North South Dial

SLAM 530 2011

Slam Productions -merkin North South Dial tuo yhteen kaksi viulistia ja musiikkiteoreetikkoa, italialaisen Stefano Pastorin ja suomalaisen Ari Poutiaisen. Viuluduo on jazzin parissa melko epätavallinen, joten odotukset tällaisen produktion suhteen ovat luonnollisesti korkealla.

Kahden muusikon vapaat improvisaatiot osoittautuvat kuitenkin suurelta osin hämmentäviksi, osittain pettymyksiksi, voisi jopa sanoa. Esitykset ovat lähinnä tonaalisia sepitelmiä alkamatta oikeastaan mistään ja johtamatta varsinaisesti mihinkään. Viulistit alkavat melko nopeasti toistaa itseään. Yleistunnelmaa voisi luonnehtia ummehtuneeksi ja jopa painostavaksi - toisin kuin varmasti on ollut tekijöiden tarkoitus.

Pastorin syntikan mukaanotto ei sanottavasti muuta tilannetta, ei ainakaan parempaan suuntaan. Viulun paras anti soittimena - kauniit legato-kaaret - jää suurelta osin saavuttamatta, eikä soitosta erotu täsmällistä artikulaatiota. Avausraita Simmering Telluric Current kuulostaa lähinnä primitiivisen musiikin sessiolta tai lapsen treeniä ensimmäisen soittimensa parissa (näiden kahden välillä ei taida kovin korkeaa kynnystä olla yleensäkään).

Joka tapauksessa tuloksena on epävakaata sointia, vapisevaa jousikättä, ja soundin pitch huojuu ajoin lähes holtittomasti - nautittavuuskynnys siis alittuu melkoisesti. Sähköisesti vahvistetun viulun sointi ei oikein pääse oikeuksiinsa hälyäänien runsaan määrän takia.

Viulua pitäisi toisaalta soittaa kauniimmin kuin jousikäden raa'alla forte-otteella. Samoin huomio kiinnittyy runsaisiin dissonoiviin intervalleihin (mm. Caught Between Two Winters) ja pitkittyvään staccato-soittoon - herkeämätön jousikäden sahaus vie ideoista mielenkiintoa. Samantyyppinen ilmiö toistuu arkisemmin usein mm. blues-levyjen parissa, jos kitaristi ei osaa muuta kuin pentatonisia skaaloja, mutta soitossa on tällöinkin silti sävel.

Kuudennella raidalla (Breathing Vault) kuullaan hieman kansanmusiikin tyyppisiä melodioita. Sointi on sittenkin niin epäpuhdas, että jossain toisessa yhteydessä tätä voisi jo pitää pilantekona jazzista tai improvisoidusta musiikista. Tämä tietenkään ei ole tekijöiden tarkoitus, mutta siltä se välillä kuulostaa.

Haasteellinen konseptihan viuluduo on, ja uusia kokeiluja pitää kannattaa, mutta inspiraatiota ja mallia kokeiluihin löytyisi klassiselta puolelta tai vaikkapa mustalaismusiikista. Levystä sanotaan, ettei se ole pelkkää harjoittelua. Hyvä näin, mutta levy ei liioin saisi olla jotakin harjoittelua edeltävää; prima vista-henki välittyy katkonaisena.

Poutiaisen tohtorinväitös oli nimeltään Stringprovisation: A Fingering Strategy for Jazz Violin Improvisation (Helsinki, Acta Musicologica Fennica 28, 2009). Pastor on julkaissut oman tutkimuksensa Violinjazz (Monza, Casa Musicale Eco, 2008). Teoreettiista tietämystä epäilemättä on, mutta soittoprojektia on kuitenkin vaikea mieltää merkittävänä akteemisena voimannäytteenä - ehkä aika tekee siitä sellaisen.

"Rytmimusiikin oppineiden yhteisön" (kitaristi Raoul Björkenheim, hanuristi Kimmo Pohjonen jne.) soolonäytöt ovat yleensäkin kovin epämääräisen tuntuisia. Bändien jäseninä tuotokset ovat ilmeisen hyviäkin, mutta sooloprojekteissa eksentrinen egotrippailu on eksyksissä ainakin amerikkalaisen jazztradition suhteen.

Tietenkään viuluduon ei tarvitse tulla studioon vetelemään blues-choruksia, mutta nyt uudistaminen menee outoon suuntaan. Alkuidea projektilla on ehkä vielä ollutkin inspiroiva, mutta toteutus jättää kuulijan ymmälleen.

Stefan Pastor - violin, synthesizer, Ari Poutiainen - violin

Recorded, mixed and mastered Genoa, Italy, 8 October, 2008 by Stefano Pastor
All compositions by Stefano Pastor & Ari Poutiainen
Produced by George Haslam, Stefano Pastor & Ari Poutiainen

01. Simmering Telluric Current 5:13
02. Cosmic Steam 2:18
03. But Frost Remained 4:34
04. Floating Under The Icecap 5:27
05. Ozone Drizzle 4:18
06. Breathing Vault 4:03
07. Caught Between Two Winters 3:20
08. Far Blue Globe 2:16
09. Mineraloids From Nowhere 6:06
10. Chasing The Atmophile Elements 2:59