Cabaret Français: Cinq Portraits

 

Ruotsalaistunut Angelica Matveeva julkaisi syvällisen tulkinnan, ruotsalaisten runoilijoiden teksteihin pohjautuvan ensilevynsä, Boxaren och andra dikter - Swedish poetry Goes Jazz, viime keväänä. Kauan ei tarvinnut odotella, kun lokakuussa häneltä ilmestyi toinen albumi Cabaret Français: Cinq Portraits, myös oman levy-yhtiönsä kautta julkaistuna.  Tällä kertaa Angelica on pureutunut aivan toisenlaiseen musiikilliseen aiheeseen, ranskalaisen Chanson laulelmien maailmaan.

Angelica tutustui Moskovassa asuessaan musiikkikoulussa chanson lauluihin. Hän oli mukana laulajana yhtyeessä, mikä oli keskittynyt tämän tyyliseen musiikkiin. Sen jälkeen hän opiskeli laulua vielä Moscow Jazz and Varieté College "Consort" opinahjossa. Ensi alkuun hänen ohjelmistonsa koostui chanson muotoisista lauluista, retro popista ja venäläisistä kansanlaulu sekä mustalaismusiikin tulkinnoista. Tätä kautta hän on vähitellen kääntynyt syvällisemmin jazzin suuntaan. Kun kuuntelee hänen lauluaan tältä uusimmalta levyltä ja tuntematta hänen taustaansa, voisi aivan hyvin kuvitella hänen olevan ranskalainen. Angelican artikulointi on niin täydellisen ranskalaista. Toisaalta se ei ole ihme, kun hän on jo kouluaikana tutustunut tämän laulutaiteen saloihin.  Hän on aivan loistavasti omaksunut chansonin surumielisen kaihoisuuden ja sen luoman hämyisen tunnelman.

Hän on tavallaan palannut juurilleen. Chansonissa nivoutuvat melodian, rytmin ja harmonian ainekset hienon hienolla tavalla yhteen ja nämä Angelica osaa sovittaa taitavasti omiin tulkintoihinsa. Tuloksena on nautittava kokonaisuus musiikkia, mikä tuo mieleen Pariisin illan hämyiset kadut ja niiden varrella sijaitsevien kabareitten rehevät esitykset kohtalokkaan vetovoimaisine esiintyjineen.  Angelica ja hänen taustatrionsa esittävät ranskalaisen chansonin parhaita ja tunnetuimpia kappaleita. Mukaan on mahtunut hieman jazzilliseen sävyyn laulaneitten Charles Trenetin ja Charles Aznavourin sävellyksiä.  Kuitenkin klassisen chanson laulun edustajina tunnetut Yves Montand ja Jacques Brel ovat tavalliselle kuuntelijalle ainakin niminä läheisempiä. Kaikkein tunnetuin on kuitenkin varmasti Edith Piaf, Pariisin pikku varpunen, jonka tulkinnat kappaleista Non, je ne regrette rien ja Milord ovat kaikkien musiikista kiinnostuneiden kuulijoiden mielessä hyvin vielä tänäkin päivänä lähes 50 vuotta hänen kuolemansa jälkeen. Näissä kappaleissa tunnelma on myös Angelican laulamana aivan upea ja siinä voi helposti samaistua Piafin aikojen dramaattisten esitysten intohimon säkenöimään rakkauden kaipuuseen.

Jäämme innolla odottamaan Angelican seuraavien levyjen ilmestymistä, joista on jo suunnitelmat olemassa.  (JKi)

 

Per Karlström: piano ja sovitus "Amsterdam", Jacques Gersztenkorn: kontrabasso, Claes Askelöf: kitara (vierailija)

Äänitys, Miksaus ja masterointi: Roger Krieg, Studio Sankt Erksplan 1, Tukholma. Tuotanto: Angelica Matveeva. Kannen suunnittelu: Christopher Sandström. Kuvat: Olle Kirchmeier. Julkaistu: lokakuu 2011.

1. Verlaine (Charles Trenet; Paul Verlaine) 3:16
2. Que reste-t-il de nos amours (Léo Chauliac; Charles Trenet) 6:12
3. Barbara (Joseph Kosma; Jacques Prévert) 3:46
4. Pour faire une jam (Charles Aznavour) 3:57
5. La Bohème (Charles Aznavour; Jacques Plante) 4:02
6. Les deux guitares (Russian Folklore; Charles Aznavour) 3:37
7. Amsterdam (Jacques Brel) 3:51
8. La valse à mille temps (Jacques Brel) 4:42
9. La vie en rose (Marcel Louiguy; Edith Piaf) 2:52
10. L'accordéoniste (Michel Emer) 4:17
11. Non, je ne regrette rien (Charles Dumont; Michel Vaucaire) 2:25
12. Milord (Marguerite Monnot; Georges Moustaki) 5:03

Kokonaissoittoaika: 48:32

 

 

Jaa tämä Twitter Myspace Digg Yahoo Netvouz Spurl Googlize this Blinklist Facebook Tee PDF Tulosta S-posti