Jazzkevät sai uudentyyppisen lähtölaukauksen perjantai-iltana 15.1.2010. Finlandia-talon Helsinki-salissa pidettiin Suomen Jazzliiton ja Finlandia-talon yhteistuotantona Finlandia Jazz -tapahtuma. Jazzliiton kiertueilla esiintyy kevään aikana neljä yhtyettä, joista nyt oli tilaisuus tutustua hienossa miljöössä kolmeen.

Tilaisuus oli ensimmäinen laatuaan ja merkityksellinen, paitsi tietysti bändeille, myös pääkaupunkiseudun jazzyleisölle - onhan Jazzliiton ansiokas kiertuetoiminta ollut tähän asti näkyvintä juuri maakunnissa.

-Konsertin tarkoituksena oli esitellä laajasti ajankohtaista suomalaista huipputason jazzmusiikkia, ja samalla terävöittää Jazzliiton kiertueprofiilia myös pääkaupunkiseudulle, tiivisti Jazzliiton puheenjohtaja Maati Rehor.

Ensimmäinen illan ja Jazzliiton kevätkiertueiden esiintyjistä on pianisti Kaisa Kulmalan johtama trio. Vastikään debyyttialbuminsa Tribute julkaisseen trion musiikki on laulavan sävelmällistä ja Kulmalan sävellykset heijastavat unenomaisen herkkätuntoisesti suomalaista melankoliaa.

Lue Matti Laipion raportti Kaisan konsertista.

Trion viehättävän, akustisen mollimelodiallisen musisoinnin jälkeen hyppy Jussi Fredriksson Busy Turtlesin ja Jussi Lehtonen Bandin sähköisen jazzin ja grooven maailman tuotti kuulijalle pienoisia mukautumisvaikeuksia.

Miellyttävää oli havaita, ettei kyseessä ole kummankaan jälkimmäisen osalta "solisti ja hänen yhtyeensä"; pyrkimys yhteiseen musisointiin on vahvaa. Onnistuminen tietysti hieman vaihtelee, ja esimerkiksi toistuvissa riffijaksoissa on vielä hiomisen varaa.

Kiireisiä kilpikonnia

Kulmalan idearikkaiden sävellysten jälkeen Fredrikssonin sävellykset olivat ehkä hieman arkisen tai rutiininomaisen tuntuisia. Tai ehkä voisi sanoa standardinomaisia takaumia Chick Corean varhaistuotannosta. Tämähän tietysti ei ole mikään miinus, vaikka esikuvan pedanttisesta ja matemaattisen kurinalaisesta linjasta poikettaisiin rennompaan suuntaan, kuten nyt.

Kvintetti on imenyt avarakatseisesti vaikutteita jazzin eri lohkoilta. Tarvittaisiin kuitenkin myös se solistinen, persoonallinen latinki, joka eskaloisi kokonaisuuden huikeaksi. Nyt sellaisen tavoittaminen oli vielä melko satunnaista.

Toki huippuhetkiä oli, kuten lopun hidas, tiivis ja persoonallinen blues. Fuusiojazzin parhaita elementtejä edustivat mm. Etydi As-duurissa ja hillittömästi kulkeva Fly.

Kunhan itse kiertueelle päästään, ruutia löytyy varmasti lisää. Ehkä on juuri parasta tehdä, kuten bändin englanninkielinen nimikin indikoi - kiiruhtaa hitaasti.

Jussi Fredriksson itse on kosketinsoittajana lukenut tarkkaan sähköisen jazzin kirjallisuuden. Sähköpianoon oli saatu rouheaa Fender Rhodes -soundia, mistä ei ikinä saa kyllikseen.

Nimekkään soittajarivistön etevimpään solistisuoritukseen ylsi trumpetisti Tero Saarti tarkkaan artikuloidulla soitollaan.

Kitaristi Teemu Viinikainen oli vanhaan tapaansa vakaa ja luotettava, muttei nyt yltänyt aivan parhaimpaansa, hienosta sormivibraatiosta huolimatta.

Pallo ei ollut hukassa, mutta kitaran ja vahvistimen säädöt kylläkin. Viinikainen on epäilyksettä yksi sukupolvensa lahjakkaimpia kitaristeja, nyt oli vain hieman orientoitumisvaikeuksia.

Ville Huolman, basso ja Jussi Lehtonen, rummut, pitivät svengiä taitavasti ja numeroa tekemättä yllä.

Uudestisyntynyt drive hyvissä käsissä

Finlandia Jazz -illan päättänyt rumpali Jussi Lehtosen sekstettikokoonpano oli minulle uusi tuttavuus. Oikein kiva sellainen, täytyy myöntää.

Kysytyn rumpalin yhtye on vielä kovin nuori ja soundi enemmän kuin rahtusen verran karhea, mutta bändissä on potentiaalia ja aitoa yrittämisen halua.

Siinä missä Fredrikssonin musiikki nojaa progressiiviseen suuntaan, Lehtosen bändi tukeutuu enemmän suoraviivaiseen grooveen. Ja tekee sen vielä erittäin hyvin.

Sointi tietysti on vielä melko karhea ja pieniä lipsahduksia sattui siellä, täällä, mutta yleisvaikutelma oli positiivinen ja lupaava.

Yhtye esittää kulkevaa, dynaamista ja samalla ajoin herkkääkin jazzia. Kokoonpanoon kuuluvat illan urakkamiesten Lehtosen ja kitaristi Teemu Viinikaisen lisäksi saksofonisti Joonatan Rautio, basisti Ville Huolman, pianisti Aki Rissanen ja perkussioinisti Abdissa "Mamba" Assefa.

Kahden viimeksi mainitun osalta ei voinut välttyä ulkokohtaisuuden vaikutelmalta; Rissasen herkkä pianismi oli rajattu kovin vähiin ja Assefan soitto oli vielä hieman haparoivaa.

Yksi Lehtosen idoleista lienee Billy Cobham¸ jonka hieno "skandinaavinen projekti" Nordic (vuodelta 1996) henki vahvasti riffeineen ja skaaloineen (erityisesti Bandits ja Folk Tone-vaikutteita saattoi aistia Lehtosen ryhmän tuotoksessa).

Kilpailullisiin soitinkaksintaisteluihin ei juuri nyt menty, mitä tietysti aina toivoisi. Lehtosen täytyisi myös vielä drillata ryhmäänsä.

Varsin korkealla volyymitasolla (rumpalien liidaamien bändien helmasynti) soitettu setti oli innostava ja sopivan itsetietoinen, olematta silti pröystäilevä.

Raution ja Lehtosen tenori/rummut-duo oli varsin mainio. Erityisesti huomiota kiinnittivät Back and to the left, First walz ja Fiesta.

Viinikaisen nopeus, puhdas soitinväri ja tavaton monipuolisuus pääsivät paremmin oikeuksiinsa Lehtosen aktissa. Rohkeus ja kokeilunhalu alkoivat vahvistua; tenori/kitara-duetot olivat yksi illan kohokohtia.

Prameat puitteet

Hienon konsertin jälkeen pani tosin hieman miettimään, oliko puitteet ja odotukset viritetty ehkä hieman liiankin korkealle. Mutta toisaalta tässä maailmassa ei saa mitään nysväämällä jotakin pientä ja sievää.

-Mieluummin sitten vaikka päin mäntyä kuin varman päälle pelaamista, totesi Kalmisto (Teppo Hauta-aho) Jazz@Operasta aikoinaan.

Eikä se mennyt musiikillisesti päin mäntyä, päinvastoin. Kokoillan konsertissa esiintyneet kiertuebändit olivat latautuneet tilaisuuteen ja hoitivat osuutensa ryhdikkäästi ja työmoraalia kunnioittaen.

Jussi Lehtosen ja Jussi Fredrikssonin musisoinnissa tosin oli siksi paljon päällekkäisyyttä (muutenkin kuin yhteiset muusikot), että nautittavuusaste ei noussut aivan huippuunsa. Kiertueellahan tätä ongelmaa ei ole, kun kaikki esiintyvät omina sessioinaan.

Jokaisella nyt kuullulla bändillä on myös uutta esitettävää levyrintamalla: Kulmalan Tribute, Fredrikssonilla bändin nimeä kantava levy ja Lehtosen Newborn. Tutustumista suositellaan kotimaiseen, uuteen jazziin.

Maati Rehor Suomen Jazzliitto ry:stä lupaili tapahtumalle jatkoa, ehkä jo syksyn aikana. Finlandia Jazz olisi pramea traditio ja ylväs foorumi uudelle suomalaiselle jazzille.

Kiertuetoiminta on Jazzliiton keskeisin ja laajin toimintamuoto, joka tähtää kotimaisen jazzin esittämismahdollisuuksien kehittämiseen koko Suomen alueella.

Finlandia Jazzia tukivat opetusministeriö ja Esittävän säveltaiteen edistämiskeskus ESEK.

Finlandia-talo, Helsinki-Sali, perjantai 15.1.2010

Esiintymiskokoonpanot:

Kaisa Kulmala Trio

Kaisa Kulmala, piano / Jori Huhtala, basso / Ville Pynssi, rummut

Jussi Fredriksson Busy Turtles

Jussi Fredriksson, kosketinsoittimet / Tero Saarti, trumpetti / Teemu Viinikainen, kitara / Ville Huolman, basso / Jussi Lehtonen, rummut

Jussi Lehtonen Band

Jussi Lehtonen, rummut / Joonatan Rautio, saksofoni /Teemu Viinikainen, kitara / Aki Rissanen, piano / Ville, Huolman, basso / Abdissa "Mamba" Assefa, lyömäsoittimet

Jaa tämä Twitter Myspace Digg Yahoo Netvouz Spurl Googlize this Blinklist Facebook Tee PDF Tulosta S-posti