Fé ... Faith

5Passio SP-005

Erittäin tärkeää! Muy importante!

Moninkertaisen Grammy -ehdokkaan, pianistin Gonzalo Rubalcaban albumi Fé ... Faith on yksi yksi parhaista tasokkaan jazzvuoden 2011 aikana kuulemistani pianolevyistä - tai mistä tahansa levyistä, ei sen puoleen. Kuubalaissyntyinen Rubalcaba (49) on tärkeä muusikko ja improvisoiva säveltäjä. Hän on vuosien saatossa levyttänyt muiden orkesterien kanssa paljon, mutta pianosoololevy on oman levymerkin ensimmäinen tuote. Levyn 15 pianosooloa kattavat musiikillisesti laajan kirjon vimmatuista energiapurkauksista introspektiivisiin ja älyllisiin tutkimuksiin.

Musikaaliseen havannalaisperheeseen syntynyt Gonzalo Julio Gonzalez Fonseca on saanut monipuolisen musiikkisivistyksen. Miten tai missä määrin Fé ... Faith sitten heijastaa folkloristiikkaa tai kuubalaista kansanmusiikkia - sen arviointiin tietoni eivät tietenkään riitä, koska ne eivät riitä mihinkään muuhunkaan.

Levyn otsikko on uskonnollinen (englannin Faith tarkoittaa uskoa, ja espanjan Fé sitä samaa), mikä viitannee artistin henkilökohtaiseen näkemykseen. Rubalcaban herkkävireisessä pianismissa ilmentyy paljon jazzin syvintä ominaislaatua, improvisoidun musiikin intellektuaalista luonnetta ja myös klassisen eurooppalaisen musiikin konstruktioratkaisuja.

Rubalcaba on tosiasiallinen pianon virtuoosi, älykkäästi kompositioita rakentava ja teknisesti briljantti. Itseriittoista egotrippailua hän sen sijaan ei harrasta - eli itsetarkoituksellisia, yhdentekeviä slurreja ja trillejä ei työnnetä ehtimiseen kuulijan vakuuttamiseksi solistin häikäisevästä nopeudesta. Pianisti käyttää mainiosti hyväkseen pianon suomia mahdollisuuksia aina pedaalin mestarillisesta käytöstä ja päätyen vierekkäisten tangenttien yhtäaikaiseen soittoon (rakkaalla lapsella on monta nimeä, jotkut kutsuvat sitä hauskasti "ta-daa-efektiksi", toiset nimellä "eiku" jne.).

Muutamista sävelmistä on levyllä useampi versio - pianistilla on tapana varioida omiakin tuotoksiaan. Avausraita Derivado 1 on vastaavasti lyhyimpiä kuulemiani preludeja, vain 30 sekuntia, ja koostuu lähinnä sointusarjasta. Alkusoitto kuitenkin kertoo jo oleellisen, mitä tuleman pitää.

Rubalcaban sovitukset standardeiksi muodostuneista jazzklassikoista ovat varsinaisia löytöretkiä. Dizzy Gillespien Con alma¸ johon pianisti palaa vielä uudestaan levyn lopussa, nousee sangen yksinkertaisesta perusrakenteestaan innostavaan uusvisioon. Hidastempoinen ja tummansävyinen pianoversiointi on persoonallisella tavalla myös hyvin kaunista.

Blue in Green, Miles Davisin ajaton balladi Kind of Blue-albumilta (1959) on myös varioitu kahtena, inspiroivana otoksena. Modaalisen maailman kauneus avautuu pianon avulla vaikuttavasti - ehkä se on tummaa ja hieman alakuloista, mutta samalla täyteläistä, kiihkeää ja syvällistä.

Salamannopeat melodiakuljetukset vaihtuvat yllättäen herkkiin, voisi sanoa intiimeihin ja tutkiskeleviin meditaatioihin. Joillakin sävelmillä vasemman käden työskentely - jazzissa edelleen tyypillinen sointupohjainen säestys - on ajoittain todella pelkistettyä, kuten Maferefun Iya Lodde Me -raidalla. Klassisen eurooppalaisen musiikin tapaan hän soittaa toisinaan vasemmalla myös kädellä melodioita, bändisatsin kääntäminen pianolle tavallaan vaatiikin tätä ja se on onnistunut erinomaisesti.

Improvisation 1 ja Improvisation 2 noudattavat läheisesti John Coltranen tyylilajia. Rattoisa detalji on kolmen sävelmän sarja, joka on omistettu pianomestarin lapsille; Joan, Joao ja Yolanda Anas ilmentävät nokkelasti ja hauskastikin erilaisia temperamentteja.
Levyn soundi on aivan poikkeuksellisen kaunis ja pianon ääni jyhkeän laaja. Äänityksessä ja miksausvaiheessa mitään ei ole jätetty sattuman tai tuurin varaan.

Erikseen on vielä mainittava pianoteknikko Karl Roederin ammatillinen panos. Pianon aavistuksen yläkanttiin nouseva viritys ja ilmiömäisen kattava soundikaari tekevät kuunteluelämyksestä erityisen nautinnollisen. Todella upeaa työtä ja loppuun asti viimeistelty; ei häiritsevää säröä millään korkeudella, tasokas äänitys ja avara äänimaailman luonti.

Äskettäisellä Kuuban matkallani oli tilaisuus tutustua myös kuubalaiseen musiikin nykytarjontaan. Sen rinnalla Gonzalo Rubalcaba on omaa luokkaansa, niin teoreettisesti kuin soittotaidoiltaankin. Rubalcaba oma kommentti vuodelta 2006 soveltuu uuteen albumiin: Cuban music has many sides-and unfortunately, not many people know about how many sides that culture has.

Musicians: Gonzalo Rubalcaba
Engineers: Carlos Alvarez and Mario Garcia
Recording assistant engineer: Dave Poler
Mastered: Allan Tucker at Foothill Digital Studio, New York, NY, USA. 
Produced by: Gonzalo Rubalcaba
Executive producer: Gary Galimidi
Production Coordination: Kirian Vega and M&W Art and Productions

Design by Dayne Dupree, 5Passion Design, Miami, FL, USA
Session photography by Mario Garcia Joya
Video of recording sessions for DVD by Jorge Sanchez
Recorded at Criteria Studio - The Hit Factory, Miami, FL, USA
Edited at EME Producciones, Santo Domingo, Dominican Republic, and Oren Studios I & 2, Coral Springs and Miami, FL, USA
Mixed by Carlos Alvarez at Green Vinyl Group Inc., North Miami Beach, FL, USA

01. Derivado 1 (Gonzalo Rubalcaba) 3:30
02. Maferefun Iya Lodde Me (Gonzalo Rubalcaba) 7:02
03. Improvisation 2 (based on Coltrane) 3:54 (Gonzalo Rubalcaba)
04. Derivado 2 (Gonzalo Rubalcaba) 2:31
05. Con Alma 1 (Dizzy Gillespie) 5:08
06. Preludio Corto #2 (Tu amor era Falso) 7:41 (Alejandro Garcia Caturla)
07. Blue In Green 1 (Miles Davis & Bill Evans) 6:03
08. Oro (Gonzalo Rubalcaba) 5:33
09. Joan (Gonzalo Rubalcaba) 10:15
10. Joao (Gonzalo Rubalcaba) 5:46
11. Yolanda Anas (Gonzalo Rubalcaba) 7:05
12. Blue In Green 2 (Miles Davis & Bill Evans) 7:35
13. Con Alma 3 (Dizzy Gillespie) 5:05
14. Improvisation 1 (based on Coltrane) 3:39 (Gonzalo Rubalcaba)
15. Derivado 3 (Gonzalo Rubalcaba) 1:58