Relying on chances

Jazzmia 1

Ihmisillä on aina mitä erilaisimpia haaveita. Osa toteuttaa niitä ennemmin tai myöhemmin. Nyt levylukijassani pyörii yksi toteutettu sellainen. Tummana...
Siis tumman sensuellina... omalla tavallaan valtavirrasta poikkeavana. Herisyttävän herkkänä ja hyräilevänä, toisaalta intensiivisen voimakkaana... suorastaan ehdottomana ja käskevänä.
Äänestä ei paista lävitse vuosikausien opinnot, vaan luonnollinen, omahakuinen osaaminen. Omalla persoonallisella tavallaan. Se missä jäädään jälkeen ammattilaimaisesta osaamisesta korvataan sydämellä ja sielulla.
Asialla kotkalainen Mia Janhunen, leipätyönään ison firman group controller. Paheenaan jazz, niin Kotka Jazz ry:ssä, Kotka Jazz Campissa kuin mikrofonin takana laulajattarena...
Idea oman levyn tekemiseen syttyi Kotka Jazz Campin 2010 myötä, yllytysryhmän komendanttina Eero Koivistoinen... alunperin Kotkan poikii. Tuumasta toimeen ja tämä levy julkistettiin Kotkan jazzpyhätössä Kairossa tammikuun puolivälissä 2012.
Levyllä soittava kokoonpano edustaa ehdotonta suomalaista jazzhuippua, joten se antaa Janhuselle loistavan pohjan esittää osaamistaan. Osaamista, joka toimii pääosassa kappaleita maittavasti. Hänen matala perusääneen ja tapansa artikuloida riisuu kuulijat aseista. Käheän kuiskaavat osiot ja melodinen sointuisuus pukevat Janhusta erinomaisesti.
Tietty kotikutoisuus pulpahtelee joissain kohdin esille, mutta se jää kuitenkin melodisen, välillä jopa väkevää sensuellia tunnelmaa pursuavan kokonaisuuden alle. Osa sovituksista ei ehkä tee aivan parhaalla mahdollisella tavalla oikeutta Janhusen äänelle... makuasia sinänsä...
Nostan vieläkin esille Janhusen äänen hienon soinnin tummassa päässä... hän poikkeaa edukseen nykypäivän "kotikutoisista kiekujista ja kimottajista", joita esim. popularimusiikki suoltaa solkenaan. No, onhan Janhunen tietystikin hieman elämää nähneempää kaliberia... tosin en tiedä whiskyn ja pikkusikaareiden osuutta... mutta hänen äänessään on sitä jotain. Väkevää tunnelmaa... sopivaa vibraattomaisen pehmeää kosketusta.
Eero Koivistoinen hoitaa orkesteroinnin johdon ja sakspiippunsa tunnetun upealla otteellaan. Seppo Kantonen loihtii koskettimistostaan oivan tunnelmallista ja eloisaa tavaraa, kuten myös kitaristi Teemu Viinikainen... niin komppaajina kuin soolotaiteilijoinakin. Tahdintekijäosaston Ville Huolmanin basso luo pehmeät, mutta tiukkarajaiset raamit kokonaisuudelle, jota rumpali Jussi Lehtonen lyö kasaan, milloin pienenpienillä nupinauloilla, milloin kuusituumaisilla raaspiikeillä. Erinomaisen hienoa jazzsoitantaa koko konkkaronkalta... parasta A-luokkaa.
Josko lähtökohtaero on suuri herrojen ammattimuusikoiden ja Mia Janhusen välillä, on tulos kaikenkaikkisesti hyvä. Janhusen mielenkiintoinen tapa tulkita ja hallita matalaa äänirepertuaariaan on sellainen, josta tietyllä hienosäädöllä ja sovituksilla on mahdollisuus saada vieläkin upeampi soundi kuuluville.
Mutta kaikenkaikkisesti mallikas debyyttilevy. Musisoinniltaan ammattimaisen upea. Lauluosuudeltaan mielenkiintoinen ja tulevaisuuteen kysymyksiä herättävä. Hyvä avaus!
Odotan mielenkiinnolla, koska pääsen kuuntelemaan Janhusta myös livenä...
Etsikää levy käsiinne ja kuunnelkaa... hyvä annos jazzaavaa moninaisuutta. (OR)

Mia Janhunen vocal, Eero Koivistoinen tenor saxophone, Seppo Kantonen piano, Teemu Viinikainen guitar, Ville Huolman bass, Jussi Lehtonen drums

Recorded 6-7th of June 2011 at Seawolf Studios, Helsinki, Finland
Recording engineers Petri Majuri and Hannu Leiden
Mixing and mastering by Petri Majuri and Eero Koivistoinen

01. Time after Time (Cyndi Lauper) 3:49
02. Come together (Lennon-McCartney) 4:38
03. Dindi (Antonio Carlos Jobim-Aloysio de Oliveria) 5:09
04. Peel me a Grape (David Frishberg) 5:13
05. Besame Mucho (Consuelo Velázquez) 4:43
06. I'll keep you satisfied (Lennon-McCartney) 4:29
07. The Look of Love (Burt Bacharach-Hal David) 4:10
08. How deep is the Ocean (Irwing Berlin) 4:25
09. My funny Valentine (Richard Rodgers-Lorentz Hart) 5:16
10. Black Coffee (Sonny Burke-Paul Webster) 6:20

Arrangements
1,3,6 and 9 by Seppo Kantonen
2,4,5,7,8 and 10 by Eero Koivistoinen