Oman nimensä festivaalille antanut Kaartin soittokunta valtasi Suomenlinnan erilaiset tilat monipuolisella musiikilla neljä päivää kestäneen musiikkijuhlan ajaksi. Jazzrytmien kannalta mielenkiintoisimmat konsertit olivat perjantain Beatles-tribute, lauantain marssit ja hulvaton kansanilta ja sunnuntain piknik. Kaksi ensimmäistä tuli koettua ja hyvältä kuulosti.

Puolustusvoimien sotilasmusiikkiorganisaatio on tehnyt koko historiansa ajan merkittävää työtä suomalaisen kevyen ja jazzmusiikin hyväksi, kouluttamalla hyviä puhaltajia ja rumpaleita. Pitkään se on myös tarjonnut monelle kitaristille, basistille ja        keyboardin soittajalla mielekkään tavan kulkea valitulla tiellä myös varusmiespalveluksen ajan. Soittokunnilla eri puolella Suomea on big bandeja, joihin tarvitaan kunnon komppimuusikoita ja solisteja. Mainittakoon kitaristeista vaikkapa Marzi Nyman ja Heikki Hänninen.

Tenalji von Fersenin holveista muodostunut katto tarjoaa mielenkiintoisen tilan erilaisten juhlien ja konserttien järjestelyille. Akustisesti se toimii hyvin, sillä röpelöiset pinnat heijastavat ääniä, eikä sähköisen musiikin vaatimat äänenpainetasot estäneet keskusteluja tuttujen McCartney-Lennon biisien soidessa.

Illan bändinä oli television katsotuimmasta ohjelmasta tuttu Kaartin Combo. Solisteina irrottelivat Hanna Pakarinen, Patrik Erikson ja Raine Ampuja. Juuri tällaiset erikoisproggikset tekevät varmasti hyvää kokoonpanolle, jonka miehitys on asettunut kiinteisiin muotoihin ja tarvitsee haasteita, jolloin ryhmästä saa eniten irti.

Haasteellinen oli myös Seitsikon ja Jukka Perkon ohjelmaidea lauantaina lentokonetehtaassa pidetylle konsertille. Konsertti oli pidetty, sen todisti yleisön lämpimät aplodit. Vanhat marssit olivat saaneet uudet muodot.

Torviseitsikko on suomalainen keksintö, jollaista muualla maailmassa tunneta. Seitsikon kokoonpano kaksi b-kornettia, eb-kornetti, altto- ja tenoritorvi, baritoni ja tuuba vahvistettuna lyömäsoittimilla ja joka tarjoaa mielenkiintoisen sointimaailman osaavalle sovittajalle.

Mikko Hassinen, Marzi Nyman, Pessi Levanto ja Vellu Halkosalmi olivat tarttuneet Lassi Ikäheimon ilmoille heittämään ideaan. Otetaan suomalaisen marssikirjallisuuden helmiä, seitsikko ja lisätään soppaan solisti. Tempot alas, torvet ylös ja uusi sivu oli valmis lisättäväksi sotilaallisen rytmimusiikin historiaan.

Jotkut marssiteemat oli piilotettu syvälle sovituksen uumeniin ja toiset sitten vapauttivat kuuntelijan mielen, tuon teeman minäkin tunnen. Hurttiukko, Nuijamiesten Marssi, Sota- ja Jääkärimarssi ja Porilaisten marssi loivat kokoonpanolle hienoa materiaalia tunnin puristukselle.

Seitsikon kirkkaan heleä soundi yhdistettynä Jukka Perkon tinkimättömän suoraan sopraanofoniin loivat kiehtovan äänimaailman.

Oma lisänsä hienolle musiikkihetkelle antoi itse konserttitila. Vanha lentokonetehdas oli kuin itsensä tehtailija Bonkin ajatusten perusteella toteutettu. Akustiikka toimi yhtä hyvin kuin Sami Hannulan johtama Kaartin seitsikko.

Jaa tämä Twitter Myspace Digg Yahoo Netvouz Spurl Googlize this Blinklist Facebook Tee PDF Tulosta S-posti