, pudoten loukkaamatta itseään. Nyt hän putosi viimeisen kerran metrin ja 80 sentin korkeudelta kaatuen nurmikolle. Hän alkoi laulaa luolasta, mikä avautui länteen.

Jos et ymmärtänyt edellä kirjoitetusta mitään, niin ei hätää. Kello on yhdeksän illalla. En ole moista aikaisemmin kuullut. Ensivaikutelma oli, että voihan "mahoton" sentään, ei tätä tarvitse kuunnella. Kaikesta huolimatta miksi ei, avaraa mieltä ja ennakkoluulottomuutta, niin silloin voi löytää aina jotain outoa ja kummallista uutta. Musiikilla on kummallinen, avartava vaikutus, mielialaan. (JKi)

Silvia Donati; vocals, quercetti saxoflute, bamboo flute, Simone Massaron; dobro, electric guitar, carillon, bau toy, intimo, samples, livelooping (L), Enrico Terragnoli; acoustic guitar, electric guitar, podophono, maracas, flute, kalimba (R), Danilo Gallo; bass, double bass, melodica, raagini, sweet plastic flute, glockenspiel, bells, Massimiliano Sorrentini; drums, background vocals, feet and steps, intimo, percussion
Äänitys: Stefano Amerio, Artesuono, 6. kesäkuuta 2009, Cavalicco, Italia. Miksaus: Enrico Terragnoli, Danilo Gallo, Massimiliano Sorrentini, 2009 / 2010, Greedy Little Sisters, Verona, Italia.  Masterointi: Max Trisotto, Padova, Italia. Tuotanto: The Humans ja El Gallo Rojo. Kannen taide ja suunnittelu: Massimiliano Sorrentini. Kuvat: . Julkaistu: 2011.

1. The Great White (Massaron / Donati) 2:27
2. Sixteen Candles (The Humans / Dixon / Khen) 4:27
3. Outra Roda Viva (The Humans / Buarque) 7:09
4. Calimeri Pulsanti (The Humans / Sorrentini) 1:55
5. Los Dos Gallos (Chicho Sánchez Ferlosio) 4:19
6. Red Eggs (The Humans / Sorrentini) 4:26
7. Gioia Jouer (The Humans / Donati) 13:35
8. U Populu (Terragnoli / Massaron / Donati / Buttitta) 3:12
9. 500 (The Humans / Sorrentini) 7:09
10. I Piedi Di Cristo (Gallo / Sorrentini / Donati / Sorrentini) 1:16
11. Bebadissimo (The Humans / Bosco / Blanc) 5:20
12. Non Fidatevi (The Humans / Sorrentini) 7:58
13. Sixteen Candles part II (The Humans / Dixon / Khen) 8:20
14. Seven Miles (Donati / Sorrentini / Gallo) 2:18
15. White Dream (Enrico Terragnoli) 5:58

Jaa tämä Twitter Myspace Digg Yahoo Netvouz Spurl Googlize this Blinklist Facebook Tee PDF Tulosta S-posti