Pat Martinoa pidetään yhtenä kiehtovimmista ja virtuoosimaisimmista jazz-kitaristeista. Tunnusomaisella, tukevalla soittotyylillään ja riipaisevalla esiintymisellään hän edustaa, ei vain jazz-musiikin parhaimmistoa vaan ylipäätään musiikin huippua. Martino on energisyyden ja sielukkuuden ruumiillistuma.

ma 27.4.2009 klo19.00

Kulttuuritehdas Korjaamo, Vaunusali
Töölönkatu 51
liput: 25/18 EUR
Lippupiste p. 0600 900900/lippu.fi

Pat Martino trio (USA)

Pat Martino - Guitar
Tony Monaco - Organ
Louis Tsamous - Drums

Martino syntyi Philadelphiassa vuonna 1944. Hän aloitti kitaransoiton 12- vuotiaana. Ensikosketuksensa jazziin hän sai isänsä kautta. Martinon isä, Carmen "Mickey" Azzara, lauloi paikallisissa ravintoloissa ja opetteli kitaransoittoa hetken Eddie Langin johdolla. Hän vei Patin kuuntelemaan Wes Montgomerya sekä muita musiikin jättiläisiä. Bobby Rydellin, Chubby Checkerin ja Bobby Darinin kaltaisten tähtien ohella Martino osallistui aktiivisesti Philadelphian varhaiseen rock- liikehdintään. Pat Martinon ensimmäiset esiintymiset olivat koulutoveri, jazz-urkuri Charles Earlandin kanssa. Pian Martinon maine levisi muiden jazz-muusikkojen keskuudessa ja Lloyd Price pestasi hänet soittamaan Slide Hamptonin ja Red Hollowayn kaltaisten muusikkojen muassa sellaisia hittejä, kuten Stagger Lee.

Martino muutti Harlemiin päästäkseen sisälle "soul-jazziin", jota Earland ja muut soittivat. Aikaisemmin hän oli kuullut pelkästään valkoisen miehen jazzia. En koskaan kuullut sitä jazz-kulttuurin toista puolta", hän muistelee. Urkutrio vaikutti syvästi Martinon rytmiseen ja harmoniseen tyyliin, ja hän pysyikin ikään kuin sivussa esiintyessään Jack McDuffin ja Don Pattersonin kanssa. Pat, ikoni jo ennen täysi-ikäisyyttään, teki sopimuksen Prestige Records -yhtiön kanssa ollessaan kaksikymmenvuotias. Hänen merkittävimmät levynsä tuolta ajalta koostuvat sellaisista klassikoista kuin Strings!, Desperado, El Hombre ja Baiyina (The Clear Evidence), joka on eräs ensimmäisistä onnistuneista jazzin ja psykedelian yhdistelmistä.

Vuonna 1976, Martino alkoi kärsiä tuskallisesta päänsärystä, joka diagnosoitiin myöhemmin oireeksi valtimonpullistumista. Leikkauksen ja toipumisen jälkeen Martino jatkoi uraansa esiintymällä New Yorkissa vuonna 1987. Esiintymisestä julkaistun levyn nimi oli asianmukaisesti The Return (Paluu). Martinon seuraava hiljainen kausi alkoi hänen vanhempiensa sairastuttua, eikä hän levyttänyt uudestaan ennen vuotta 1994, jolloin häneltä ilmestyivät levyt Interchange ja The Maker. Pat Martino on esiintynyt useiden eri artistien rinnalla, mukaan lukien Sonny Stitt, Gene Ammons, Richard Groove Holmes, John Handy, Bobby Hutcherson, Chick Corea, Jack McDuff, Don Patterson, Stanley Clark, Eric Kloss, Trudy Pitts, Willis Jackson, Lloyd Price, Woody Herman, Chuck Israels, Charles Earland, Barry Miles ja Joe Pesci. Martino on levyttänyt seuraaville levymerkeille: Vanguard, Prestige, Warner Brothers, Muse, Columbia, King, Paddlewheel, Evidence, Sony, 32 Jazz, High Note, Milestone, Polydor, Concord, Fantasy, House of Blues, Mythos, Mainstream, Cobblestone, Atlantic ja viimeisimpänä Blue Note Records.

Nykyisin Pat Martino opettaa osa-aikaisesti yliopistossa, University of the Arts in Philadelphiassa.

Seuraavat palkinnot Pat on saanut 90-luvun puolivälin jälkeen:

1995 Mellon Jazz Festival / Dedicated in Honor (Kunniamaininta)
1996 Philadelphia Alliance "Walk of Fame Award"
1997 National Academy of Recording Arts & Sciences "Songs from the Heart Award"
2002 Grammy-ehdokkuus parhaasta instrumentaalijazz-levystä Live at Yoshi's, sekä parhaasta instrumentaalijazz-soolosta kappaleella All Blues.
2002 National Academy of Recording Arts &Sciences "2nd Annual Heroes Award"
2003 Grammy-ehdokkuus parhaasta instrumentaalijazz-levystä Think Tank sekä parhaasta instrumentaalijazz-soolosta kappaleella Africa.
2004 Downbeat Magazinen vuoden 2004 lukijakyselyn Vuoden kitaristi

www.patmartino.com
www.siba.fi/jazz

 

Jaa tämä Twitter Myspace Digg Yahoo Netvouz Spurl Googlize this Blinklist Facebook Tee PDF Tulosta S-posti