The Third Floor

Jazzhaus Records, JHR 047

Nimestään huolimatta saksalainen Jazzhaus Records Freiburgista julkaisee myös laadukasta rockia, kuten The Brew-trion The Third Floor todistaa. Yhtye on luonut mainetta hurjien live-aktiensa ansiosta, mutta se onnistuu välittämään intensiivisen ja kiihkeän tunnelman myös levyllä. Todella hellittämättömästi kolmikko painaa päälle, The Brew'n soitto on erittäin jäsentynyttä ja imponoivaa.

Nuori kitaristi Jason Barwick pudottelee tuhtia kepitystä Leonard "Lenny" Kravitzin tyyliin. Hieman vanhahtavatyylisen funk-rockin kantaisän lisäksi jossain määrin myös teknon yhdistelmästä koostuvan ilmaisun vaikutteina ovat selvästi olleet mm. Jimi Hendrix, Nuno Bettencourt ja Jimmy Page, kuten avausraita Sirens of War heti alleviivaa. Toisaalta hän tyylittelee elegantisti jazztaituri Bill Frisellin hengessä. Kitaran soundivariaatio on laaja ja tyylitajuinen; melodinen on oikeasti kaunista ja rouhea on syntisen purevaa.

Bändeistä inspiraatiota ovat selvästi antaneet ainakin Extreme, Pink Floyd ja Coldplay, vaikka nyt on kyseessä trio. Barwickin raju ja kesytön lauluääni on kuin sekoitus Kravitzia ja Stevie Ray Vaughania, ja sen parempaahan ei enää juuri olekaan. Puoliakustinen See you once again soi kauniisti ja samalla dramaattisin sävyin.  Nimisävelmä The Third Floor on saanut aiheensa bändin tavasta majoittua turneella aina hotellien kolmanteen kerrokseen.

Selkeää bluesrockiahan tämä ei kaikilta osin ole, vaikka bändiä on tituleerattu kyseisen tyylisuunnan pelastajaksi ja messiaaksi Britanniassa. Askel juurimusiikin suuntaan on parhaimmillaan akustinen Hard Times, joka on aikamoista delta bluesin henkevöittämää tyylittelyä - tosin ilman bluesin perinteistä 12-tahtijärjestelmää ja traditionaalista sointukiertoa.

Rumpali Kurtis Smith istuu loistavasti tyylilajiin. Korostukset ovat napakoita, ja raskas lyönti jää soimaan paikalleen - "nurkkaa" löytyy. Basisti Tim Smith on myös Kurtisin isä - hauska ja toistaiseksi vielä melko harvinainen perheyhteys rytmimusiikin alalla. Basistina konkari hoitaa työnsä luotettavasti ja jämäkästi. Kolmikon äänet sointuvat hyvin yhteen myös stemmaosuuksissa.

Tuottaja Chris West (mm. The Verve, Status Quo) on tehnyt ensiluokkaista työtä vapauttaakseen bändin luontevan soundin ja vapaasti virtaavan energian. Efektien käyttö on esimerkillistä, varsinkin laulun kaikuefekti on vaikuttavaa - ehkä hieman U2:n kaavaa noudattaen. Silti se ei ole itsetarkoituksellista tai ylenpalttista. Sanoituksissa on ideaa ja runot ylittävät heavy rockin tyypillisen "kaksi riviä tekstiä ja sama sata kertaa"-tason selkeästi.

3rd Floor on studiolevy, mutta puhtia ja yrittämisen halua on "kaikki tai ei mitään" kick ass-tyyliin. Ja muuta tyyliähän ei pitäisi ollakaan. Voi vain kuvitella mielessään Barwickin "tuulimyllysoitto" (The Whon Pete Townsendin parhaaseen malliin) vaikkapa Imogen Mollyn live-versiona - ilman pienintäkään epäilystä intensiteetti keikoilla on valtava.

Kuullun perusteella on helppo ymmärtää kaiken kuulleiden radiotoimittajienkin kommentti: "The power of this trio has to be seen to be believed" (BBC Radio 1, UK). Kuunnelkaa ja ihastukaa! Bändi on oikeasti vastustamaton, ja samalla elävä muistutus, että paljon soitettuun genreenkin voi aina löytää tuoreen lähestymistavan. Tässä tervetullutta vaihtelua festarikesän bileiltoihin!

Tim Smith bass, vocals; Jason Barwick guitar/lead singer; Kurtis Smith drums, vocals

Producer: Chris West
Engineer: Manon Grandjean & Sam Harper
Recording studio: Chapel Recording studio, Lincolnshire
Mastering: Dennis Blackham/Skye Mastering

01. Sirens of War 3:21
02. Six Dead 3:49 
03. Reached The Sky 4:22
04. See You Once Again 3:34
05. Master And The Puppeteer 4:18
06. The Third Floor 4:28
07. Piper Of Greed 3:10
08. Crimson Crystal Raindrops 4:44  
09. Hard Times 2:36
10. Imogen Molly 3:26
11. Let It Back 8:47