Lukács-Ojaniemi Group piti erittäin onnistuneen jazzkonsertin sunnuntaina Suupohjasalissa Kauhajoella. Alunalkaen pianotriona käynnistynyt, pianisti Gyula Lukács ja rumpali Jukka Ojaniemen johtama bändi on nykyisin sekstetti; hyvin kovatasoinen ja kiinnostava yhtye.

Group koostuu harjaantuneista musiikin ammattilaisista, useimmat heistä toimivat alan opetustehtävissä. Oma linja on hahmottunut ja bändi noudattaa sitä johdonmukaisesti.

Yhtye hallitsee laajan suuntakirjon ja keskittyy pääasiassa tunnettuun jazzkirjallisuuteen. Kauhajoen keikalla tarjolla oli tenhoava jazzkollaasi, omaan groove- ja funky- ilmeeseensä taitavasti sovitettuna.

Bändi lähti liikkeelle hieman kuin vahingossa, kuten usein hyvät asiat. Jyväskylän konservatoriossa opiskellut Jukka Ojaniemi pyöri aikoinaan aktiivisen Salsa Manian porukoissa, ja vei jazzkipinän Pohjanmaalle.

Panula-opiston opettaja Gyula Lukács on ollut Suomessa jo 20 vuotta. Hän tulee hyvin musikaalisesta suvusta ja edustaa vahvaa klassista osaamista. Yhteistä soittokokemusta perustajilla oli Vaasa Big Bandin ajoista.

Jukka Ojaniemen Vesa-pojan aloitettua kontrabasson opiskelun trio muotoutui kuin itsestään. Trio ehti jo keikkailuasteelle, mutta Vesan siirryttyä opiskelemaan Sibelius-Akatemian jazzlinjalle Ilpo Peltonen tuli bassokitaristiksi.

Nurmolainen saksofonisti Esa Kivimäki haastoi bändiä jammailemaan ja ilahtui tuotoksesta siinä määrin, että päätti itsekin liittyä mukaan.

Kitaristi Antti Honkasella on klassisen musiikin koulutus, jazzinnostus on myöhempää perua. Myös Honkanen opettaa musiikkia.

Vanhoissa vara parhain

Suupohjan konsertin ohjelmisto oli monipuolinen kokoelma jazzklassikoita, joskaan se ei muodostanut aivan selkeää kokonaisuutta tai johtoajatusta. Tai jos sellainen oli ja se jäi minulta huomaamatta, siinä ei olisi mitään uutta.

Hyviä biisejä kuitenkin - tosin yhtyeen omia sävellyksiäkin tietysti kuulisi mielellään. Taitoa tähän epäilemättä olisi.

Herbie Hancockin Dolphin Dance avasi vaivattomasti konsertin ja tunnelma lämpeni vokalisti Essi Hyvärisen liityttyä mukaan Buddy Johnsonin Save your love for me-numerossa.

Hyvärisellä on miellyttävä ja sensuelli ääni, ja hän tuo persoonallista tatsia paljon kuultuihin Antonio Jobimin ja Duke Ellingtonin bravuureihinkin.

Ellingtonin In a sentimental mood trioformaatilla esitettynä olikin yksi illan kohokohtia. In a mellow tone -numeron erikoisuutena oli syntetisaattorikitaran soundi lankkukitarassa - yllättävä sekoite vanhaa ja uutta.

Chick Corean Spain -instrumentaali ja Bob Bergin Friday Night at the Cadillac Club pitivät parhaiten svengiä yllä juuri Ojaniemen jäntevän ja samalla rempseän huolettoman lyönnin aikaansaannoksena.

Tunnelma kantoi myös latinonumeroiden aikana. Beat-aineksien ja lattarin yhdistäminen on riskibisnes (kuten muistettaneen Agentsien alkuajoilta), mutta  Jobimin Aqua de Beber-muuntelussa sekstetti onnistui näyttävästi.

Muuten onnistuneen konsertin ylöspanoa tavallaan hieman arkisti salin täysi valaistus - yleensähän vain estradi tulisi valaista. Esiintyjä on pääasia, emme me, jotka tönötämme penkeissä.

Yhtye oli myös jostain syystä jättänyt miksauksen pois, mikä kostautui epätasaisena yhteissointina. Pelkkien vahvistimien varassa soundista on salioloissa lähes mahdotonta saada tasalaatuista.

Nyt mm. basso ylikorostui (jota ylimitoitettu sustain vielä lisäsi) ja sähköpianon hentoinen ääni häipyi välillä lähes kuulumattomiin.

Solisteista Esa Kivimäki oli varmaotteinen tenoriosuuksissa ja tyylitteli myös kauniisti sopraanolla Wonderin Isn't she lovely - ja ehkä vielä enemmän Jobimin How insensitive -sooloissa.

Antti Honkasen soitossa korostui virheettömyys ja mallikas varmuus - toisaalta hän voisi omaksua hieman aggressiivisemman attackin soittimeensa varsinkin funky-numeroissa.

 

Edistyksellistä kulttuuripolitiikkaa

Nyt kolme vuotta Kauhajoella käynnissä ollut jazzprojekti on epätavallinen ilmiö kunnalliselämässä. Suupohjassa on järjestetty aiemmin mm. kurssimuotoista opetusta ja alueen musiikkitarjontaa on huomattavasti voitu rikastuttaa. Kunta on tukenut hanketta.

-Idea on siinä, että saadaan luotua puitteet valmennukselle ja harjoitusolosuhteet ammattilaisille, voidaan kattaa matkakuluja, salivuokraa jne. Jukka Ojaniemi tiivistää.

Ojaniemi organisoi takavuosina myös Kauhajoki svengaa ja soi -tapahtuman, jossa Essi Hyvärinen esiintyi ja näin syntyneen kontaktin myötä yhteistyö lähti käyntiin.

-Haluamme tehdä oman näköistä ja kuuloista musiikkia. Laulusolistin rooli on tässä tärkeä - eli jos solisti ja biisi eivät oikein kohtaa, jätetään laulu kylmästi pois, vaikka bändillä kulkisi kuinka lujaa, Jukka linjaa.

Tärkeä periaate; liian paljon on tänäänkin solisteja, jotka ovat "vieraan asialla" yrittäessään väkisin vääntää muusikoiden mielibiisejä - ja vielä usein niiltä ainoilta sävelkorkeuksilta, joilta pelimannit soittonsa osaavat.

Sekstetin sovitukset tehdään ryhmätöinä kokeillen kärsivällisesti eri versioita. Opetusta Kauhajoella on järjestetty ja muutkin kuin sekstetin jäsenet ovat kouluttaneet kursseilla. Mm. Vaasa Big Bandin torvisektio oli mukana Pena Lahden ollessa veturina.

-Oikeastaan prosessi kokonaisuudessaan on meille se tärkein osa, mieltymyksemme ovat hyvin samantyyppisiä, Jukka Ojaniemi toteaa tyytyväisenä konsertin jälkeen.

Kauhajoen projekti oli hieno kokemus musiikillisesti ja merkittävä näyttö yhteistyöstä kunnan kanssa. Siinä olisi opiksi otettavaa muuallekin.

Sunday Night at the Suupohja Hall, Sunnuntai 31.1. Kauhajoki: Jazzprojektin päätöskonsertti. Lukács-Ojaniemi Group. Gyula Lukács, piano; Jukka Ojaniemi rummut; Antti Honkanen, kitara; Esa Kivimäki, saksofonit; Ilpo Peltonen, basso; Essi Hyvärinen, laulu.

Jaa tämä Twitter Myspace Digg Yahoo Netvouz Spurl Googlize this Blinklist Facebook Tee PDF Tulosta S-posti