Sensitive Saguaro

KINUCD-05

Tulihan tuota pikkupoikana itsekin kokeiltua... naapureiden iloksi. Gulfin pikkugallona kolisi kimakammin kuin Suomen Petroolin iso vannetynnyri, puhumattakaan Vesalan kaupan takapihan metallisista roskiksista. Tuon ajan musisoinnit tosin palkittiin kotoa käsin useinmiten tukkapöllyllä ja isoilla haukuilla viereisen kerrostalon nuttupäisen harpun (ei soitin) pyynnöstä.

Eipä tienneet naapurin nutturapää eivätkä minun ja kavereideni vanhemmat, kuinka silloin harrastamamme "soitto" olikin arvossa arvaamattomassa, sillä tuolloin Trinidatissa steelpannut olivat jo virallisia soittimia ja niiden maailmanvalloitus oli alkanut.

On sopraanoja, komppisoittimia ja bassoja. Periaatteella, mitä isompi pannu, sen möreämpi ääni. Jokainen pannu on viritetty soimaan omanlaisesti ja ääni saadan pannuista kilkuttelemalle niitä viritettyihin kohtiin, joita esim. sopraanopannussa voi olla yli 30.

Trinidadilainen tynnyrinpohjorkesteri on nautinnollista kuunnelta, sillä karibialainen rytmisielukkuus on soljuvan upeaa. Se irtoaa keinuvan menevään rytmiin...

Suomestakin näitä tynnyrinpohjan kilkuttajia löytyy nykyisin muutamia yhtyeitä. Nyt polttopyöriössäni pyörinyt compact disc on Kirkkonummen Steel Band ry:n tuotantoa. Ihan kivaa kilkutusta ja soljuvasti kulkevaa musisointia. Ero trinidadilaisten ammattiveijareiden soittoon on kuitenkin melkoinen...

En kuitenkaan halua lytätä milläänlailla kirkkonummelaisten intoa ja osaamista, sillä he ovat kunnianhimoisesti ottaneet tälle levylle rohkeasti työstettäväksi myös mm. Nat Adderleyta, Chick Coreaa, Pat Metnenya kuin Astor Piazzolaakin. Ja katso, sovitukset että itse soitto toimivat amatöörimäisen mukavasti. Oli tosi jännittävää kuunnella, kuinka edellä mainittujen sävellykset taipuivat pannuiluun....

Tosin ensin otti hetken ennenkuin pääsi kunnolla sisälle koko pannuiluun. Mutta useamman kuuntelukerran jälkeen kuultu avautui yhä enemmän ja enemmän...

Erilaisten pannujen lisäksi muutamalla raidalla oli mukana sähköistä kitaraa ja bassoa, piano, haitari ja percussioita sekä laulua ja muuta ihmisääntä.

Levykokonaisuus oli pannumaisen lupsakkaa. Tosin vierastin paikoin hieman töksähtelevää iskutyöstöä, erityisesti viimeistä iskua. Takapotkua... Toisaalta ei tarvitse kuin itse mennä peilin eteen ja yrittää saada perussuomalainen runko keinumaan trinidadilaisen soljuvasti... äääh!

Levyllä on mukana pari liveraitaa Espoon Sellosalin konsertista sekä extrana Emma Salokosken herkkupala Island Girl. Myös Antti Aholan pianovetoinen Tune I Know maistui hyvältä.

Erilainen musiikkikokonaisuus ja ihan kelpo suorite harrastelijaorkesterilta.

Ei kuitenkaan sellainen, joka olisi saanut meikäläisen innostumaan enää peltitynnyreiden kolisteluun, kuten nuoruusvuosien uhossa.

Kuunnelkaa itse, millainen on kirkkonummelaisten Trinidad... (OR)

SPC Steelband
Feat. Joonas Hartonen elb #6, Olli Hartonen acc #8, Ari Hossi elb # 5, Carl-Johan Häggman congas, perc # 7-9, Emma Salokoski voc # 9

Tracks 1-6 recorded by Panu Leislahti at Kirkkonummi School Auditorium, Pan-Zen studios and UMO rehearsal room, March 2010 - August 2011
Tracks 7-8 recorded live at Sellosali, Espoo, 12.12.2008
Mastered and manufactured at Z-Trading, Helsinki, Finland
Island Girls originally on the Don Johnson Big Band single "Private Intentions"

1. Dinosaur Die (Neil Cowley) 5:35
2. Brooklyn (Nat McIntosh) 5:18
3. Work Song (Nat Adderley) 3:33
4. Armando's Rhumba (Chick Corea) 2:30
5. Beat 70 (Pat Metheney / Lyle Mays) 4:24
6. Tune I Know (Antti Ahola) 4:55
7. Sensitive Daguaro (Antti Ahola) 3:37
8. Libertango (Astor Piazzola) 2:37
9. Island Girl (Don Johnson Big Band) 3:22

Arr. Panu Leislahti #1,2,4,5, Satu Jämsä # 3,8,  Antti Ahola # 6,7,8